On Saapasjalkakissa ja kissa pistoksissa ..

Huomasin, että pari lukijaa löytyy myös Bloglovign'in puolelta. Mahtavaa! :) Lisäilin linkin muillekin tuonne oikeaan reunaan (kuten tein SAMissakin), joten blogin seurantaan ovat keinot monet - ja helpot :) Itse olen huomannut blogilistan sekä tuon uuden softan olevan hyvin käytännöllisiä blogeja seuratessani. Googlelta taitaa löytyä myös oma tapansa, sillä esimerkiksi kaikkia seuraamiani reissublogeja ei löydy ko. listoilta, mutta ne voisi lykätä Googlen tarjoamaan työkaluun. Mun pitää varmaan paremmin kysellä siitä Henkalta, koska en ite muista/tajua siitä mitään. Eli Henkka, jos luet tätä niin voisitko neuvoa miten se menikään! :D

Matkakuume on ollut noususuhdanteessa taas hyvän tovin. Ensimmäisenä siihen vaikuttaa oma levottomuuteni, toisena ihana kevät. Kolmantena järkyttävä uteliaisuus. Oloa helpotti hieman eiliset - alustavat - suunnittelut huhtikuisesta Himos-reissusta omalla laskuporukalla. Niin ja ehkä yhdellä uudella vahvistuksella, jos Anne intoutuisi mukaan (; Nikke ja Pasikin voisivat tulla, tosin viikonloppu kuluisi varmasti 24/7 after skiinä, koska pojat ei laske. Mutta tästä lisää tuonnempana, jos saadaan (miksei saatais?) reissu hiottua pulkaksi. Himoa auttanee myös mahdollinen tulevan viikonlopun laskureissu Sappeelle. Ja after ski. Himoja kuitenkin lisää viime viikolla nähty uni, jossa hypättiin matun valmistuttua (~2v) yhdessä lentokoneeseen ja lähdettiin puoleksi vuodeksi Kanadaan töihin. Ja mikäs sen parempi työmaa, kun laskettelukeskus. Oon aivan varma, että Lauran blogi on vaikuttanut tähän sekä se mahtava asia, että beibi palaa ihan pian takaisin kotiin omalta kanukkireissultaan! En niin malta odottaa :)

Levottomuuteni lisääntyy muutenkin aina keväisin. En malttaisi mitenkään olla paikallani saati töissä. Haluaisin vaan ulkoilla, kierrellä ja katsella, nähdä kavereita ja .. Niin. Toisaalta, mikäs sen hienompaa kun olla töissä (näillä työtilanteilla) ja kerätä rahaa, sillä pistin oikeasti harkintaan tuon irtioton matun valmitumisen jäljeen. Miksei? Siitähän olisi helppo lähteä ja hakea töitä kun saapuu takaisin.. Sitten kun saapuu takaisin. Tai siis jos. Tai no, siis :D Eihän sitä koskaan tiedä! Ja sekös on mun paras lohduttaja. Mun ei ihan oikeasti tarvitse tietää mitä teen ensi kuussa saati puolen vuoden päästä. Olen aikaisemmin ollut ihan tautisen neuroottinen sen kanssa, että kaikki pitää tietää etukäteen. Johtunee osaksi siitä, että rakastan kaikenlaista suunnittelua, järjestämistä, höösäämistä.. I'm done. Olen tajunnut, että on paljon siistimpää vaan olla ja yllättyä. Ja säästää rahaa niitä yllätyksiä varten. :) Mun mielestä ihan mahtava idea. Oon varma, että se on myös matun mielestä mahtava idea.

Haluisin tuonne, kuka veis?

Sukeltaa en tosiaan uskaltais, mutta olishan se siistiä

nähdä vaikka lintuperspektiivistä (;