What a Feeling

Löysin vihdoin sen fiiliksen, jonka kadotin useampi kuukausi sitten ja jota olen metsästänyt takaisin jo pidemmän aikaa.

Olen monet kerrat avannut Kaukokaipuun saamatta minkäänlaista tekstiä aikaiseksi. On varmasti sanomattakin selvää, että se on harmittanut minua välillä jopa turhauttavan paljon. Mihin on kadonnut se ilo ja into reissausbloggauksesta? Mitä on tapahtunut, kun en saa aikaiseksi/viitsi/jaksa kirjoittaa niistä ihanista asioista mitä tapahtui, upeista paikoista, herkuistaa joita maisteltiin, kahviloista joissa kävin, nähtävyyksistä tai ihmisistä joita tapasin? Tämä on pahimillaan jopa hävettänyt minua ystävieni tietäessä kuinka into travelling olen.

Ostin eilen uusimman Kotivinkin (101 valintaa -jutun takia), mutta pääsin paneutumaan siihen vasta aamulla bussissa mennessäni töihin (maria oli illalla kylässä + tein kotisivuja korusuunnittelijaystävälleni). Luin artikkelia Portugalin Portosta - mikä ei itsessään tehnyt minuun vaikutusta - ja jotain tapahtui. Nostin katseeni lehdestä ja katsoin ulos bussin ikkunasta. Heräsin siihen missä olen, mitä teen ja missä haluaisin seuraavaksi reissata.

Asun Helsingissä, jossa on kaikkein kauneinta juuri pimeinä

syys/talviaamuina kaupungin satojen ja tuhansien valojen ansiosta.
Ei satanut.
Sää oli miellyttävä.
Hietsuntori oli hiljainen ja meri vieressä tyyni,
suuret nostokurjet olivat vielä hiljaa paikallaan.
Valot kimmelsivät veden pinnasta.

Koin jonkinasteisein elämyksen ja luulen vihdoin tajunneeni, että asun _oikeasti_ Helsingissä. Muutto ja muutokset saavat minut aina innostuneeksi, inspiroituneeksi ja iloiseksi. Tapahtuiko se nyt vasta? Toisaalta kotiutuminen uuteen paikkaan vie aina aikaa.. Kyllä, luulen sen tapahtuneen nyt. Ja tuo kutina väritettynä sillä, että vietetään Joulun välipäivät ja UV Italiassa. Sheikkasin bussissa enemmän, mitä omissa valmistujaisissani.

Olen älyttömän mielettömän super hyvällä tuulella. Töissä minun toivottiin jatkavan ja hakupaperit ovat matkalla johtoon. Assarin pesti vaihtuisi todennäköisesti suunnittelijan rooliin, mutten kilju ennenkuin soppari on nokan edessä. Hienoahan se olisi - pystyisin rahoittamaan uudet, tulevat reissut. (;

ps. Layout on vielä kesken, no worries. Ajattelin myös vaihdella aina aika ajoin bannerin tilalle eri muiston matkoiltani pienen tekstipätkän kera. :*