perugia-toscana

[Ystäväni kysyi minulta miten valitsin kaupungit, joissa reissasin. Sormen tökkääminen karttaan on aina hyvä vaihtoehto, harrastin sitä paljon Italiassa halpojen kulkuyhteyksien vuoksi. Perugian valitsin Siennan ja Pisan vuoksi. Toisin sanoen Perugia tuli mukaan tutkiessani reittiä kaltevan tornin ja kuuman kukkulan luokse - opiskelijaelämältään vilkas pääkaupunki houkutteli minut tottakai kyläilemään.]

Kuten joku jo saattoi Farmhousen kotisivuilta huomata, on vanhasta maatilasta kunnostettu hostelli voittanut kaksi ykköspaikan palkintoa Hostelworlds.comin käyttäjien rankkaamina. Hostelworld.com on ollut oma suosikki aina, enkä ole toistaiseksi kokenut mitään muuta saittia niin hyväksi ja helppokäyttöiseksi.

Pienenä vinkkinä : löytäessänne jonkun mukavan hostellin samaiselta saitilta, tsekatkaa ennen varausta googlen avulla josko hostellilta löytyisivät omat kotisivut - niiden kautta huoneita varatessa et menetä muutaman prosentin varausmaksuja, joita Hostelworlds velottaa.

Olen hyvin sosiaalinen ja uusien ihmisten kanssa helposti toimeentuleva reissaaja. Nautin uusien ihmisten kanssa tutustumisesta - et voi koskaan tietää mitä annettavaa heillä on. Farmhousessa tutustuin Rhoshniin, Manhattanilla asustelevaan jenkkityttöön, joka oli vuodenmittaisella reissulla ihan itsekseen. Kuuntelin huokaillen miten hän kertoi työskentelevänsä vapaaehtoisena hostelleissa, rruokapalkalla sieni-, peruna- tai hunajafarmeilla - missä ikinä keksikään tai mistä ikinä löytyi töitä. Ja näin hän pidensi reissuaikaansa - säästämällä majoituskulut ja ruokakustannukset. Pesämuna vuodelle oli kuitenkin kasassa, mutta mikäs sen mukavempaa kuin autella hostellin jokapäiväisissä puuhissa ja ottaa uusia reissaajia taloon? Neljän päivän aikana ehdimme käydä yhdessä pyöräilemässä (farmilta sai fillareita lainaan), ihmettelemässä kaupunkia ja ottamassa aurinkoa. Kokattiin pastaa ja viettää mahtavia pizzakemuja (myöhemin muutama kuva), joita Farmhousella on tapana järjestää tuon tuosta.

Perugiareissuni toisena päivänä hostelliin saapuivat Daniel sekä hauska ja kohtelias ystävänsä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, ja jonka nimeä en valitettavasti muista. Tai no, en oikeastaan ollut koskaan varma koko nimestä, Daniel lausui sen aina niin nopeasti. Daniel kuitenkin puhui englantia - vieläpä hyvin italialaisiin nähden - ollessaan töissä kansainvälisessä logistiikkayhtiössä. Päivän Perugiakierroksen, illan turinoiden ja muutamien viinilasillisten jälkeen olimme päätyneet siihen, että meillä kolmella oli yhteinen määränpää - Siena ja Pisa. Aikomuksenani oli ollut hypätä aamujunaan kohti Siennaa, mutten todellakaan kieltäytynyt poikien tarjoamasta kyydistä Toscanan peltomaisemien läpi - vieläpä Montepulcianon kautta - perille.

Perugia (Umbrian alueen pääkaupunki) on aiemmista reissukohteistani - Italiassa - poiketen korkean kukkulan päälle rakennettu kaupunki, joka tunnetaan suklaastaan sekä vuotuisista suklaafesteistään (joille en valitettavasti päässyt, mutta aion vielä!). Jotkut teistä saattavatkin olla tuttuja Peruginan Baci -suklaan kanssa? Jos ette, maistakaa. Sitä saa Suomestakin (mikä on omanlaista "koti-ikävää" potevalle reissaajalle lohdullinen asia). Tiedättehän miten helppo makuja ja tuoksuja on yhdistää paikkoihin, asioihin ja ihmisiin? Bacin kanssa palaan joka kerta Perugiaan, tarkemmin sanottuna keskuskadun sen puoleiseen reunaan, josta aukeaa näkymä alas laaksoon.

Perugiasta löytyy myös synkkä, jännittävä ja oikeasti pelottava ja SYVÄ etruskien aikainen kaivo, jonka seinät vuotavat edelleen vettä. Sisällä on märkää, pimeää ja ahdistavaa. Rauhaton vesi juoksee ja tippuu alas kaiken aikaa ja en varmasti ollut ainoa, joka luuli seinien poksahtavan ja kaivon täyttyvän jälleen vedellä minä hetkenä hyvänsä.


Illalla eksyttiin vielä torilla järjestettyyn Berlusconi-vastaiseen tapahtumaan. Täällä laulettiin, tanssittiin, juotiin (sivistyneesti, kuten italiaanot aina - tämä oli siis perhetapahtuma) ja naurettiin miimikoille ja puhujille, jotka peittivät kasvonsa Berlusconi-naamareilla ja nolasivat itsensä katsojien edessä. Berlusconimaista? Kyllä.

Ma ci sentiamo dopo !

Jatkan siis aiheesta myöhemmin,

meillä on vielä pitkä matka edessämme.