erasmus part.1 - Saluti da Faenza!

Onko joku muu huomannut sen, miten tänä talvena lumi on useampana päivänä tanssinut ylöspäin? Mun mielestä se on aivan valloittavan ihanaa. Olen moneen otteeseen saanut itseni kiinni tilanteesta, jossa vain istun ja tuijotan ulos. Olen myös jo pitkään miettinyt/etsinyt itselleni rannekorua ja kappas, löysin sattumalta ihan omanlaiseni! Täytynee ottaa siitä kuva näytettäväksi, sillä lumihiutale on yksinkertaisesti niin sievä :) Ostin  hopeisen ketjun ja hopeisen lumihiutaleen muistoksi tästä muumitalvesta, jolloin lumentulolle ei näy loppua. Luv! En muista tätä parempaa talvea viimeisten kymmenen vuoden ajalta, mutta haluan muistaa sen aina tulevaisuudessa - etenkin kesällä, jolloin odotan malttamattomasti rinteeseen pääsyä! Hahaa!

***

Pohdin seuraavia postausaiheita ja mietin, josko alkaisin vihdoin ja viimein kirjoittamaan puhtaaksi -08 keväistä erasmusvaihtoani Italian Faenzaan. Olenhan siitä jo jonkin verran puhunut, mutten ole aiheeseen sen paremmin syventynyt. Itse asiassa tuolta ajalta on paaaaaljon kerrottavaa, paljon näytettävää ja monen monta kaupunkia, joista en ole täällä kertonut yhtään mitään :) Joten pidemmittä puheitta, taidan aloittaa heti. (Erasmusjuttujen ohessa tietenkin kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, sillä tämä savotta vie varmasti aikaa.) Tekstit ovat poimintoja päiväkirjastani, joiden sekaan olen lisännyt omia kirjoittamatta jääneitä muistoja. Andiamo!

***

07/02/08

Helsinki-Malpensan lentokenttä

Lento Milanoon meni hyvin - Euroopan valot olivat pimeällä aivan taivaallisen ihanat! Valopisteet muodostivat rykelmiä, isoja ja pienia alueita - jotkut pitkiä helminauhoja, toiset pieniä ryppäitä. Matka lentoteitse kesti noin kaksi ja puoli tuntia ja sää Milanossa oli selkeä. :)

***
Malpensan lentokenttä - Milanon keskusta

Malpensan lentokettä oli täysin kuollut - ketään ei ollut missään ja lipunmyyntikin oli tietty kiinni kellon ollessa jotain puoli 11 illalla. Bussikuljetus lähtisi kuitenkin lentokentän pääovien edestä, joten kyyti keskustaan ei ollut hankala. Maksettiin Nikon ja Kaisun kera kuusi euroa 40 minuutin matkasta, jonka jälkeen saavuttiin päästeissille. Hotel Alba ei ollut kaukana, muttei viitsitty lähteä etsimään perille pimeässä. Näin ollen napattiin taksi pääovien edesta ja hurautettiin perille muutamassa minuutissa. 

Alba oli pieni ja hauska, omituisen tuoksuinen hotelli (Italiassa kaikki tuoksuu jotenkin makealta). Paikan päällä meitä odotti Laura - Maxin (jonka asunnossa punkataan nyt vaihdon ajan) kaveri - joka toi ystävällisesti avaimet meidän uuteen kotiin seuraavalle kolmelle ja puolelle kuukaudelle. Laura asuu siis myös Faenzassa (Maxin ovinaapurissa), mutta sattui tulemaan Milanoon arkkitehtuurimessuille samaiseksi viikonlopuksi. Avaimen saaminen ei siis olisi voinut sujua helpommin. Ü

Alban omistaja Umberto oli mielettömän hauska ja avulias mies! Ü Kolmen hengen huone oli ihan jees vaikka suihkukoppi olikin samassa huoneessa (jäi muuten käyttämättä). Meillä oli myös hauska kattoterassi, jolta näki kuinka naapuritalon isoissa italiasissa ikkunoissa lepattivat isot valkoiset verhot Milanon lempeässä ja pimeässä yössä.. No, aamuntullen karu totuus paljastui ja Milanon aiheuttamat haavekuvat kariutuivat. Vasta päivänvalolla tajusin, että naapuritalo oli a) ihan murju ja b) ne "valkoiset pitsiverhot" olivat läpinäkyvää rakennusmuovia, koska ko. balconylla ei tainnut olla lainkaan ovea %-----D Voi kuolema että repesin!