KAUKOKAIPUU: all hands on deck !

Kirjoittelin tämän jo eilen aamusta,
mutta bloggerin temppuillessa sain päivitettyä vasta nyt :)

***

Jos Matiaksen keittämää aamupuuroa ei lasketa, aamu ei voi alkaa lumisadetta paremmin. Sääennustetta katsoessa voisin kiljahdella riemusta - meillä on ehkä sittenkin tsäänssi valkoiselle Joululle! Kaipaan niin kovin lapsuuden Jouluja, jolloin lunta riitti lumilinnoiksi saakka. Siis ihan aattona, ei pelkästään tammi-helmikuussa. Odottelen myös kärsimättömästi briteistä tilattuja lahjoja, sopisi tulla jo! En nimittäin malttaisi odottaa niiden hypistelyä ja sitä kaikkein parhainta osaa - paketointia! // edit: yksi paketti saapui tänään, eli kahta vielä odotellaan. :)

Mutta palataan joulufiilistelyistä takaisin reissuun. Myöhästyin lahjakkaasti ensimmäisestä junasta Siennasta Perugiaan, mutta onneksi Daniele sai sovittua lipunmyyjän kanssa tiketin vaihtamisesta suoraan seuraavaan puksuun. Kannatti olla oma tulkki mukana, tuolloin ei kieli vielä kovin paljoa taipunut. Juna Siennasta Perugiaan lähtisi kuitenkin vasta kahden tunnin kuluttua. Steissi on suhteellisen kaukana keskustasta, joten tyydyimme niinkin herkkään vaihtoehtoon kuin assan baariin.

Baari osoittautui oikein mukavaksi paikaksi edullisene sprizeineen, joita nautimme 1,50€ hintaan useammankin kappaleen. Puheripulin ohessa meinasin myöhästyä seuraavastakin junasta, merda! (ital. = shit) Ehdin kuitenkin juuri juoksemalla junaan, hyvästit sen sijaan jäivät kovin ankeiksi - vilkutin ja huutelin pojille avonaisesta ikkunasta, mutta halaukset jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Onneksi vaihdettiin jo aikaisemmin päivällä numeroita, joten laiteltiin vielä viestiä puolin ja toisin. :) Danielen kanssa pidän siis edelleen yhteyttä ja olen luvannut vierailla Trevisossa vielä jonain päivänä - ehkä silloin saan myös kamerapussini takaisin (; Se nimittäin jäi vauhdissa steissin baariin, josta myyjä oli kiikuttanut sen Danielelle, joka otti pussin talteen.

Junamatka takaisin Perugiaan sujui hyvin, joskin erittäin poukkoilevalla menolla.. Jossain vaiheessa ihan aivan varma, että nyt mennään pientareita pitkin. Farmilla nukuin hyvät ja maittavat yöunet lämpimän peiton alla, hieman poikia kaivaten, mutta onneksi huonekaverina nukkui edelleen nykkiläinen Roshni.

Puhuinkin teille jo aikaisemmin mukavasta teksiviestistä, jonka sain Crisiltä Siennan katuja tallatessani. Sovimme lähtevämme heti aamusta päiväreissulle Lago Trasimenolle sekä sen kauniille saarelle Isola Maggiorelle. Saari on myös suosittu paikka viettää häitä, joten odotuksen luonnon ja saaren kauneuteen olivat aika korkealla. Heräilin kahdeksan aikaan lintujen viserrykseen - Roshni oli avannut ikkunan ja lähtenyt laittamaan aamupalaa. Tyttö oli siis vapaaehtoistyössä farmilla ja halusi keittää meille aamuteet ja -kahvit valmiiksi. Muistan kyllä katselleeni pitkän aikaa ulos ikkunasta ja huokailleeni maiseman ihanuutta. Voisiko minunkin ikkunastani näkyä joskus jotain tällaista?

Manuelen ja Crisin yhteinen paatti BananaBoy oli tykki. Hiukset hulmusivat ja vettä ripsi kasvoille paatin puskiessa ulapalle. Ilma oli lämmin, keskipäivällä polttavan kuuma. Hetken aikaa selällä cruisailtuamme pudotimme puolalaisen pariskunnan (harmi, etten muista enää nimiä) saareen ja jatkoimme vielä kolmisin hieman pidemmälle. Tarkoituksena oli mulahtaa veteen jossain pidemmällä sekä ottaa jokunen tovi aurinkoa veneen kannella. Toimi!

Ja kuten arvasinkin, oli saari mielettömän kaunis. Kierreltiin ympyrää kasvillisuutta palmuista kuusiin vaihtavassa saaressa, jossa tuuheat puut reunustivat kapeita kävelyreittejä. Kukkulan päällä sijaitsevan majatalon emäntä loihti meille vielä lounasajan jälkeenkin oikein maittavat ruuat asevelihinnalla, Cris nimittäin tunsi emännän jo entuudestaan. Kolmen ruokalajin herkuttelu kuitattiin alle kympillä. Kaiken kaikkiaan saarella oli ihanaa ja voin suositella siellä käyntiä kenelle tahansa. Kunhan saan muutaman lyhyen videon upittua palvelimelleni, laitan ne myös teidän nähtäväksenne. Crisin heinäpilli on pakko kuulla! :D