Arvon tulivuori voisi ystävällisesti sammua.

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että tulivuoren purkaus voisi estää tulevan reissuni. Sairastelut, peruutetut lennot, oma myöhästyminen - luonnonvoimat ovat nykyisin paljastaneet kyntensä ihan turhan usein.

Matun ja mun ensimmäinen yhteinen reissu suuntasi pari vuotta sitten (-08) lokakuiseen Lontooseen, jolloin seurustelua oli takana vasta vajaat pari kuukautta. Silloinen reissu oli aikamoisen hyvä mittapuu tulevalle parisuhteelle, koska kommelluksia ja peruuntumisia sattui enemmän kuin olisi voinut kuvitella. Tai toivoa.

• Lauantaiaamuna paukattiin terminaaliin vain kuullaksemme, että Lindaliini oli peruttu kovan tuulen ja    myrskyn takia.
• Tietoa seurasi viidentoista minuutin pitkä ja tyrmistynyt, *ittuuntunut hiljaisuus, jonka aikana molemmat istuttiin pää polvissa terminaalin penkeillä.
• Mitään korvaavia laivoja ei ollut ja helikopteri Tallinnaan oli buukattu jo ajat sitten.

• Koska ensimmäinen yhteinen reissu ei tosiaan tulisi kaatumaan tähän, lähdettiin yhdeksän bussilla takaisin matun silloiseen opiskelijaboxiin ja päätettiin nykäistä tilannetta rauhoittava päiväkeittu.
• Pienen etsinnän jälkeen saatiin paikat seuraavan aamun BA:n lennolle, eli käytännössä missattiin vain yksi päivä kahdeksasta, joten tuleva viikko Lontoossa alkoi jo nostaa suupieliä ylöspäin.
• Kilisteltiin tyytyväisinä iltakuuteen, katsottiin leffa ja nukuttiin tukkeina aamuun.
• Hypättiin aamulla bussiin ja koneeseen ja puolenpäivän aikaan oltiin jo Lontoossa.

Reissu oli mahtava, onnistunut ja ihana. Alkuun tosin pelkäsin että koko paikka floppaa koska kaupunkia on rummutettu aina niin paljon. Toisin kävi. Lontoo oli juuri niin mieletön, mitä ihmiset olivat kertoneet.

• Lento Lontoosta Tallinnaan (silloin Easyjet ei siis vielä kulkenut Hkistä) meni hyvin, mutta Lindaliini oli jälleen tiukasti kiinni laiturissa.
• Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut kiire, vaan voisimme vaihtaa aiemmin hankitut Lindaliinin liput seuraavaan Viikkarin lähtöön.
• Matu oli hukannut meidän liput.
• Tyrmistyneisyyttä.
• "Laiva on täynnä".
• Saatiin kuitenkin paikat sillä varjolla, että oltiin buukattu liput Lindaliinille. Ja vain sen takia, että tyttö tiskin takana uskoi meitä. Liput tosin piti maksaa uudelleen ja viikkari oli tietenkin Lindaliiniä kalliimpi.
• Rouvat meidän takanamme eivät enää päässeet samalle laivalle ja seuraava paatti lähtisi vasta seuraavana aamuna.
• Victory!

 

Ja uskokaa tai älkää, me ei kaikesta tuosta tunaroinnista huolimatta suututtu, riidelty tai muutenkaan maristu toisillemme (mitä nyt oli pakko kuitata matulle niistä lipuista, mutta siinä vaiheessa ei enää auttanut kun nauraa). Mitä sitä enää räpiköimään kun paskat oli jo housussa :---D

 

kuva

 

Seuraavan londonin reissun olisi tarkoitus startata 6.5.10, eli jos tuo tulivuori ja tuhkapilvet eivät ole siihen mennessä rauhoittuneet en takaa kaunista jälkeä missään.

 

Nimim. agressiivinen -85