Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

KAUKOKAIPUU

24.1.2010

lasagna - nasakka - italiana ! / italiasera nro 2



Italiasera numero due on Dolce far Nienten toinen haaste, jonka aiheena on tällä kertaa ruoka. Italiaserat ovat siis meidän italiafriikkien yhteinen haastepostaus, jossa käydään läpi milloin mitäkin mieltymyksen kohteita. Aihealue on kuitenkin aina sama: Italia. Mukaan saa ilmoittautua, eli jos haluat osallistua omassa blogissasi yhteiseen haasteeseen, Benvenuti!

Äidin tekemä lasagne on ollut aina hyvää. Pienenä olin niin mahdottoman kielivammainen, etten onnistunut päristämään ärrää, muistamaan n-kirjainta ja ässäkin suhisi karmeasti. Koska ng -äänteiden lausuminen oli suoranainen mahdottomuus, kehitin lasagnelle oman nimen, joka oli "Nasakka". Nasakka on siis edelleen käytössä ja faija on jopa onnistunut juurruttamaan sen Rautaruukille :D Ahahah. Nasakka -sanan tietävät myös minut tuntevat ystäväni enkä ole onnistunut välttymään naurunpyrähdyksiltä, kun joku on koulussa erehtynyt kysymään minulta mitä tänään on listalla

- "Nasakkaa".
- "Siis mitä?"
- "Siis, Nasakkaa"
- "Siis..?"
- "Siis sori, Lasagnea"

Eli italialaisista ruuista oma intohimoni on ehdottomasti lasagne, eli nasakka, vaikka rakastan myös tortellineja, focacciaa, pastoja ja monia monia muita herkkuja. Niin, ja Piadinoja! Neljän juuston pizzoja. Munakoisotoasteja! Kakkos-sijan vie kuitenkin sieni-parsa-pasta, joka on aivan taivaallista. Laitan teille joskus sen ohjeen! :)

Ensimmäisellä Italian reissulla (-97) pääsin maistamaan tuota aitoa ja oikeaa nasakkaa, joka muljautti koko perheen silmät ympäri. Niin hyvää! Sen jälkeen olen päässyt nauttimaan ko. herkusta  muiden italiareissujeni ohella myös Damissa, jossa taas kerran söin yhden maailman parhaimmista nasakoista. Ja vaikka nasakan tilaaminen kestääkin aina iäisyyden, on herkku odottamisen arvoinen. Nasakkaa ei nimittäin yleensä ole valmiina, vaan se pyöräytetään pienelle pannulle (josta se myös tarjoillaan) juuri sinua varten. Kun sihisevän kuuma, vasta uunista pullahtanut nasakka tulee tekemään tuttavuutta ruokapöydälle, on sen loppu väistämättä lähellä. Nasakka, ti voglio bene tantissomo! No aspetta, ti amo tantissimissimi !

Tunnisteet: , ,

21.1.2010

good days - are they gone?

Uusimmassa Metro -lehdessä (21/1/01) on mielenkiintoinen artikkeli ilmastonmuutoksen uhkaamista matkakohteista. "Mene, kun vielä ehdit" kuulostaa pahalta. Ja kuten aika ajoin muulloinkin, koen piston sisimmässäni omasta lentomatkailustani. Koen piston monen muunkin matkustajan puolesta. Oikeastaan tulen näiden ajatusten johdattelemana hyvin surulliseksi, mutta koska olen viime aikoina päättänyt olla murehtimatta sellaisia asioita, joihin en itse yksinäni pysty vaikuttamaan, en päästä harmia pidemmälle. Tiedostan tilanteen, mutta energiaani minun ei siihen kannata tuhlata. Koetan kuitenkin toimia mahdollisimman oikein mahdollisimman monella taholla, mutta uteliaana reppureissaajana en pysty - enkä halua - lopettaa reissaamistani. Ja murehtia en saa varsinkaan tänään, kun Italian Sara tulee Kuopiosta yökylään. :) Mieltäni kuitenkin lämmitti toissa päivänä lukemani juttu Madventuresin pojista, jotka maksavat jokaiselta lennoltaan oman osuutensa aiheuttamistaan päästöistä. Näin pitääkin olla. Jos joku haluaa tsekata oman jalanjälkensä ilmakehään, tarjoaa Finnair toimivan laskurin päästöjen tarkkailuun.




Lehden mukaan ilmastonmuutos saattaa mm. vaikuttaa Sambesi-jokialueella sijaitsevaan Viktorian putouksien vesimassan suuruuteen ja näyttävyyteen. Malediivit (joista oli mainio artikkeli Mondon viimeisimmässä numerossa) hukkuvat mitä todennäköisimmin veden alle. Samoin on käymässä Venetsialle. Kanadalainen Churchill on tunnettu jääkarhujen pääkaupunkina. Ilmaston lämpenemisen myötä Hudsoninlahden jää kuitenkin sulaa vuosittain lähes kuukautta aiemmin kuin 20 vuotta sitten. Tämä siis tarkoittaa sitä, että nalleilla on vähemmän aikaa metsästää hylkeitä. Ne laihtuvat, pahimmassa tapauksessa syövät omia poikasiaan, kuolevat sukupuuttoon tai sopeutuvat city-karhuiksi. Mitä vielä?





Minä rakastan vuoria ja korkeuseroja. Lukiessani siitä, kuinka 80% Tansaniassa sijaitsevan Kilimanjaron lumipeitteestä on kadonnut sen jälkeen, kun Ernest Hemingway kirjoitti vuonna 1963 kuuluisan novellinsa Kilimanjaron lumet. Mitkä lumet? Eihän siellä ole enää mitään! Pieniä onnettomia kasoja, joita ei voi nimetä kuin korkeintaan hankien rippeiksi. :( Surullista on se, että tiedemiehet ovat laskeneet lumen katoavan kokonaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Hyvästi kaunis valkoinen huippu, muistan sinua lämmöllä - sillä lämmöllä, minkä me olemme aiheuttaneet.




Jos joku haluaa oman kappaleensa lehdestä, löytyy täältä yksi Metron Matkailunumero, jonka voin mielelläni postittaa. Parin aukeaman lehdestä löytyy myös osio "Herkkuja, joita ei olisi sittenkään pitänyt syödä" sekä vinkkejä Tallinnaan. Cheers m8, koetetaan olla lämpenemättä liikaa.

Tunnisteet: , , , , , ,

19.1.2010

pietariin pietariin oi pietariin !

Koska haluan pitää tämän puhtaasti reissublogina, päivittelen vaatemieltymykset, shoppaukset ja muut jutut shoot and moove!  -blogiini, jota olette kaikki tervetulleita lukemaan :)



Lueskelin pallontallaajia ja voih, niin monin on lähdössä kuukaudeksi, vuodeksi tai kahdeksi Uuteen-Seelantiin ja/tai Australiaan. Jossain vaiheessa mekin lähdetään vielä matun kera koluaan samoja mestoja. Ajankohta saattaa tosin olla vähän vanhemmalla, sillä mulla on edelleen hinku Kanadaan ja töihin eräälle vapaa-aika/laskettelukeskukseen. Kesäisin tuolla on alamäkipyöräilyä, talvisin laskettelua. Josko joskus.. Aina pitää olla olla jotain haaveita (;


Pietarissa on yksi museo, joka ei ole koskaan suljettu - kaupunki itse






Haaveista tuumauksiin, eli ollaan jo jonkin aikaa mietitty Pietarin tsekkaamista. Nyt siihen on taas yksi hyvä syy lisää (nopean junayhteyden lisäksi), sillä huhtikuussa on tarkoitus avata laivayhteys Hesan ja Pietarin välille. Hankkeen taustalla on EU:hun rekisteröity uusi yritys St. Peter Line.

Yhtiön laivan Princess Marian on tarkoitus tehdä viisi matkaa viikossa Helsingin ja Pietarin välillä. Alukseen mahtuu kaikkiaan runsaat 1600 matkustajaa ja vajaat 400 autoa. Markkinointiin panostetaan runsaasti ja lisäksi lippujen hinnat on tarkoitus pitää kilpailukykyisenä verrattuna vaikkapa Tallinnan risteilyihin. Igor Gluhovin mukaan halvimmillaan Helsingistä Pietariin pääsisi noin 40 eurolla. Jutun voi lukea kokonaisuudessaan täältä.



Ja nyt, jos joltakin löytyy, ottaisin mieluusti vastaan jotain tippejä ja suosituksia Pietarista! Eli mitä siellä kannattaa tehdä, missä ja mitä syödä, mitä nähdä ja kokea. Pietarin historiallinen keskustahan on UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelossa eli tulisi yksi mesta lisää omaan nähdyt unescot -listaan. Kaikki neuvot ovat tervetulleita! :)



Tunnisteet: , ,

14.1.2010

i know my home

"Kiinnittäkää turvavyönne"
"Saavumme Helsinkiin"
"Hetken kuluttua Hämeenlinna"


Reissuilta on ihana palata kotiin. Tai vaikka harjoittaisikin kiertolaisen elämää vailla pysyvää asuinpaikkaa, on vanhojen ystävien näkeminen aina mahtavaa back to home. Kenen muunkaan kanssa sitä ensimmäisenä jakaisi kokemuksensa ja uudet kohtaamiset reissultaan?

Erasmus-vaihdon aikana koin ristiriitaisia tuntemuksia (kuten varmasti moni muukin) kotipaikan suhteen. Olisin halunnut jäädä paikan päälle loppuelämäkseni. Kotiuduin Faenzaan täysin. Jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt näitä tuntemuksiani ja tajunnut, että kodin tekivät ne lähelläni olevat ihmiset - uudet ystävät - joiden kanssa minun oli hyvä olla. Kun vaihto loppui ja palasin Suomessa piipahdettuani takaisin Italiaan, olin yksin. Tarkoitan, siis.. Ääh. Näin kyllä muutamia ystäviä, jotka vielä majailivat paikan päällä. Suurin osa oli viettämässä kesälomaansa jossain muualla Italiassa kotiin palanneista erasmuskavereistani puhumattakaan. Tuttuakin tutumpi kaupunki näytti aivan toisenlaiset kasvonsa vaikka olin juuri asunut siellä lähestulkoon puolivuotta. Jos joku kysyisi minulta suurimmasta pettymyksestäni kaikilla matkoillani, mainitsisin varmasti tämän - paluuni takaisin Faenzaan.

Reissu oli täynnä kommelluksia ja hauskoja uusia tuttavuuksia, eli eihän se tietenkään hukkaan mennyt. Kotoisan olon sijaan tunsin jälleen olevani irrallaan, ja mikä omituisinta, poissa kotoa. Kaukana kotoa. Vaikka luulinkin juuri saapuneeni "kotiin"? Tajusin, etten juurru paikkaan, kaupunkiin tai sen hauskoihin ja elämää täynnä oleviin kuppiloihin, pieniin ahdaskäytäväisiin ruokakauppoihin saati uuteen arkeen. Tai pesuloihin, tai erinimisille ja kokoisille Piazzoille. Jopa Faenzan keskusaukion suihkulähde tuntui vieraalta! Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta kaikki nämä pienet asiat, joita tein ja joissa vietin vapaa-aikaani (pikkusiskokin kävi istumassa tuolla ko. suihkulähteellä kanssani!), olivat muuttuneet. Ihmiset olivat muuttaneet. He eivät olleet siellä minun kanssani. Tai olivat, mutta eivät fyysisesti. En muista milloin olisin koskaan aikaisemmin tuntenut niin hirvittävää ikävää.

Onneksi pidämme yhteyttä harva se päivä vaihtarikavereiden kera, joten yhteys on säilynyt - joiden kohdalla enemmän tai vähemmän virtuaalisesti. Mutta unohtaneet emme ole toisiamme ja se jos mikä lohduttaa.

Koti on minulle henkireikä, johon on aina ihana palata. Jos joku onkin joskus kysynyt tai jättänyt kysymättä sitä, miksi ikinä tatuoin kaksi undulaattia rintakehääni, on vastaus tässä, yarrr!

"Birdtattoos are known for traveling great distances,
but always returning home."

Koti on siellä, missä sydän on. Ja sydän on ystävien ja perheen luona. Koin itseasiassa juuri valtavan helpotuksen erasmus-elämäni aiheuttamasta järjettömästä ikävöinnistä. Aika aikaansa kutakin - nautin vaihtarielämästäni täysin (kaksin) rinnoin ja sain niin paljon iloa irti, ettei edes harmaa paluuni enää vaivaa minua. Ihmiset ovat edelleen täällä, puhelinsoiton päässä. Ehkä nämä ovat niitä ensimmäisiä asioita, joita olen alkanut miettimään ihan puhtaasti realistiselta kannalta. Olen ehkä aikuistunut hieman. Olenko? En tiedä. Mutta ainakin nyt tuntuu tosi hyvältä. :) Ja lisäyksenä : lähtisin vaihtoon koska tahansa uudelleen! Olen maailman huonoin sanomaan hyvästejä, joten en koskaan sano niitä. Reissussakin tutustumilleni ihmisille tokaisen aina, että "See you again/later/soon/in next life". Nähdään siis taas, joskus ja jossain, mutta hyvästit olen hylännyt jo vuosia sitten. Ja mikä helpotus se onkaan! Suosittelen :)


Ja koska omassa kodissa ainakin minulle se omin pyhättö on sänky, liitän tähän mukaan pienen haasteen, johon kuka tahansa saa halutessaan osallistua :)

***


Minun sänkyni!

Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa! (huom. en haluaisi nukkua talven yli, mutta kuten Nikkekin oivallisesti totesi, on talvi 2010 varsinainen muumitalvi. Lunta, lunta ja lunta! Ihanaa!)
Vastaa kysymyksiin:

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
- vetovoimainen
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
- sänky ei nitise
3. Mistä taas et niin pidä?
- se painaa hemmetisti, mikä oli aika tuskastuttava tosiasia kantaessamme 9.kerrokseen kierreportaita pitkin, yay!
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
- matu + WALL-E pehmo

5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
- en mitään :)
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
- ilikosillaan nukutaan ihan aina, molemmat
ja viimeisenä boonuksena:
7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
- mun tivut, koska voitais joskus pitää pyjamabileet !


homie !

Tunnisteet: , ,

13.1.2010

yllätyskinkeröintiä






Ciao tutti! Uuden vuoden päivitys odottaa vieläkin, sillä eilinen ilta kului täysin tyystin ja tykkänään Iguanassa kera Nikon. Juttua olisi riittänyt vielä varmaan aamutunneille saakka, mutta oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin nukkumaan. :) Niko siis muutti juuri Kuopiosta tänne Helsinkiin ja ollaan siis opiskelukamuja Kuopion Muotoiluakatemiasta. Mutta siis, koetan kuitenkin saada sen UV päivityksen asap valmiiksi!

Sillä välin muutama kuva viime viikonloppuisista ylläriläksijäisistä Andylle ja Ernalle. Antti pääsi opiskelemaan muotoilua Kouvolaan, joten pitihän sitä sitten kemuta koko porukalla! Andy sai mukaansa kunnon skissaustussit, lehtiön ja luonnoskirjan. Kaikki toivat hirmuisesti syötävää ja juotavaa, jota ei kuitenkaan säästynyt aamuun saakka. Haha!

Matu ei sitten ole minua noin paljon lyhyempi, mitä ylin kuva antaa ymmärtää :D Oikeasti meillä on eroa vain kaksi senttiä - ja minä olen siis kuitenkin se pidempi, komiat 183cm. Tarkkasilmäiset bongaavat meikäläiseltä spritzi, omnom! Muissa kuvissa .. No junakuvassa haluttiin vaan punkea kaikki sylikkäin, ja kahdessa muussa ainoa tarkoitukseni oli rehellisesti vain sabotoida kuvia :D Eli tunkea Hannan sekä Andyn+Ernan kuvaan.

Hauskaa illanjatkoa, me aletaan tutkailemaan jotain leffaa ! A presto !

Tunnisteet:

12.1.2010

igapyear




Ciao tutti!
Toivottavasti saan tänään päivitettyä loput Italian reissusta
ja mahtavasta uudesta vuodesta Imolan maaseudulla :)
Sitä ennen käyn kuitenkin ulkona syömässä
vaihtarikaverini Nikon kera, huippua!
Tänään voisi olla nepalilaisen vuoro.. mm!

Sillä välin kannattaa kuitenkin tsekata iGapyear -sivusto,
josta löytyy reissaajille kaikenlaista mukavaa.
A dopo!

Tunnisteet:

11.1.2010

355km / hour

Italiasera -haaste keräsi ihania postauksia meiltä kaikilta I -maata rakastavilta, huippua! Josko jossain vaiheessa saataisiin ihan kunnon miitti pystyyn. (;

Kuten osa jo tietää, kuulun siihen vähemmistöön, joka rakastaa talvea. Monikaan asia ei voita lumista maisemaa, alamäkeä, raikasta/kylmää ilmaa sekä lautaa jalkojen alla. Oikeastaan tällä hetkellä en keksi mitään sellaista. Tai no, Italian lämpö? Prosciutto crudo? Milano Design Week 2010? Ehkä ne, ja myös Faenzan pupu-puisto! Mutta as I said, talvi - ainakin tämän vuotinen - on aivan kertakaikkisen super!

Rinteeseen hinku on aivan päätön ja tilattiinkin matun kera yhteinen SkiCard. Kortti maksaa itsensä (35€) nopeasti takaisin, sillä sitä vilauttamalla kaksi huimapäätä laskee yhden hinnalla kerran jokaisessa laskettelupaikassa. Ja korttihan toimii lähes 80 eri hiihtokeskuksessa ympäri Suomen! Mehän jäädään voitolle jo heti kättelyssä, kun pyörähdetään Sappeen lisäksi Messilässä, Himoksella, Talmassa ja missä vielä! Onko heittää hyviä paikkoja? :)


Kävin myös naaraamassa itselle uudet laskupökät. Tai eihän minulla sellaisia edes varsinaisesti ollut, sillä viime vuonna konttasin mäkeä vielä mustilla toppahousuilla. Olivat muuten ihan liian kuumat paksun vanuvuorinsa takia, mutta nämä uudet.. Nämä uudet Rip Burgerman Pantsit ovat aivan mahtavat! Löysin ne Foorumin Intersportista -40% alella. Nämä olivat mallihousut ja sovittamattomina aivan uuden veroiset. Ovh oli 218€, mutta alen jälkeen pökät lähtivät kotiin 130€:lla. Aikamoisen hyvä diili siis. Pökät ovat miesten, sillä en sovi naisten housuihin vaikka kuinka yrittäisin. Tarvitsen niin paljon ilmaa ja tilaa jaloille, etteivät likkojen muotoon ommellut housut ole minua varten. Höh.


John Burgermanin suunnittelemat laskuhousut ovat aivan loistavat. Materiaalista yli 50% on kierrätettyä PET:iä, joten ideologiakin passaa meikäläiselle oikein hyvin. (: Oikeasta taskusta löytyi myös "wastebag", eli vettä pitävä kankainen roskapussi, johon on printattu eri jätteiden maatumisaikoja. Banaanin kuoretkin ottavat yli kaksi vuotta! Eli jos rinteessä tulee nakerrettua suklaata tms muuta välipalaa, voi roskan huoletta laittaa tuohon narulla taskun pohjaan kiinnitettyyn wastebagiin. Mi piache!

Material:
/ Fortress 10,000/8,000 eco waterproof (mm)
/ breathable (mpv) coated 55% recycled PET fabric with exclusive
/ Artists of the Search Jon Burgerman art

Tässä vielä slide meidän viime vuotisesta Rukan reissusta, joka oli itselle eka laskureissu never. Tuo musta takki (pusukuvassa) on viime talvena heräteostoksena hankittu Burtonin likkojen lautailutakki, eikä 250€:n hinta ole kirpaissut kertaakaan takin ollessa lämmin, mukava ja oikeasti kaikin puolin täydellinen. Olen siis lautaillut viime kaudesta lähtien (matun ja papun opastuksella), enkä viime viikon Sappeen reissulla kaatunut kertaakaan (; Mikä olis siis aikamoisen siistiä näin ekaksi kerraksi tänä kautena. Noin muutenkin lautailun opetteleminen on alun pientä takkuilua lukuunottamatta sujunut hyvin, enkä malta odottaa seuraavaa reissua rinteeseen! Pojat ovat käyneet yhteisillä laskureissuilla jo useampana vuonna, ja viime kerralla (jolloin likat olivat ensimmäistä kertaa mukana) yhden rinnepäivän teemana olivat eläimet. :D Meikäläinen on tuo kirahvi, joka toimi aiemmin penkkaripukuna. Jo vaan oli hulvatonta rinteessä, voitte kuvitella miten riemuissaan pikkulapset olivat :D Ja vähän aikauisemmatkin (;













Kuvat: Doodlesplatter, Megamodo

Tunnisteet: , , ,

8.1.2010

Italiasera -haaste - Mi mancha noi !

a Firenze


Otan vastaan Liisan luotsaaman mukavan Italiasera -haasteen,
johon törmästin kiksun blogissa.

Elämäni parhamimmistoon kuuluva ajankohta sijoittuu vuodelle 2008, jolloin vietin kevätlukukauden mittaisen vahito-opiskelun Italian Faenzassa, Istituto Superiore per le Industrie Artistiche (ISIA) muotoilukoulussa. Tutustuin vaihdossa sekä tekemilläni reissuilla mielettömän ihaniin ihmisiin, joihin pidän yhteyttä edelleen (löysin juuri pienen vaivannäön jälkeen Uusi-Seelantilaisen Jonathanin fb:stä!). Koulussa suoritin pelkästään vapaasti valittavia kursseja keramiikan, graafisen suunnittelun, italian kielen sekä tuotemuotoilun parissa. Opiskelu oli uskomattoman lungia ja ehdin reissata mielin määrin siellä ja täällä. Kunhan saan aikaiseksi, voisin napsia muutaman kuvan niistä duuneista, joita tein vaihdon aikana :) Kaikkein mielenkiintoisinta oli keramiikkamuotin valmistus, josta pääsimme valamaan ihan aidot ja oikeat kappaleet paikallisessa valumossa. Oma pöytämaustekonseptini "Colora il tuo cibo!" on edelleen suosikkini kaikista töistä, mitä olen opiskelujen aikana tehnyt.

Ennen omaa erasmuvaihtoani tutustuin kouluumme saapuneisiin Francescaan ja Jacopoon, jotka jo opiskelivat ISIA:ssa, tulevassa vaihtokoulussani. Heidän iloisuutensa, avoimuutensa ja hulvattomuutensa ansiosta kaivoin esille ne ihanat muistot, jotka olin taltioinut edelliseltä perhereissultamme Italiaan ollessani 7. luokalla. Hakuani Faenzaan pönkitti myös Niko, joka pyrki ja pääsikin samaan kouluun yhdessä Kaisun kanssa. Meitä olisi siis kolme seikkailijaa, jotka paloivat halusta päästä vuorostaan silloisten vaihtareidemme kestittäviksi.

con Fra
con Jacko


Kieltä opiskelin koulussa, tosin aika heikolla menestyksellä. Opin sen paljon paremmin täysin autenttisessa ympäristössä englantia puhumattomien uusien ystävieni keskellä. Kielessä on tietenkin preppaamisen varaa, mutta selviän sillä oikein hyvin paikan päällä. Pidän taitoa yllä mesekeskuteluiden avulla, tekstiviestein, aina silloin tällöin kielioppikirjaa vilkaisemalla sekä tietenkin musiikkia kuuntelemalla + suomentamalla.

Lähdin takaisin Italiaan kesällä 2008 (viihdyttyäni vain kuukauden kotomaassa) ja viimeisimmältä reissulta kotiuduimme yhdessä matun kera 2.1.2010. Tästä reissusta päivätänkin juuri par'aikaa. :) Matulle Italiassa käynti oli ensimmäinen kerta, minulle neljäs. Ja jos uskaltaisin toivoa jotain oikein kovasti, toivoisin voivani käydä Italiassa joka ikinen vuosi. Minulla on ystäviä Milanossa, Torinossa, Bolognassa, Imolassa, Perugiassa, Trevisossa, Sardiniassa ja monessa monessa muussa kaupungissa. Voisiko joku tarjota vaikka sellaisen vuoden mittaisen loman, että ehtisin kiertää kaikkien luona? Sukujuuria minulla ei maassa ole, vaikka nimeni onkin kovin tyypilinen italialainen. Se jos mikä (vaalean tukkani ohella) jaksaa hämmästyttää paikallisia. Aina kun esittelen ja kerron nimeni, muljahtavat uuden tuttavan silmät ymräri: "Marinella?! How it can be?!" :D

Maassa ihastuttaa eniten sen rosoisuus, impulsiivisuus, aitous ja ääni - minne tahansa menet, et tunne koskaan olevasi yksinäinen. Hirmuinen mölötys valtaa sinut minne ikinä menetkin, ja sekös on ihanaa :) Ruoka ja juoma veivät minut jo ajat sitten mennessään, enkä malta odottaa pian alkavaa viikonloppua, jolloin voin korkata tuliaisiksi tuodun Aperolin ja nautiskella muutaman spritzin yhdessä ystävien kera.


a Faenza


Ja oma suosikki, jota kuuntelin paljon jo vaihdossa ollessani,
olkaat hyvät!
ps. Liisa, koukutit minut ihan täysin Tizianoon! :D




Tunnisteet: , ,

7.1.2010

matkakone kertoo sen, óle !




Iltalehden sivuilla voi käydä ruksimassa omat mieltymykset matkakoneeseen, joka kertoo vastauksena juuri sinulle suositellut lomakohteet. Vastauksista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta tulihan kokeiltua. :)
Seuraava reissuni voisi kernaasti kohdistua jonnekin, missä voisin kaupunkiloman sijaan löhöillä ja nauttia lämmöstä.

Omalla kohdallani eniten kutittaisi Kroatia, mutta matkakoneen mukaan minun pitäisi matkustaa Kreikkaan? Hm.. Saariselkä tai mikä tahansa hiihtokeskus kävisi myös kernaasti, sillä lautailuvietti on tällä hetkellä jopa häiritsevän himokas. Pitääkin muuten laittaa teille pian kuva uusista laskuhousuista, jotka on valmistettu yli 50% kierrätetyistä puuvillakuiduista :) Uusi-Seelanti on kiinnostanut minua aina, eli sinne voisin lähteä myös vaikka hetimmiten! Ehkä näkisin pitkästä aikaa myös Jonathania! Ehkei tämä kone siis ihan turha olekaan ..?

Israel on vähän sellainen kaksipiippuinen juttu, etten oikein tiedä haluaisinko käydä siellä vai en.. Ainakaan tällä hetkellä en koe maata kohtaan minkäänlaisia värinöitä, mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan (;
Se miksi oikeastaan halusin julkaista omat tulokseni, oli testin viimeisin kohta. Ja se ei todellakaan pidä paikkaansa! Ettäs tiedätte :D Krakova on ihana paikka, jossa vierailin reilatessani ympäri Eurooppaa yhdessä rentuksen kera. Ja mikä parasta, matu meinaa hakea juuri Krakovaan vaihtoon, hahaa! Arvatkaas kuinka helppoa sieltä on hypätä Ryanairin koneeseen ja lennähtää maailmalle :) Tai lähteä laskemaan puuterilumille!




Tunnisteet:

6.1.2010

ensimmäinen päivä bolognassa 29/12/09

Hei taas! Eräs mukava ja jännä juttu saattaa kolkutella ovella, mutta katsotaan miten sen kanssa käy! :) Sillä välin jatkan reissutarinaamme Italiasta, jossa siis vietettiin Matiaksen kera Joulun välipäivät sekä vuodenvaihde. Pahoittelen jo alkuun aikamoisen rosoisia kuvia - kamerassa on tainnut olla joku ihan muu säätö, mitä itse ajattelin. Mutta josko näistä kuitenkin pääsisi mukaan fiilikseen ja tarinaan!

Milanossa vietetyn päivän ja illan jälkeen suuntasimme heti aamusta steissille, josta nappasimme liput Bolognaan suuntaavaan junaan. Ennen kahden ja puolen tunnin mittaista junamatkaa ehdimme kuitenkin hakea hieman evästä matkalle Milanon steissin edessä olleelta pieneltä torilta. Riisi-liha-juustotäytteiset, kartion muotoiset pasteijat upposivat molempaan kulkijaan oikein hyvällä ruokahalulla. Myöskään jälkkäreiksi ostetut suklaa- ja omenaleivokset eivät ehtineet vanheta.


sono una piccolo torta !


Kuten taisin jo mainita, oli Italiassa satanut
ennätyspaljon lunta
ennen Joulua.
Matkalla Bolognaan pieniä valkoisia kasoja näkyi
vielä siellä ja täällä,
peltojen päällä.



Bolognasta buukattiin kahden hengen huone hotelli Arcoveggiosta, joka ainakin kotisivujensa ansiosta vaikutti erittäin sympaattiselta ja mukavalta pieneltä hotellilta. Ainoa miinus, minkä hotelliin liittyen keksin, olivat hostelworld -sivustolle kirjoitetut ohjeet paikan päälle. Oikeastaan mitään ohjeita ei ollut vaan paremminkin muutama lause siitä, miten lähellä hotelli oli esimerkiksi juna-asemaa. Vaikka olenkin kolunnut Bolognan läpi useaan kertaan, en vielä kertaakaan ollut seikkaillut juna-aseman "takana". Steissihän on aivan kaupungin keskustassa, joten shoppailukaduille on vain muutama sata metriä. Koska hotellin sijainti sen sijaan oli mysteeri, päätimme hypätä taksiin. Matkaa hotellille on jalkaisin n. 20 minuuttia, autolla vajaa kymmenen (3 tai 4 pysäkkiä). Taksimatkan hinnaksi kertyi huimat kuusi euroa, jotka maksoimme oikein mielellämme löytäessämme perille niin vaivattomasti.

Hotellin omistaja (?), vanhempi mies oli meitä vastassa aulassa. Milanossa olin päässyt jo hieman verestämään kielitaitoani, mutten olisi ikinä uskonut miten hyvin taito oli vielä hallussa - setä ei nimittäin puhunut sanaakaan englantia! Kommunikointi sujui silti loistavasti ja hämmennyin itsekin sitä, miten hyvin ymmärsin ja osasin vastata. Olin melko varma, etten osaisi änkyttää takaisin kuin "grazie" :D Suositellaan matun kera ko. hotellia kyllä ihan kaikille Bolognassa vieraileville reissaajille! Ja jos italia ei taivu kovin hyvin, puhuivat muut työntekijät ihan ymmärrettävästi lontoota. Hotellin saavuttaa kaikkein helpoten bussilla, joka lähtee Auto Stationen edestä ihan steissin läheltä. Numero 27 (A,B,C) vie perille muutamassa minuutissa ja hotellin löytää vaivattomasti, kun jää pois Best Western -hotellin pysäkillä.

Hotelli osoittautui juurikin niin ihanaksi, mitä sivut lupasivat. Meillä sattui olemaan juuri tuo sinipeitteinen vuode vihreillä tyynyillä, joka oli oikein miellyttävä vastine 22€ hinnalle per sierainpari Hinta sisälsi myös runsaan aamupalan kahveineen, cappucinoineen, leipineen ja leivoksineen. Yummy!

Kun reput oli purettu ja kamera pakattu vaatteiden tilalle, suunnattiin matun kera keskustaan sedän ystävällisesti neuvoessa meille bussin lähtöpaikan (aivan hotellin vierestä). Ostoskadut alkavat heti steissin vierestä Auto Stationen edestä, jossa hyppäsimme ulos bussista. Ja mikä meitä odottikaan! Toriaukealle oli kasattu luistelukenttä! :D Allekirjoittanut itse on ehkä maailman huonoin luistelemaan, mutta aivan samalla tasolla olivat myös paikalliset italialaiset (sori vaan :D). Omituiset muoviset (!?) luistimet vuokrattiin kentän etualalta, eikä kukaan esittänyt yhtä ainoata vakuuttavaa suoritusta hetken touhua seurattuamme. Hauskaa ihmisillä sen sijaan näytti olevan, eikä kaatuilu haitannut menoa alkuunkaan.


Hotellilla kilistellyt tutut Morettit
uuden kaupungin valloitukselle



Yli 300 vuotta vanhat puiset tukirakenteet kannattelevat
edelleen erästä keskustan rakennusta


Kuten varmasti arvaattekin, lähdin näyttämään matulle kaupungin nähtävyyksiä (joihin siis tutustuin oman erasmus-vaihtoni aikana). Bolognan kaksi tornia on ehkä kaupungin tunnetuin nähtävyys, jonka syntyperä on kahden tornin mittelö korkeimman tittelistä. Kilpailun tarkoituksena oli siis rakentaa mahdollisimman korkea torni, jonka tällä hetkellä lyhyempi yksilö olisi voittanut, ellei olisi sortunut. Kuva tornin kaltevasta juuresta (maa petti painavan tornin alla) sekä oheinen slideshow ovat erasmusreissuni aikaisia kuvia, jotka passaavat mainiosti mukaan tähän postaukseen.





Pyhän Petronionin balisican rakentaminen jouduttiin muuten lopettamaan kesken, jottei siitä olisi tullut Vatikaanin kirkkoa suurempaa. Huh! Santo Stefanon basilica on sen sijaan ajan kuluessa kasvanut kirkko, joka pitää sisällään kuusi pienempää kappelia. Basilica on siis toisin sanoen rakentunut ajan kuluessa, kun uusi kirkko on rakennettu aikaisemman, pienemmän ympärille. Aika hullua, eikö? :) Päivä alkoi nähtävyyksien jälkeen olla pikkuhiljaa pulkassa, joten siirryimme nauttimaan Italiasta täysin rinnoin ja riemuin pöydän ääressä, ihanaa! Ostettuasi yhden 6-7 euron hintaisen drinkin saat syödä herkkuja mielin määrin lasillisesi äärellä. Voi pojat, miten olikaan hyvää! Ja parastahan on se, että toin lentokentältä ison pullon Aperolia kotiin, joten seuraavissa kemuissa aion nauttia suomalaisia spritzejä (kuvien oransseja juomia, jotka ovatkin varmasti monille tuttuja)!

Tämä oli siis ensimmäinen päivä Bolognassa,
huomenna oli tarkoitus nähdä vanhaa ystävääni
Francescaa ja ette tosiaan usko miten loppujen lopuksi
pääsimme sisään hänen ystävänsä taloon..


Mutta siitä kerron seuraavassa postauksessa,
mukava illanjatko kaikille! :)

Tunnisteet:

4.1.2010

why we fight?



Katsoitteko eilen Pearl Harboria?
Google Earhin avulla näkee vielä tänäkin päivänä
lahdenpoukamassa lepäävien laivojen ruumiit.
USS Arizonan hylky
(joka on jätetty muistomerkiksi)
toimii edelleen 1177 merimiehen hautuumaa
pommin osuttua suoraan sen ammusvarastoon.
:c

Tunnisteet:

1.1.2010

Italialainen Anno Nuovo 2010 - vol. 1


Uusi vuosi vaihtui Imolan maaseudulla sijaitsevassa pienessä ja sympaattisessa ladossa, jota lämmitti iso avotakka sekä kaksi pientä kamiinaa unohtamatta kahdenkymmenen hengen mölyävää ihmislaumaa. Ilta oli enemmän, mitä osasin odottaa ja kerronkin siitä myöhemmin. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon kuin jaksoi tankata ja meille nosteltiin maljoja ja huudettiin ja hurrattiin, voi pojat mikä ilta! :)



Tiistai 29.12.2009


Terveisiä junasta matkalla Milanosta Bolognaan (matu nappasi pikkuläppärin reissulle mukaan, mikä osoittautui oikein mainioksi ideaksi). Täällä on satanut lunta ja mitä lähemmäksi Bolognaa päästään, sitä enemmän lunta on ollut. Lumikinoksia on joka puolella. Sää tosin on vaihtumassa Milanon aurinkoisesta ja viilleästä kelistä sumuiseksi, ja ainakin näin junan ikkunasta katsottaessa melkoisen kosteaksi. Jahka pääsen näyttämään lumiset kuvaterveiset Tampereelta Franscalle (vanha erasmus-ystävä), voin samalla kysyä kuinka paljon Bolognassa on mahtanut sataa lunta ennen Joulua. Täälläpäin isot lumimäärät ovat suhteellisen harvinaista herkkua, mutta kinokssista päätellen täällä on mahtanut pyryttää ihan kunnolla.



Saavuttiin Milanoon maanantaina 28.12. Hotel Siena Milano löytyi kivuttomasti ja jahka saatiin jätettyä ylimääräiset tavarat huoneeseen , jatkoimme matkaa Buenos Airesin sekä Duomon suuntaan. Hotelli sijaitsi ihan Piazza Rebuplican metroaseman vieressä, joten liikkuminen kävi jälleen kerran ihan mielettömän helposti. Keskustaa lähdimme valloittamaan siinä neljän tienoilla ja kuten varmasti monelle muullekin, yksi ilta Milanossa riitti oikein mainiosti. Milano on mahtava paikka shoppailla, mutta muuta ihmeellistä siellä ei juuri olekaan. Kapunki on iso, turistien valloittama shoppailutaivas, joka on kaukana aidosta italialaisesta tunnelmasta. Milano ei kuitenkaan ole niin kuiva, etteikö siellä kannattaisi käydä. Tarkoitan lähinnä, että ainakin meille yksi ilta riitti vallan mainiosti. Kierreltiin pari tuntia suurinta ostoskatua ihmetellen ja käytiin tsekkaamassa maailman vanhin goottilaistyyliä edustava Duomo. Täytyy kyllä myöntää, että rakennus oli paljon kauniimpi pimeällä valaistuna kuin tavan päivänvalossa. Kirkon sisältä löytyi tällä kertaa jonkin sortin näyttely, josta en kuitenkaan ottanut sen enempää selkoa. Minttukahvit kruunasivat kiertelyn kylmässä säässä eivätkä eri puolille Milanoa sijoitetllut valoinstallaatiotkaan (International Festival of Light 2009) olleet hullumpia. Iltakierros Milanossa oli siis meidän kohdallamme varsin onnistunut :)







Kun jalat ilmoittivat kiertylyn riittävän, suunnistimme paikallisen ruokakaupan kautta hotellille pienten suolaisten sekä viinin ja oluen ja kera. Italiassa ihanaa on juuri viinin hinta - pullot voi poistaa hyllystä alkaen kahdella eurolla.


Tätä kirjoittaessani ollaan siis matkalla Bolognaan, jossa on tarkoitus viettää kaksi seuraavaa yötä. Dormit ollaan sivuutettu nykyään jo aika hyvin matun kanssa kaksin reissaillessa (Italia on nyt meidän viides yhteinen reissukohde, hooray!) ja kuten Milanossakin, majoitutaan Bolognasssa kahden hengen huoneeseen. Arcoveggio hotelli hieman jännittää, sillä ainakin heidän kotisivunsa olivat erittäin lupaavat ja houkuttelevat - etenkin, kun yö aamiaisela maksoi 22€ per naama.


** Tässä vielä muutama random kuva Milanosta, aletaan pikkuhiljaa valmistautua syömiseen (taas) Saran luona täällä Imolassa. Paljon on vielä kerrottavaa, eli pysytään kuulolla! :) Ci sentiamo dpo ! Kuullaan myöhemmin !






Tunnisteet: , ,