I'm Always Here For You, Honey

Pelkään menettämistä. Ja yhtä paljon vihaan unohtamista. Sen vuoksi yritän vaalia ja hoitaa suhteitani mahdollisimman paljon. Useimmiten se kuitenkin sattuu kohdistumaan kaukana (ulkomailla) asuviin ystäviini. Joskus se kuitenkin tuntuu todella epäreilulta, sillä koen käytökseni/yhteydenpitoni vievän liian paljon aikaa kotomaassa asuvilta ystäviltäni. Jyväskylä on periaatteessa yhtä kaukana kuin Italia tai vaikka Uusi-Seelanti - molemmat ovain yhden puhelinsoiton päässä, right?. Haluavan pitää yhteyttä ystäviini "täällä ja tuolla", mutta se "tuolla" tuntuu vievän yhä enemmän aikaani. Miksi? Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi teitä suomalaisia ystäviäni. Harmittavan usein huomaan kuitenkin tuumivani "ehdin kyllä myöhemminkin" tai "soitan vaikka huomenna".

Tämän vuoksi - ja serbialaisen ystäväni Milan kanssa vaihdettujen ajatusten innoittamana - aloitan kamppiksen itseni kanssa. Ristin sen nimellä Nella vs. Facebook.

Lupaan soittaa/viestittää/kirjoittaa (muualla kuin fb:ssä) viikottain jollekin ystävistäni, josta en ole kuullut aikoihin (tai vaikka vain viikkoon, ei sen niin väliä). Ja jotta kaverikamppis jatkuisi (tai innostaisin jonkun muunkin mukaan), aion infota sen tuloksista täällä. Kirjoitan näistä ihmisistä myös jonkin yhteisen tarinan, muiston tai kommelluksen. Olen niin täynnä sitä, että virtuaalielämä menee nykyään kaiken realistisen edelle. En kuitenkaan parjaa tai hauku fb:tä, päinvastoin! Fb on hieno yhteinen kanava, mutta sen rooli "ainoana kanavana" ärsyttää minua. En siis kohdista näitä tuntemuksia muihin ja tai pidä sellaisia ihmisiä huonoina ystävinä, jotka pitäisivätkin yhteyttä enimmäkseen fb:n kautta. Kuulunhan minäkin heihin! Siihen vaan tulee nyt muutos, sillä istuessani koneen äärellä kaiket päivät töissä ja kotona, tulen hulluksi. Haluan olla ihmisten kanssa. Haluan nauraa, jakaa tunteita, katseita, kosketuksia ja kaikkea sitä, mitä en virtuaalisesti pysty.

Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin jollakin "vieroituksella" fb:stä. En ole riippuvainen fb:stä. Haluan vain enemmän normaalikontakteja, sillä huomaan päästäneeni itseni liian helpolla pitäessäni yhteyttä vain fb:ssä. Catch it? :)

Haluan pitää ihmiset lähelläni. En halua päästää teitä menemään, sillä jokaisesta teistä minulla on muistoja, joita vaalin syvällä sisimmässäni enkä halua niiden ikinä katoavan. Sanoinko jo, että inhoan yli kaiken unohtamista?