Now there's an ocean between where I am and where I want to be.
29.5.2010
Mökkeilyä
Leppävaaraan hiljattain avattu Indian Deli osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi. Mukaan napattiin muutamia eri mehuja, 150g pussi kuivattuja sieniä, erilaisia maustetahnoja sekä cooking sauce - kaikki aivan järjettömän edulliseen hintaan. Citymarketista pelastettiin kilo kuorellisia katkarapuja (jotka perkasin juuri), sillä kokeillaan keittää kuorista liemi keitolle. Illalla on luvassa leffoja sekä nachoja. Cittarista oli pakko napata mukaan pari uutta chipotle (salsa) tulokasta, eli huomenna rusina on kipeä kun pääsee pöntölle :D
Tässä muutama kuva ensimmäiseltä (helatorstai)helleviikonlopulta, joka vietettiin poikaporukalla (Anne karkasi jo ekan illan jälkeen Rollooon) Ruusurannassa. Nasautin terassilta puussa keikkuvaan peltitölkkiin kertalaakista, eli hyvin sujui edelleen :) Nikke oli siis käynyt hakemassa itselleen uuden lelun, jota oli tietty pakko testata kaikkiin mahdollisiin kohteisiin (eläviä ei ammuttu).
Mulla oli kameran säädöt päin perCttä,
sillä tässäkin kuvassa paistoi aurinko.
Homma kuitenkin korjattiin seuraaviin otoksiin :)
Niin ja kuvassahan siis Matu sai mönkkärin jumiin
savisen hiekkakasan päälle.
Victory!
Verkoista saatiin kuvan loimuhauki ja kaksi lahnaa.
Italiaseran aiheet sen kuin paranevat. Tällä kertaa, jo 9. serassa, oli tarkoitus esitellä italiaano. Speksejä ei sen kummemmin jaettu, eli valinta oli suhteellisen vapaa - yes! Tiesin heti kenestä oma postaukseni kertoisi. Voin rehellisesti todeta erään italiaanon varastaneen sydämeni vaihto-opiskeluni aikana Ravennan maakunnassa sijaitsevassa Faenzassa. Kaipaan häntä edelleen. Kaipaan yhteisiä hetkiämme illan hämyisimpänä hetkenä, juuri ennen baarin sulkemista, liian monta vodkapaukkua nauttineena.. Oivoi!
Asustellessani Corso Baccarini 8:ssa, ei minulta ollut kuin vaivaiset 500m pikkukaupungin parhaaseen menomestaan. Loungemainen keikkapaikka oli juuri sellainen, mitä kaipaan Suomeenkin. Edes Helsingistä ei löydy vastaavaa paikkaa. Tai jos joku epäilee tietävänsä sellaisen, ottaisin vielä täysin vihreänä espoolaisena kaikki neuvot ja vinkit vastaan! Pelastakaa mun viikonloput ja kertokaa oikeasti jo käymisen arvoinen mesta! Ja vaikka paikka löytyisi, en usko että saisin yhtä tujuja ja samalla niiiin edullisia vodkalemoneja, mitä Faenzan Clan Destino tarjosi.
Talpa on aito, ihana, italiaanoille ominaisen karvainen, välillä hyvin yrmeä, kaikkien naisten päätkääntävä gigolo. Kuuro kollikissa Talpa asustelee omistajansa pitämässä Clan Destino loungebaarissa hengaillen ihmisten keskuudessa. Lempipuuhia ovat makaaminen ja syöminen. Rapsutuksetkin ovat kivoja, kun kissa sillä päälle sattuu. Kolli on nimittäin välillä kovin äreä, kun sen nokosia häiritään. Mutta miksä sen parempi paikka asustella, kuin leppoinen baari ja omistaja vierellä koko ajan. Ruokaa riittää niin paljon kuin jaksaa syödä, eikä melu ja möykkä häiritse alkuunkaan. Jos ihmisemäärä alkaa ärsyttämään, pujahtaa Talpa tyytyväisenä takahuoneeseen. Mitkä kissanpäivät!
Talpaa on kova ikävä! Ja parastahan on se, että
kollille löytyy oma fb-profiili. Arvatkaa kuka on kaverilistalla (;
Tutustuin eilen elämäni toiseen elokuvaan, joka on aiheuttanut yhtä paljon kirjoittamisen ja analysoinnin tarvetta, kuin aiemmin pohdittu The Bucket List.
George Clooneyn tähdittämä Up in The Air -elokuva on hidastempoinen, mutta siitäkin huolimatta täynnä loistavia oivaltavia ajatuksia ihmisestä itsestään. Uskon, että muuvie kolahtaa ainakin pohdiskelutasoltaan jokaiselle reissaajalle. Suosittelen siis tutustumaan ko. elokuvaan vaikkakin huomautan, ettei sen juoni ehkä ole tarpeeksi lennokasta kaikille katsojille. Koettakaa mieluummin päästä sisään sen miehen maailmaan, joka sanoo olevansa kotoisin lentokoneesta.
Kun lentämisestä nauttiva, paikallaanpysymiskammoinen ja mahtavat puhelahjat omaava Ryan Bingham (George Clooney, ikuinen poikamies, kuinkas muuten) tapaa samanlaisen ja toimintatavoiltaan identtisen naisen, on rakkaustarina valmis. Loppua en paljasta, sen voi jokainen arvata tai katsoa itse.
Elokuvassa mietitään moneen otteeseen sitä,
mikä on juuri sinun reppusi paino.
Laita sinne kaikki omistavasi tavarat.
Aloita niistä aivan pienimmistä, jotka majailevat pöytälaatikoissasi.
Siirry vaatekaapin sisältöön,
kenkäkaappiin,
tietokoneeseen,
televisioon..
Kuinka painava sinun reppusi siis on? Ja kuinka helppo sen kanssa on liikkua?
Päänäyttelijän koko elämä mahtuu yhteen käsimatkatavaroissa kulkevaan rolleriin. Kuinka usein mekin Matun kera lähdetään reissuun vain reppujen kera, jottei tarvitse odottaa ja vihata omaa, liukuhihnalla matelevaa reppuaan. Omaa reppuaan pitää rakastaa.
***
Olen jo useaan otteeseen puhunut siitä, miten pistän kodissamme ranttaliksi putkiremontin loputtua. Olen keuhkonnut siitä, miten vien kaiken ylimääräisen, turhat vaatteet ja korut, joita käytän ehkä vielä joskus, pois. Eilen murun kera vaanittu elokuva naulasi lopullisesti sanaisen arkkuni - aion todellakin siirtyä sanoista tekoihin.
En tälläkään hetkellä omista liikaa tavaraa, mutta myönnän vaatekaapistani löytyvän muutaman turhan, joskin hyväkuntoisen vaatteen. En omaa montaa paria kenkiä, mutta ainakin kahdet ajattelin pistää eteenpäin. Omistan viisi olkalaukkua, joista kolme aion pistää maailmalle.
Eniten omaa reppuani kuormittavat kankaat, napit, langat ja muut erilaiset askartelutarvikkeet. Ketjut, niitit, koruosat. Enköhän selviä, kun organisoin ne sievästi yhteen ja samaan paikkaan. Harrastan lasipurkkeja, jolloin näen mitä missäkin purnukassa on. Rakastan erilaisia, vanhoja ja värikkäitä peltipurkkeja. Myös niiden avulla pystyn paikantamaan ne tietyt asiat ja esineet, joita etsin. Inhoan pöytälaatikoissa lepääviä roinia ja haluaisin kaiken siistiksi, omille paikoilleen, omiin purkkeihinsa.
***
Ihmissuhteet. Ne olivat toinen reppuamme eniten kuormittava asia. Mistä en kovin välitä, ovat varojen varakaverit esimerkiksi facebookissa. En halua omalle listalleni ketään, jolle en voisi mennä juttelemaan kasvotusten. Vaikka omalla kaverilistallani on 300 ystävää (joka ei ole edes paljon, kun vertaa joidenkin omien ystävieni listoihin) voin rehellisesti sanoa, että pysäyttäisin heistä kenet vaan millä tahansa kadulla, missä tahansa kaupungissa.
Kun aikaisemmin yritin olla hyvä kaveri kaikkien kanssa, olen iän myötä tajunnut niiden tosiystävien arvon. En yritä enää säntäillä suuna päänä eri ihmisten kera ulos, kahville, yksille tms. (HUOM! Tämä ei sitten millään lailla koske Italiaseraa, joka on ihana ja uusi tyttörinki!). Pitäydyn luottoystävissäni ja vaalin suhteitani heihin. Miksi minä pyytäisin ulos tai seurakseni ihmisiä, jotka eivät koskaan pyydä minua?
***
Haluan reppuni mahdollisimman kevyeksi. Haluan tietää jokaisen tavaran jonka omistan, eikä se ole mielestäni mahdotonta. Haluan eroon mystisistä roinalaatikoista (joita ei onneksi löydy kuin kaksi), kaappien pimeistä nurkista ja kaikesta turhasta ja "ihan kivasta". Jokainen ihan kiva juttu saa kyytiä, jahka remonttimiehet lopettavat sotkemasta kotiamme.
Minä rakastan reppuani ja kaikkea sitä, mitä se pitää sisällään.
Totesin, etten pärjää ilman omaa tyyli/inspisblogia. SAM kuopattiin, mutta Il Papavero elää sitäkin äkäisemmin :) Tarkoituksena on siis kirjoitella itseäni varten, mutta myös niille, joita ko. jutut kiinnostavat. Toinen blogi toimii ensisijaisesti omana ajatusalustana ja inspiraatiopohjana, mutta tarkoituksena on myös vihdoin pistää omia tuotoksia esille.
Kunhan putkiremontti vihdoin lakkaa, nostan saumurin pöydälle ja annan palaa!
Jos koko videota ei huvita tsekata, suosittelen pysähtymään kohdissa 4:19 / 5:13 / 6: 19 (komeimmat pannut) / 6:36 sekä ihailemaan mahtavaa karjaisua ja raakaa voimaa tasan seitsemän minuutin kohdalla!
Kuten varmasti huomasitte, löytyi goodiespäkistä myös punainen urheilubandana (arvoltaan reilut parikymppiä) joka on oivallinen huiviksi, topiksi, päähineeksi - melkein miksi tahansa! :)
Olisin voinut viihtyä ko kuteissa pidempäänkin, mutta radan sisältäessä ryömimistä, mutaa, VETTÄ, kiipeilyä yms. jäivät suurinpiirtein koko remmin kamat paikanpäälle. Lenkkarit kuivuvat edelleen pattereiden päällä puroylityksen jälkeen. Toisella kierroksella (jonne lähtivät siis vain kolme sankaria) Goljatin portaat oli korvattu rintakehään saakka yltävällä vesiesteellä!
Ensi vuonna lähdetään juoksemaan tietenkin teemalla, mutta ilman minkäänlaista kypärää. Aika olisi varmasti ollut parempi, jos potta ei olisi hiostanut koko ajan menoa :D Extremen sivuille oli jo ilmaantunut reilu sata kuvaa, joista pari osui spartalaisiin. Kootaan ne tänne sitten, kun kaikki kuvat julkaistaan :)
Karskeat terveiset loppuunmyydystä Vantaan Hakunilan Extreme Runista -10! Tapahtuma oli aivan mielettömän hyvin onnistunut ja kaikki järjestelyt pelasivat loistavasti. Kaikille osallistujalle (tytöille ja pojille erilliset) jaettut sponsorikassit sisälsivät vaikka mitä kivaa ja hyödyllistä aina näytepakkauksista kylmäpusseihin ja käsideseihin. Tytöille jaetuista kasseista löytyi mm. tuoksunäyte, urheilusukat sekä Avonin aurinkorasva. Extreme Run rannekkeella sai käydä tankkaamassa makkaraa ja urheilu- sekä virkistysjuomia niin paljon kuin halusi. Rannekkeella pääsi myös ilmaiseksi sisään virallisiin jatkobileisiin, kuin muutoin piletti olisi kustantanut 12€. Tulisuudelma ei kuitenkaan ollut meitä varten, joten siirryttiin porukalla stadin keskustaan.
Team Sparta ilmoittautui siis hupisarjaan komeiden pukujemme ansiosta (; Huomio oli taattu, sillä 14 henkinen legioona aiheutti hilpeyttä niin kanssajuoksijoista kuin mediassakin. Saa nähdä missä esitetään se video, jossa nelitoistapäinen lauma karjuu sotahuutoaan (; Kuvia ja kooste löytyvät tapahtuman sivuilta ensi viikon aikana.
Suurin osa porukasta nykäisi viiden kilsan lenkin. Olli, Antti sekä Juha kuitenkin päättivät juosta täyden 15 kilmometrin kierroksen, josta tunnustuksena sai komean mitalin. (Kuvat yhteisesti koko porukalta) Suoritus on aikamoisen hatunnoston paikka, sillä rata itsessään oli hyvin raskas. Goljatin portaat, verkossa kiipeily, jatkuvat pitkät ja ankarat ylämäet, ryömittävät putket ja monet muut esteet verottivat aikaa ja voimia.
Oma suoritus helteisessä kesäsäässä meni odotuksia hurjasti paremmin. Kun pojat saapuivat maaliin ensimmäiseltä kierrokseltaan siinä 50-55 minuutin tienoilla, oli oma aikani 56.38. Sijoitun viiden kilometrin matkalla 12. parhaaksi tytöksi ja kokonaissijoituksella ylsin paikalle 53/595. Yeah!! Tapahtuma vakuutti meidät täysin, joten nähdään samoilla mestoilla ensi vuonnakin!
Pidennetty viikonloppu Ruusurannassa oli juuri sitä, mitä tähän saumaan kaipasinkin. Neljän päivän aikana ehdittiin saunoa, kastaa talviturkki, maistella lonkeroa ja grillata, nukkua pitkään ja tehdä halkoja. Niin ja ajaa mönkijällä, mahtavaa! Remusakki (matu/nella/nikke/teemu) kotiutui lauantaina (anne/pasi karkasivat jo päivää aiemmin, olli/ville seuraavana perästä), joka vietettiin maksimaalisen huonon elokuvan parissa. Laittelen kuvia illemmalla, sillä otokset majailevat vielä toistaiseksi muistikortillani. :)
Töihin tulo olisi varmasti ollut ihan ok, jos olisin älynnyt laittaa päälleni ohuemmat caprit. Nykyiset jalassa olijat ovat pelastus parin vuoden takaa, jolloin ko. housuja saapui Hämeenlinnaan tasan kolmet kappaleet. Kolminumeroisen lähtöhinnan ihanuudet löysivät kotiini 70% alennuksella ja housuista on muodostunut omalla kohdallani jo jonkinlainen kulttivaate. Koska menetän kuitenkin vielä tämän päivän aikana hermot ihanuuksiini, aion hankkia mahdollisimman pian haaremihousut tai jotkut muut ohuet caprit, mieluiten puuvillaiset, itselleni ja matulle. Kesä on kyllä ihanaa, mutta saako heti ensimmäisten helteiden alettua valittaa? Ilmeisesti ei, joten pidän suuni kiinni, vaikka myönnänkin kaipaavani viileämpää ja raikkaampaa syysilmaa ja laskettelemaan. Inhoan (se siitä hiljentymisestä) keskipäivän kuumuutta, ellen satu levyttämään jossain viileässä varjossa. Palan, tulee kuuma ja hiki enkä vain yksinkertaisesti osaa pukeutua oikein. Tästä tuohtuneena taidan suunnistaa Eurokankaaseen ja pistää saumurin laulamaan. Aion pitää koko kesän jotain ylisuuria ja väljiä säkkejä, tai pussimekkoja, jotta selviän taas syksyyn.
Kuumuuden inhoaminen perustuu siis epäkäytännölliseen pukeutumiseeni, jonka muutettuani pystyn varmasti nauttimaan lämmöstä helteestä muiden tavoin. Sitäpaitsi reissusta tarttuivat mukaan London Officen 60€ nahkasandaalit, joten ainakin varpaiden viilentyminen on taattu. Sillä välin nautin työpaikan kylmästä lattiasta, jolle voin surutta laskea paljaat varpaani.
Voin ihan rehellisesti todeta hostellivalintojeni osuneen tähän mennessä aina nappiin. No, jo oli kai sitten aikakin sille kuolemattomalle "Poikkeus vahvistaa säännön" -lausahdukselle.. Meidän hostelli oli/on tähän mennessä rumin ikinä (menin lankaan niiden hostelworldin kuvien perusteella, mur!). Tai no, jos ei oteta huomioon mun ja Marian reiliä sekä hässivin kanapariskunnin koristelua peittoa Prahassa. Samaisen huoneen seinällä roikkui nauloista pehmopäärynöitä ja umpeen muurattu oviaukko oli peitetty helvetin isolla ja vielä rumemmalla punaisella ryijyllä. Lähden tänään pitkäksi viikonlopuksi Hämeenlinnaan ja lupaan ottaa teille kuvia todisteiksi mun reilialbumistani (tuolloin siis kuvasin vielä kaiken aikaa filmille). Olen varma, että ilahdutte kuvistani. Niin ja, voisin muutenkin dokumentoida tuon itä-Euroopan "Housut pois ja toiset päälle Tour 2004" InterRailin tänne teidänkin iloksenne, voi veljet mitä kaikkea siellä sattuikaan!
Vaikka meidän Youth Hostel oli ruma, sen sijainti oli aivan törkeän hyvä. Rakennus sijaitsi kaikkien pubien ja ruokapaikkojen piirittäminä heti Earl's Courtin tuubin vieressä. Matkaa metrolle oli siis vaivaiset kolme minuuttia.
Reissaamisessa yksi parhaita puolia on - jo aiemminkin todettu - syöminen. Meillä on tapana tyypata paikalliset herkut ja vielä toistaiseksi ollaan vältytty karmeilta yllätyksiltä. Kuvan herkullisilta näyttävät täytetyt piiraat (spicy chicken + potato/meat) olivat ihan ok, vaan eivät kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttäjiä. Itse asiassa matun lihapiirakka maistui 100% suomalaiselta lihakeitolta. Wtf?
As you all know, käytiin myös Jamiella syömässä. Odotukset olivat kieltämättä todella korkealla ja matun kera mietittiinkin jo pariin otteeseen, että kuinkakohan korkealta sitä tällä kertaa pudotaan. Ei pudottu. Lounaaksi valittu valkosipulipestolla kuorrutettu kana nopeasti kypsennetyillä vihanneksilla oli parasta, mitä olen hetkeen syönyt. Kana oli yksinkertaisesti niin hyvää, että voin valehtelematta todeta sen olleen parasta maistamaani siivekästä. Suosittelen siis käyntiä Jamien raflassa, jos satutte ravintolan huudeille.
ps. meidän tarjoilija ei kuitenkaan hanskannut sitä, miten viini tulisi kaataa oikein.
Chinatownin herkkuihin ei sen sijaan koskettu vaikka syötävät olivatkin avoimesti tyrkyllä ravintelien ikkunoissa. Tarkkasilmäiset varmaan bongaavatkin suhteellisen tyyriin menun, joka paljastuu tuosta ikkunassa olevasta listasta, huh. (Kuvat saa siis myös klikattua suuremmiksi)
Ja mitä olisikaan Lontoo ilman Fish & Chipsejä? Aivan Sohon laitamilta löytyi edullinen viiden punnan ruokapaikka, josta sai ihan taivaalliset annokset kalaa ja perunaa. Omnom!
Löydettiin me mukavia vaatetuksiakin (niistä lisää myöhemmin), mutta ensisijaisesti naarataan reissuilta mukaamme kaikki herkulliset - tai ainakin siltä vaikuttavat - chilikastikkeet. Tällä kertaa mukaan lähti neljä erilaista ja eri vahvuista kastiketta sekä Tikkamasala mausteseos, jonka tuoksu on taivaallinen. Tyypataan tuo tulevana viikonloppuna, en usko että käy huti.
pps. Tuo vehreä ruukkukasvi kastikkeiden takana on meidän chili :*
London oli jälleen kerran pettämätön. Lokakuussa 2008 samaiseen kaupunkiin kohdistunut ensimmäinen yhteinen reissumme tarjosi kuitenkin paljon lämpimämmät ja aurinkoisemmat kelit, mitä vaihtoehtoinen toukokuu. Harmaudesta huolimatta sää oli suhteellisen lämmin ja vain lauantaina saatiin jonkin asteista vesihöttöä niskaan. Tietenkin siis juuri sinä päivänä, kun lähdettiin seikkailemaan ympäriinsä.
Suunnistimme nohevina ilman karttaa kohti Piccadillya.
Kartta oli kuitenkin nöyrryttävä kaivamaan esille saavuttuamme Victorialle :D
Victorian kohdalla kaivettiin siis kiltisti kartta repusta ja suunnistettiin Buckinghamin palatsin ohi kohti keskustaa. Koska pubit menevät Lontoossa kiinni siinä iltayhdentoista tienoihin, pääsimme joka aamu ylös ennen kukonlaulua. Ja siitäkin huolimatta ehdimme nukkua pitkät yöunet. Emmekä siis heränneet kellonsoittoon vaan yksinkertaisesti siihen, ettei enää nukuttanut. Se, miksi pubit sulkevat ovensa niin aikaisin, juontaa juurensa ensimmäisen maailmansotaan, jolloin pommeja väkertävät työmiehet oli saatava aamulla töihin. U know, on sota ja ei pommeja.. Koko sota oltaisiin voitu jättää käymättä, mutta that's why mekin päästiin aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Amen.
Ylläolevassa kuvassa apina halusi pakolliseen turistikuvaan aiemmin mainitun palatsin edessä. En ole koskaan ymmärtänyt kuvia, joissa ihmisten on pakko poseerata tunnettujen monumenttien äärellä. Tai jos on, niin voisiko sen tehdä edes jotenkin persoonallisemmin? Ylläoleva kuva apinasta on hyvä esimerkki niistä kuvista, joita omista reissukansiostani ei löydy (paitsi tämän jälkeen).
Vahdinvaihtoa (jonne siis eksyttiin sattumalta oikeaan aikaan) oli seuraamassa muurahaiskeollinen ihmisiä. Vilkaistiin hevoset ja karvalakkimiehet, mutta ei tuossa kyllä ihan rehellisesti ollut sen kummempaa näkemistä. Ymmärrän tietenkin ihmisten halun seurata ko. tapahtumaa, sillä onhan aihealue etenkin briteille itselleen kovin rakas ja tärkeä. Me kuitenkin jatkettiin suunnistamista kohti Piccadillyä.
Perille päästyämme emme voineet kuin huokaista helpotuksesta - onneksi ehdittiin nähdä kuuluisat valotaulut auringonpaisteessa, illalla, hieman hämyisenä ajankohtana edellisellä reissullamme. Legendaarinen valoseinä oli nimittäin kauttaaltaan remontissa, kuten myös Big Benin kyljessä majaileva parlamenttitalo.
Olen tyrmistynyt. Korkkasin eilen reissun kunniaksi (ja ihan sen takia, että saisin jännitykseltäni unta) Montepulcianolaisen Canaletton (matun mukaan kananlentopunkun). Viini oli ihan ok, oikeastaan aika laimea. Anteeksi vaan, mutta miten Montepulcianolainen viini - jota tituleerataan yhdeksi maailman parhaista - voi olla huonoa? Keskitäyteläisestä ja kirsikkaisesta mausta ei ollut tietoakaan. Jos mausta ei välitä, olivat yöunet onnistuneet. Ja pitkät. Epäileville tiedoksi, etten juonut itseäni tukevaan humalaan. Pullo kahteen pekkaan kuluu nopeasti.
Sää Lontoossa on ailahdellut koko ajan. Viimeisimpien tietojen mukaan huomenna paistaisi aurinko. BBC:n säätiedotukset vaihtuvat kuitenkin niin hanakasti ja usein, etten viitsi enää seurata niitä. Tuleehan tuo todettua joka tapauksessa paikanpäälläkin.
Huomenissa (alustavien suunnitelmien mukaan) on tiedossa shoppailua ennen lounastusta Jamien raflassa. Illalla olisi tarkoitus käydä tsekkaamassa joku klubi (tänään taidetaan valua johonkin pubiin tammitynnyrioluiden läheisyyteen) ja lauantaina/sunnuntaina haluan designmuseon Sustainable Futures -näyttelyyn, joka on omalla kohdallani mielettömän hypetyksen kohde. Noin muuten mennään Mondon matkaoppaan ja omien fiilisten mukaan. Portobello Road kutkuttelisi Notting Hillissä viikonloppuna kuten myös Baker Streetin Sherlock Holmesin tuubiasema, josta en muistanut napata viime reissulla kuvaa.
Ensi viikolla hypätäänkin Hämeenlinnan junaan jo keskiviikkona napattuani helatorstainjälkeisen perjantain vapaaksi. Luvassa mökkeilyä ja kalastusta Hauhon Ruusurannassa :)
Ja vielä tähän loppuun ilouutinen kaikille meille Brucen faneille!
Die Hardista on kuulopuheiden mukaan tulossa viides osa (;
"Kaukokaipuu on sellainen turhauttavan odotuksen ja määrittelemättömän halun sekoitus, joka muuttuu kihelmöiväksi riemuksi silloin kun voi sulkea kotiovensa takanaan, selässä reppu ja määränpäänä oman elinpiirin ulkopuolinen maailma."
Istuuduttuani ylihuomenna BA:n koneeseen siinä 17:45 aion tasan varmasti nauttia lasillisen punaviiniä. Tai ehkä kaksi. Inhoan lentämistä, mutta luotan reissunpäällä laukeavaan hyvänolontunteeseen ja leppoisuuteen. Mikä tahansa väline joka liikkuu, tuo hyvänolon tunteen. Paitsi lentokone. Tai toivottavasti sekin joskus, sillä kyllähän lentopelostakin pääsee eroon.
Oon bongaillut perjantaita ajatellen kauppoja, joihin on ehdottomasti päästävä. Yksi ehdoton ygönen on Lazy Oaf, josta ollaan tilattu paitoja jo useampaan otteeseen. Jay! Mondon viime vuonna julkaisema matkaopas lähtee mukaan ja voisin vuodattaa hunajasanoja sen käyttökelpoisuuden vuoksi vaikka kuinka monta purkillista. Suosittelen siis Mondon oppaita ihan kaikille, minne tahansa menettekin.
Niin ja, eilen alettiin fiilistelemään thaikkureissua.. Tsekattiin siinä samalla paljonkos me oltiinkaan ehditty keräämään yhteiseen matkakassaan ja yllätys oli aikamoinen, kun summa oli kolminkertainen verrattuna siihen, mitä kumpikaan veikkasi :-----D Eli toisinsanoen meillä on matkakassa pulkassa kahden hengen viikonmittaiselle lautailureissulle Puolan Zakopaneen keväälle 2011! ..Ellei se thaikkula sitten kutita enemmän (;
..löytää siis tiensä kaikkien ko. kilpailuun osallistuneiden s-posteihin, kunhan muistaa forwata kilpailukutsun kahdelle ystävälleen. Lahjakortti on voimassa lennoilla, joiden varausaika on 6.4.–25.5.2010 ja matkustusaika 1.6.–31.8.2010. :)
Vappu sujui omalta osaltani rauhallisesti. Perjantaina kävin murun ja poikien kera heilumassa Ulliksella, jossa meno äityi aikamoisen villiksi :) Siis ei omalta osaltani vaan ympärillä juhlivien ihmisten ansiosta. Musta oli ihanaa, kun Oke ja Jahti alkoivat painimaan siellä mutaisella rinteellä
:--D Istuttiin jättiläiskokoisen pressun päällä, maisteltiin lonkeroa ja möykättiin juteltiin. Pojat on kyllä aivan mahtavia ja tykkään nähdä niitä aina kun mahdollista. Saisitte jäädä tänne pk-seudulle asustamaan kun koulunne joskus loppuu! Jossakin vaiheessa iltaa (~22:00) alkoi tihuttamaan, joten lähdettiin suunnistamaan kohti Kalliota. Puolessa välissä matkaa luovutettiin ja hypättiin matun kera sporaan ja oltiin jo ennen 12 kotona. Sankari oli juhlinut jo aamusta saakka ja nälkä oli hirveä :) Ei muuta kun tyytyväisinä ja mahat täynnä peiton alle!
Lauantaina herättiin aikaisin (9:00) ja matu jatkoi takaisin kemuilemaan poikien kera. Minä suunnistin kaupunkiin ja näin pikaisesti Marissaa (pikkusisko) ja Markkua sekä Markun siskoa ja sen siskon miestä. Lauantai-ilta kului kuitenkin omalta osaltani kotosalla hyvän viinin, musiikin sekä asusteprojektin parissa. Tein niin mahtavat löydöt kierrätyskeskuksesta että meinasin haljeta, joten olihan se pakko päästä kotiin hommiin :) Taisin mennä siinä puolen yön jälkeen nukkumaan ja nappasin matun kainaloon joskus neljän aikaan aamuyöllä. Rakastan viikonloppuja, jolloin voi nukkua kaikessa rauhassa ja mikä parasta - syödä aamiaisen pitkän kaavan mukaan!
Niin ja muuten, perjantaina nappasin kympin lahjakortin AirBalticille narikkatorin renkaanheittoskabasta. Tarkoituksena oli nakata kolme rinkulaa kartalle ripustettuihin koukkuihin. Tarkoittaako tää nyt sitä, että saan alkaa suunnittelemaan uutta reissua? ps. Kolme yötä Lontooseen!
.jpg)
