Matka-aakkoset

Arizona, vuokrajenkki alle ja menoksi! Ainakin Meksiko, Utah, Nevada ja Kalifornia on nähtävä!

Bratislavan leivoksia ei voita mikään!

Calv, Korsika - Kristoffer Kolumbuksen yksi mahdollinen synnyinpaikka.

Dinosaurusmuseo, se kaikkein jännittävin paikka Lontoossa!

Eurobus, tuo kultaantuneiden muistojen kaamea bussi, jonka vessana toimi iso reikä vanerilevyssä (Tallinna - Warsova).

Faenza, Italialainen n. 50 000 asukkaan kaupunki aivan Bolognan kainalossa, jossa vietin ihanan erasmusvaihdon keväällä 2008.

Gabriel's Hostel - laiton, kerrostalon ylimpään huoneistoon pygätty hostelli, joka oli kaikessa outoudessaan yksi siisteimpiä kokemuksia ikinä. Kerron tästä lisää, jahka pääsen aloittamaan InterRail-tarinoinnit!

Hollannissa kävin kera hulvattoman poikajoukon vuoden 2009 syksyllä. Mahtava reissu!

InterRail yhdessä Marian kanssa (2005) käsitti Puolan, Tsekit, Unkarit ja Slovakian.

Junailu, kaikkein paras matkustumuoto.

Kaukokaipuu, oma henkireikäni ja matkablogini.

Las Palmas, kylmiä väreitä aiheuttava matkakohde.

Matias, kaikkein paras reissukaveri ja elämänkumppani, joka jakaa matkustusintoilun ja reissubudjetin kanssani :*

Neuvonkysyminen - minä harrastan sitä, mieheni vielä opettelee. :)

Orlando, Ottawa, Oregon, Ohio

Perugia, kaupunki jossa pala sydäntäni seikkailee edelleen.

¿Qué pasa, Quanto costa?

Rakastan matkustamista.

San Fransisco, kaupunki, jonne olen unelmoinut pääseväni lapsesta saakka.

Tansania ! Kaverin innoittamana tänne on pakko päästä.

Uusiin ihmisiin tutustuminen, olen siinä haka - etenkin reissuissa.

Venetsia on kaupunkina yksi raivostuttavimmista - eksyin liian monta kertaa siihen nähden, miten pieni koko paikka oikeasti on. Sokkeloisuudestaan tunnettu kaupunki on kuitenkin yksi kauneimpia paikkoja maailmassa.

Warsova - what happens in Warsowa, stays in Warsova.

Xi'an, 13 eri dynastian kaupunki Kiinassa. Silkkitien päätepiste.

Yyterissä en ole käynyt vielä kertaakaan, vaikka kaverit ovat molskineet siellä kerran jos toisenkin!

Zagreb jäi reilin aikana näkemättä, koska Puolassa oli niin kivaa. San Fransiscon kaltainen unelmakohde, jonne toivoisin pääseväni mahdollisimman pian. Etenkin pyöräily ja retkeily rosoisilla kukkuloilla kiinnostaa.

Ålandiin tekee vietävästi mieli kalaan poikien kera.

Äidin keräilyinto erilaisiin sormustimiin velvoittaa minut etsimään ko. matkamuiston JOKAISESTA kaupungista/maasta, missä käyn.

Ö - reissusuunnitelmien viimeinen muoto, kun kaikki oljenkorret on jo käytetty.


Haastan mukaan kaikki halukkaat ja himokkaat!

My blanket of Coulds

Pikkusisko ja miehensä lähtivät viime vuonna häämatkalle Pariisiin, minä lähdin Suonenjoelle isän kanssa. Heh. Perjantaina juhlittujen, kaikinpuolin hienosti sujuneiden häiden jälkeen oli hyvä rentoutua leirinuotion, makkaranpaiston, saunomisen ja kalastuksen merkeissä keskellä mäntymetsää ja kuivaa mustikkakangasta. Mustikat olivat kylläkin kuivuneet, jos niitä oli missään vaiheessa ollutkaan. Normaalisti mökin tuntumasta voisi poimia litrakaupalla marjoja, mutta tänä vuonna kangas ei todellakaan hohkannut sinisävyisenä.

Sinisävyisenä hohtaa sen sijaan pariin otteeseen petsaamani uusi ulkohuussi, joka on hurjan sievä. Seuraavana operaationa on ommella verho huussin ikkunaan, mutta noin muuten uusi bajamaja on valmis. Huussi on enistä ekoystävällisempi, sillä nykyinen pönttö osaa lajitella ja sen käyttäminen/huoltaminen on paljon mukavempaa edelliseen verrattuna.

Sinisävyssä köllötteli myös oma mökkimaisema (olenhan maanomistaja) - täällä mieli lepää ja ikävä omaa miestä kohtaan kasvaa aivan valtavaksi, sillä eihän tällaista maisemaa pidä katsella yksin. Onneksi paikalla oli sentään faija! :)

13/8/2010

Rouvaskerhon arki

alkoi mainiosti palattuani parin viikon mittaiselta lomalta nykyisen aviomieheni luokse yhteiseen kotiimme Espoon Tapiolaan. Ensimmäinen "loma"viikko pyörähti matkustusteemaisten (tietenkin) minihäiden järjestämisessä, toinen Suonenjoen mökillä nollatessa. Laitan kuvia tulemaan (asap) sekä lomasta että ihanista, pienistä juhlista, jossa tuore aviopari oli sonnustautunut täysin valkoisiin pukineisiin (kenkiä ei lasketa). Ihanassa syksyisessä kimpussa komeili siankärsämöitä, oransseja ruusuja sekä neilikoita, upea oranssi koristekurpitsa (!!), kahta erilaista ja -väristä marjaa sekä violetteja tummanpuhuvia lehtiä. Kimppu ja kukat olivat juuri niin kauniit, kun osasin toivoa. Huokaus. Siitä sulhasen komeudesta puhumattakaan! Ü

Rouvakerhossa elo maistuu ja tulette varmasti kuulemaan siitä lisää pikimmiten! Tässä siis syy radiohiljaisuuteen, mutta älkää luulko että meno olisi mitenkään muuten himmannut - syksy on lempivuodenaikani ja pieni loma virtuaalimaailmasta vain lisäsi kipinää kirjoitella blogiin. :) Ci sentiamo presto !

via

Rouva Ruusunen

"Tahdon"

m & m

13.8.2010

Matkakassan kerryttämistä

Noniin lukijat, käykäähän tsekkaamassa huutis ja auttaakaa kaappien tyhjennyksessä (sekä sen ainaisen matkakassan kerryttämisessä). :) Lisäilen tuonne vielä paljon juttuja, mutta sitä ennen lomailen reilun viikon verran keski-Suomessa isän kera kalastellen ja grillaillen. Tarkoituksena on pyörähtää myös Kuopiossa moikkaamassa Jenniä sekä  kaupungin eloisaa toria. Ja Kauppahallia, joka on yksi Suomen ihanimmista paikoista!

Otsolahti @ 8/8/10

Rakastan ukonilmaa ja salamointia, mutta myönnettäkööt, että oheinen näkymä aiheutti ensalkuun aikamoista kummastusta/hätäännystä 9. kerroksen parvekkeeltamme. Onneksi ehdin napata kuvan ennen, kuin rintama vyöryi päälle ja säkki heitettiin niskaan - niin pimeää ainakin meillä oli!

Pimenevät syysillat

Kesässä uimisen lisäksi parasta ovat lämpimät, pimenevät yöt. Syksy on lempivuodenaikani, enkä luonnollisestikaan malta odottaa puiden värjäytymistä sekä kuivien lehtien kahinaa kaduilla. Kultaisena hohtavat viljapellot ovat maailman kauneimpia maisemia - voisin toljottaa niitä päivät läpeensä puuaidan päällä keikkuen. Voisin kuvitella mukaan myös venähtäneen flanellipaidan, farkkusortsit sekä olkihatun. Ja oljenkorren suuhun, ja sandaalitkin olisin varmasti jättänyt kotiin. Jo ensimmäisten keväisten auringonsäteiden myötä alan haikalla siihen vuodenaikaa, mikä rytisee juuri nyt. 

Täydellinen yö vietettäisiin nuotion ääreellä Ruusurannassa kera oman ja parhaan kaveriremmin. Hohkaavasta nuotiostakin huolimatta voisin käpertyä ohueen villapaitaan tai suureen huiviin, grillata makkaraa ja painautua matun kylkeen. Kesäöisin (alkusyksy mukaanluettuna) hengailisin mieluiten ulkona, mutta kotiin haluan aina ennen kuin aamu sarastaa. En väitä, etteivätkö aamut olisi ihania (ne ovat!), mutta luulen mieltymyksen johtuvan ikävöimiseen taipuvasta luonteestani. Ikävöintini ei ole millään lailla negatiivista, ennenmminkin hyvien asioiden kertailuja ja muistelua sekä niiden aiheuttamaan mielihyvään tuudittautumista. Ja sen fiiliksen reaktoriksi tarvitaan pimenevä ilta, mieluiten se nuotio tai kynttilöitä eikä viinilasillinenkaan olisi pahitteeksi.

Viimeviikon kevyt karaoketorstai alkoi ja päättyi uimiseen. Paikallisessa Iskelmäbaarissa tunteella vedettyjen biisien jälkeen lapsenmieli voitti ja suuntasimme Jannikan kera chevyn nokan kohti Kahtaria. Hiljaisuus oli tietenkin tullut jo kymmeneltä (ranta sijaitsee asuinalueen yhteydessä), mutta sekään ei estänyt meitä pulahtamasta lämpimään veteen puoli yhden aikaan yöllä. Ranta tottakai kauhistutti, sillä pimeät illat tulevat aina varkain. Ja ne tosiaan ovat pimeitä. Ehkä koko mieltymykseni perustuu siihen pientä kutkutusta aiheuttavaan tunteeseen, joka on höystetty ripauksella jännitystä. Älkää kuitenkaan kuvitelko, että voisin lähteä yksin ulos jännän elokuvan tai etenkään kauhun jälkeen. Silloin pysyn visusti lämpimän peiton alla, joka on maailman toiseksi paras paikka. Maailman paras paikka sen sijaan on matun vieressä, missä sitten ikinä ollaankaan.

 

Voisin siis muuttaa ulkomaille vain pimeiden ja lämpimien öiden vuoksi, jotka valaistaan täyteen eloon ja loisteeseen erilaisten mainos- ja katuvalojen sekä asumusten ikkunoiden voimalla. Kuva on viimevuotiselta Damin reissulta kera hulvattoman poikakatraan. Muikeasta ilmeestänikin voi jo päätellä, että fiilis oli loistava. Haluan juuri tuollaisen illan ja yön nyt heti. (Kuva on laaduton croppi Henkan flickr-sivustolta, minkä vuoksi suosittelenkin tutustumaan upeisiin, alkuperäisiin otoksiin!)

InterRail pohdintoja

Hm, minun täytynee kai jättää vasta alkaneet InterRail-postaukset odottamaan sitä, että saan tulevana viikonloppuna käsiini matkan aikana kirjoitetun päiväkirjan. Matkajututhan eivät ole mitään, ellei niitä pääse höystämään kaikenmoisilla kämmeillä, pienillä iloisilla asioilla ja tapahtumilla sekä aivan käsittämättömän tuurin ansiosta tapahtuneilla ikimuistoisilla kommelluksilla, joita en luonnollisestikaan voi muistaa ulkoa näin monen vuoden jälkeen.

En ole kuitenkaan vielä kertaakaan tohtinut avata päiväkirjaani reissumme jälkeen. Eli josko nyt vihdoin olisi sen aika. Ja luulen, että tarvitsen sen höysteeksi lasillisen Montepulcianolaista punkkua. Teinivuosien avautumiset hirvittävät jo etukäteen, mutta uskon kirjan sisältävän sanasta sanaan kaikki ne parhaimmat kämmit, joista haluan teille kertoa.

Palataan siis reilin puolesta asiaan ensi viikolla, kun olen saanut päiväkirjan käsiini. Ü Sitä ennen tietenkin kaikkea muuta!

@ Mbar

Housut jalkaan ja toiset päälle Tour 2004 | itä-Euroopan InterRail

Lupailin jokunen tovi sitten kuvia ja kertomuksia vuoden 2004 itä-Euroopan reililtä. Koska tuolloin (miten kaikki kehittyykään nopeasti..) allekirjoittaneelta sekä matkakaveriltaan ei löytynyt kuin tavan filmipokkari, ovat kuvat napsastu suoraan reissun jälkeen kootusta albumista. Allekirjoittanut muistaa kyllä lainanneensa "digikameraa" silloiselta työpaikaltaan (irc-galleriaa varten, huoh), mutta muistikortin sijaan kuvat tallennettiin korpulle. Kymmenen kuvaa taisi olla maksimi, jonka jälkeen korppu oli pakko tyhjentää. Sigh.

Halpalennoista ei vielä 2000-luvun alkupuolella osattu kuin unelmoida, joten jos ei halunnut kuluttaa reilulle parille viikolle suunniteltua matkabudjettia lentoihin (300€), oli valittava vaihtoehtoinen Eurobus. Karu, korni ja kaikinpuolin kauhea (vessasta puhumattakaan) bussi lähti Tallinnasta neljän aikaan päivällä. Kahden rajanylityksen jälkeen passien kaivaminen syvältä housuista (reissua varten ommellusta piilotaskusta) alkoi jo maistua puulta. Etenkin, kun armeijatamineisiin pukeutunut kovaääninen mies tuli mesoomaan bussiin  juuri, kun olimme onnistuneet saamaan unen päästä kiinni. Nukkuminen oli käytännössä mahdotonta, sillä penkit ja istuintila olivat paljon pienemmät, mihin kotona oli saanut tottua. Paras ja toimivin asento oli nostaa makuupussi syliin ja maata turpa rullalla kangasta vasten niin, että kuola varmasti valui pitkin kahisevaa päällyskangasta.

Huonovointisen ja vähäunisen kuusitoistatuntisen bussimatkan jälkeen olimme vihdoin perillä Varsovassa.  Ja tetenkin ennen kukonlaulua, joten aamupalaakin sai odottaa vielä reilut kaksi tuntia. Matka oli käsittämättömän hirveä, mutta  omalta osaltaan avartava. Rumat, ränsistyneet ja umpihomeiset vanhat talot tahdittivat matkaa heti Tallinnan ulkopuolelle päästyämme. Omaan silmään täysin asumiskelvottomilta näyttäneet talot tarjosivat kuitenkin kodin ja suojaa siellä asuville ihmisille. Muistan kyllä ne puistatukset ja vilunväreet, sekä aivan rehellisen säälin tuijottaessani täysin röyhkeästi jotenkin aivan epätodellista näkymää ja elintasoa heiluvan bussin ikkuinoista. Lähimpiin kauppoihin saattoi olla vajaan sadan kilometrin matka, jonka taittamisesta  saattoi vain esittää erinäisiä veikkauksia.

Jos halpalennot olivat vielä täysin tavoittamattomissa, ei Visasta ollut tietoakaan. Oman ikäiseni (-85) varmasti muistavat sen, miten käyttökelvoton Visa Elektron vielä jokunen vuosi sitten oli. Nämä tytöt lähtivät siis reissuun ainuttakaan hostellia etukäteen varaamatta. Paikan päällä kyselimme yösijaa milloin mistäkin hostellista, ja jos tilaa ei ollut, soittelivat avuliaat respan työntekijät seuraavaan majapaikkaan. Ainoa hostelli, jonka muistan varanneeni Visa Elektronilla (muilla hostelleilla ko. kortti ei siis vielä käynyt), oli Krakovan Nathan's Villa, joka lukeutuikin matkan parhaimpiin valintoihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - palataan taas pian tarinan pariin!