Now there's an ocean between where I am and where I want to be.
28.4.2010
Matkavinkit haussa Toscanan alueelle!
Huomenta!
Muutaman päivän hiljaiselo on tehnyt vain hyvää - oon saanut rästihommat tehtyä, vietettyä laadukasta ilta-aikaa matun kera ja noin muutenkin olen vaan lorvinut. Viikonlopun Kierrätystehdas imaisi voimat ihan täysin vaikka tapahtuma olikin aivan mainio ja erittäin onnistunut. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!
Kirjoittelen tuossa myöhemmin lisää, mutta nyt antaisin etenkin Italiaseralaisille - mutta myös kaikille muilel italiassa reissanneille - oman haasteen: Ystäväni on lähdössä kesäkuussa reiluksi viikoksi Toscanan alueelle miehensä kera. Osaan tietenkin antaa omakohtaisia vinkkejä ja paikkoja, joissa kannattaa käydä (etenkin Montepulciano. Mutta koska meillä kaikilla on varmasti mahtavia ja omalaatuisia kokemuksia, toivoisin tänne ihan mitä tahansa vinkkejä koskien
Firenzeä
Siennaa
Pisaa (jossa minä en ole käynyt)
ym muita lähialueita, sillä pariskunta aikoo vuokrata auton
Vinkkejä toivottiin etenkin ravintoloiden puolesta. :) Luvassa on siis sielua rikastuttava kulinaristinen lomailu, joten kaikki siihen liittyvä tai edes läheltä liippaava on tervetullutta. Sari olisi varmasti onnellinen, jos heittelisitte vinkkejä kehiin! :)
On jo aikakin saada tämä postaus valmiiksi! Joku ihanista tytöistä varmaan kertoo seran numeron, jotta saan päivitettyä otsikon? Anyhow, olisin voinut laittaa tänne monen monta kuvaa, mutta koetin valita ne eniten itseäni ja omia reissujani, omaa suhtautumistani Italiaa kohtaan kuvaavat otokset. Mi mancha !
Kunhan kesä koittaa, lähdetään matun sekä aku ankka -korin kera piknikille. Eväskoppa kulkee sopivasti tarakalla, sillä tarkoituksena olisi tehdä mahdollisimman monta pyöräretkeä uudessa kotikaupungissa. Merenrannat ovat ihan vieraita enkä ole muutenkaan pyörinyt täällä keskustaa kauempana. Tai no mitä nyt Seurasaaressa, mutta.. Kesää ja pyöräretkiä, uimarantoja ja auringon paistetta odotellessa muistia sopii virkistää Riminin rantakuvilla.
Ulkona on niin ihana keväinen ilma, etten malta olla fiilistelemättä aurinkoa ja hyvää tuulta. Mainitsin jo aiemmin alkavani purkaa erasmusreissuani pikkuhiljaa paloiksi, joten haluan tällä kertaa jakaa kanssanne satumaisen kauniin ja yksinkertaisesti Italian ehkä ihanimman kaupungin - Brisighellan - ihmeet. Se mikä saa minut aina palaamaan ajatusmatkalle pieneen ja idylliseen, noin 8 000 asukkaan kaupunkiin, on kevätaurinko. Brisighellaan suuntautunut päiväretki kera Nikon ja Kaisun oli ensimmäisiä, joita tehtiin yhdessä erasmuksen aikana. Bussimatka Faenzasta kesti suunnilleen vartin ja muistan niin sen riemun, kun bongattiin ensi kertaa kukkuloilla häämöttävä satulinna bussin ikkunasta. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja kevät oli parhaimmillaan.
Kissat paistattelivat tyytyväisinä auringossa, puut olivat lehdessä ja kukat olivat juuri puhjenneet. Sää oli kertakaikkisen imelä ja eeppinen, ehkä juuri niin täydellinen, mitä kaupungin näkeminen vaatiikin. Yksikään hunajasana ei ole turhaa vuodatettu tätä kaupunkia kuvaillessa.
Kaupungin pääsi kiertämään ympäri rakennusten toisessa kerroksessa
sijaitsevaa, yhtenäisen katoksen alla olevaa käytävää Via degli Asinia
(Donkey Road) seuraten. Käytävä on oikeasti rakennettu kalkkia
kuljettavia aaseja varten vuosien 1101-1200 aikana. :D
Ylhäällä vuorella La Rocca sekä maiset olivat yksinkertaisesti niin ihania,
etten edes yritä kirjoittaa niistä.
Lähtekää ruoastaan sekä spa-kylpylöistään tunnettuun Brisighellaan !
Iltaa! Ja terveisiä kisakatsomosta - tsekkaillaan juuri mäkihyppyä ja jännätään suomalaisia. Tämän jälkeen luvassa elokuva ja poppareita (kattilassa tehtyjä tietenkin) + viiniä, mutta sitä ennen ajattelin laittaa teille muutaman kuvan Italiassa vietetystä Uudesta vuodesta 2010. :)
UV vietettiin Saran vanhempien luona Imolassa. Tyttö siis opiskeli graafista suunnittelua Kumussa, jossa tutustuttiin ennen omaa erasmus-vaihtoani hänen kouluunsa. :) Reissun ensimmäisen osan voi lukea täältä ja toisen täältä. Vuosi vaihtui Imolan maaseudulla pienessä ja sympaattisessa puutarhavajassa useiden kovaäänisten ja ennen kaikkea mukavien italialaisten meluisassa seurassa. Ruoat eivätkä juomat loppuneet kesken, enkä oikeasti muista milloin olisin viimeeksi syönyt niin paljon yhdellä istumalla. Tarjolla oli useita eri sortteja lihaa, vihanneksia, tortellineja ja makeita jälkiruokia. Kaikki herkut kokattiin autenttisesti vajan avotakassa ja kupit täytettiin heti niiden tyhjennyttyä. Martille (Saran suomalaiselle murulle), matulle ja minulle nosteltiin maljoja eikä riemulla ollut loppua. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi voisin todeta, että viimeisin oli tähän astisista vuodenvaihteista kaikkein omaperäisin, aidoin ja hauskin.
"Kotona" oltiin siinä kuuden aikaan aamulla. Saran vanhemmat
loihtivat aivan ihanan, italialaisen, kolmen ruokalajin lounaan kello kahdeksi,
mutta edellisen illan jälkeen osalle porukasta olisivat maistuneet
mieluummin raikkaat hedelmät.. Tai ainakin ne ruokanapsut olisi
voinut jättää naukkaamatta (;
Vuoden ensimmäisen päivän ilta kului paikallisessa pubissa,
jossa maisteltiin mitä erikoisempia oluita.
Lumesta ei kotimatkallamme ollut tietoakaan. Uutena vuotenakin
satoi vettä, mutta perushilpeä ja meluava italiaismeininki ei lunta
edes kaivannut. Tässä kohdin junamatkaa ollaan puolen tunnin
päässä Milanosta.
Walle tarttui mukaan Bolgonan Disney shopista, jossa myyjätyttö
ymmärsi/osasi hieman suomea (opiskeli kieltä yliopistossa) ja kertoi
meille - ontuvasti - hirmu suloisella tavalla (suomeksi) oman nimensä.
Lentomatka kotiin oli kuitenkin ehkä hirvein ikinä - mitään kamalaa ei sinänsä sattunut, mutta lentopelkoisena sitä aina kuulee ja kuvittelee asiat erilailla.. Etenkin jos kuuluttajat puhuvat EPÄSELVÄSTI. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ! Ci sentiamo presto !
Italiasera numero due on Dolce far Nienten toinen haaste, jonka aiheena on tällä kertaa ruoka. Italiaserat ovat siis meidän italiafriikkien yhteinen haastepostaus, jossa käydään läpi milloin mitäkin mieltymyksen kohteita. Aihealue on kuitenkin aina sama: Italia. Mukaan saa ilmoittautua, eli jos haluat osallistua omassa blogissasi yhteiseen haasteeseen, Benvenuti!
Äidin tekemä lasagne on ollut aina hyvää. Pienenä olin niin mahdottoman kielivammainen, etten onnistunut päristämään ärrää, muistamaan n-kirjainta ja ässäkin suhisi karmeasti. Koska ng -äänteiden lausuminen oli suoranainen mahdottomuus, kehitin lasagnelle oman nimen, joka oli "Nasakka". Nasakka on siis edelleen käytössä ja faija on jopa onnistunut juurruttamaan sen Rautaruukille :D Ahahah. Nasakka -sanan tietävät myös minut tuntevat ystäväni enkä ole onnistunut välttymään naurunpyrähdyksiltä, kun joku on koulussa erehtynyt kysymään minulta mitä tänään on listalla
- "Nasakkaa".
- "Siis mitä?"
- "Siis, Nasakkaa"
- "Siis..?"
- "Siis sori, Lasagnea"
Eli italialaisista ruuista oma intohimoni on ehdottomasti lasagne, eli nasakka, vaikka rakastan myös tortellineja, focacciaa, pastoja ja monia monia muita herkkuja. Niin, ja Piadinoja! Neljän juuston pizzoja. Munakoisotoasteja! Kakkos-sijan vie kuitenkin sieni-parsa-pasta, joka on aivan taivaallista. Laitan teille joskus sen ohjeen! :)
Ensimmäisellä Italian reissulla (-97) pääsin maistamaan tuota aitoa ja oikeaa nasakkaa, joka muljautti koko perheen silmät ympäri. Niin hyvää! Sen jälkeen olen päässyt nauttimaan ko. herkusta muiden italiareissujeni ohella myös Damissa, jossa taas kerran söin yhden maailman parhaimmista nasakoista. Ja vaikka nasakan tilaaminen kestääkin aina iäisyyden, on herkku odottamisen arvoinen. Nasakkaa ei nimittäin yleensä ole valmiina, vaan se pyöräytetään pienelle pannulle (josta se myös tarjoillaan) juuri sinua varten. Kun sihisevän kuuma, vasta uunista pullahtanut nasakka tulee tekemään tuttavuutta ruokapöydälle, on sen loppu väistämättä lähellä. Nasakka, ti voglio bene tantissomo! No aspetta, ti amo tantissimissimi !
Otan vastaan Liisan luotsaaman mukavan Italiasera -haasteen, johon törmästin kiksun blogissa.
Elämäni parhamimmistoon kuuluva ajankohta sijoittuu vuodelle 2008, jolloin vietin kevätlukukauden mittaisen vahito-opiskelun Italian Faenzassa, Istituto Superiore per le Industrie Artistiche (ISIA) muotoilukoulussa. Tutustuin vaihdossa sekä tekemilläni reissuilla mielettömän ihaniin ihmisiin, joihin pidän yhteyttä edelleen (löysin juuri pienen vaivannäön jälkeen Uusi-Seelantilaisen Jonathanin fb:stä!). Koulussa suoritin pelkästään vapaasti valittavia kursseja keramiikan, graafisen suunnittelun, italian kielen sekä tuotemuotoilun parissa. Opiskelu oli uskomattoman lungia ja ehdin reissata mielin määrin siellä ja täällä. Kunhan saan aikaiseksi, voisin napsia muutaman kuvan niistä duuneista, joita tein vaihdon aikana :) Kaikkein mielenkiintoisinta oli keramiikkamuotin valmistus, josta pääsimme valamaan ihan aidot ja oikeat kappaleet paikallisessa valumossa. Oma pöytämaustekonseptini "Colora il tuo cibo!" on edelleen suosikkini kaikista töistä, mitä olen opiskelujen aikana tehnyt.
Ennen omaa erasmuvaihtoani tutustuin kouluumme saapuneisiin Francescaan ja Jacopoon, jotka jo opiskelivat ISIA:ssa, tulevassa vaihtokoulussani. Heidän iloisuutensa, avoimuutensa ja hulvattomuutensa ansiosta kaivoin esille ne ihanat muistot, jotka olin taltioinut edelliseltä perhereissultamme Italiaan ollessani 7. luokalla. Hakuani Faenzaan pönkitti myös Niko, joka pyrki ja pääsikin samaan kouluun yhdessä Kaisun kanssa. Meitä olisi siis kolme seikkailijaa, jotka paloivat halusta päästä vuorostaan silloisten vaihtareidemme kestittäviksi.
con Fra
con Jacko
Kieltä opiskelin koulussa, tosin aika heikolla menestyksellä. Opin sen paljon paremmin täysin autenttisessa ympäristössä englantia puhumattomien uusien ystävieni keskellä. Kielessä on tietenkin preppaamisen varaa, mutta selviän sillä oikein hyvin paikan päällä. Pidän taitoa yllä mesekeskuteluiden avulla, tekstiviestein, aina silloin tällöin kielioppikirjaa vilkaisemalla sekä tietenkin musiikkia kuuntelemalla + suomentamalla.
Lähdin takaisin Italiaan kesällä 2008 (viihdyttyäni vain kuukauden kotomaassa) ja viimeisimmältä reissulta kotiuduimme yhdessä matun kera 2.1.2010. Tästä reissusta päivätänkin juuri par'aikaa. :) Matulle Italiassa käynti oli ensimmäinen kerta, minulle neljäs. Ja jos uskaltaisin toivoa jotain oikein kovasti, toivoisin voivani käydä Italiassa joka ikinen vuosi. Minulla on ystäviä Milanossa, Torinossa, Bolognassa, Imolassa, Perugiassa, Trevisossa, Sardiniassa ja monessa monessa muussa kaupungissa. Voisiko joku tarjota vaikka sellaisen vuoden mittaisen loman, että ehtisin kiertää kaikkien luona? Sukujuuria minulla ei maassa ole, vaikka nimeni onkin kovin tyypilinen italialainen. Se jos mikä (vaalean tukkani ohella) jaksaa hämmästyttää paikallisia. Aina kun esittelen ja kerron nimeni, muljahtavat uuden tuttavan silmät ymräri: "Marinella?! How it can be?!" :D
Maassa ihastuttaa eniten sen rosoisuus, impulsiivisuus, aitous ja ääni - minne tahansa menet, et tunne koskaan olevasi yksinäinen. Hirmuinen mölötys valtaa sinut minne ikinä menetkin, ja sekös on ihanaa :) Ruoka ja juoma veivät minut jo ajat sitten mennessään, enkä malta odottaa pian alkavaa viikonloppua, jolloin voin korkata tuliaisiksi tuodun Aperolin ja nautiskella muutaman spritzin yhdessä ystävien kera.
a Faenza
Ja oma suosikki, jota kuuntelin paljon jo vaihdossa ollessani, olkaat hyvät! ps. Liisa, koukutit minut ihan täysin Tizianoon! :D
Uusi vuosi vaihtui Imolan maaseudulla sijaitsevassa pienessä ja sympaattisessa ladossa, jota lämmitti iso avotakka sekä kaksi pientä kamiinaa unohtamatta kahdenkymmenen hengen mölyävää ihmislaumaa. Ilta oli enemmän, mitä osasin odottaa ja kerronkin siitä myöhemmin. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon kuin jaksoi tankata ja meille nosteltiin maljoja ja huudettiin ja hurrattiin, voi pojat mikä ilta! :)
Tiistai 29.12.2009
Terveisiä junasta matkalla Milanosta Bolognaan (matu nappasi pikkuläppärin reissulle mukaan, mikä osoittautui oikein mainioksi ideaksi). Täällä on satanut lunta ja mitä lähemmäksi Bolognaa päästään, sitä enemmän lunta on ollut. Lumikinoksia on joka puolella. Sää tosin on vaihtumassa Milanon aurinkoisesta ja viilleästä kelistä sumuiseksi, ja ainakin näin junan ikkunasta katsottaessa melkoisen kosteaksi. Jahka pääsen näyttämään lumiset kuvaterveiset Tampereelta Franscalle (vanha erasmus-ystävä), voin samalla kysyä kuinka paljon Bolognassa on mahtanut sataa lunta ennen Joulua. Täälläpäin isot lumimäärät ovat suhteellisen harvinaista herkkua, mutta kinokssista päätellen täällä on mahtanut pyryttää ihan kunnolla.
Saavuttiin Milanoon maanantaina 28.12. Hotel Siena Milano löytyi kivuttomasti ja jahka saatiin jätettyä ylimääräiset tavarat huoneeseen , jatkoimme matkaa Buenos Airesin sekä Duomon suuntaan. Hotelli sijaitsi ihan Piazza Rebuplican metroaseman vieressä, joten liikkuminen kävi jälleen kerran ihan mielettömän helposti. Keskustaa lähdimme valloittamaan siinä neljän tienoilla ja kuten varmasti monelle muullekin, yksi ilta Milanossa riitti oikein mainiosti. Milano on mahtava paikka shoppailla, mutta muuta ihmeellistä siellä ei juuri olekaan. Kapunki on iso, turistien valloittama shoppailutaivas, joka on kaukana aidosta italialaisesta tunnelmasta. Milano ei kuitenkaan ole niin kuiva, etteikö siellä kannattaisi käydä. Tarkoitan lähinnä, että ainakin meille yksi ilta riitti vallan mainiosti. Kierreltiin pari tuntia suurinta ostoskatua ihmetellen ja käytiin tsekkaamassa maailman vanhin goottilaistyyliä edustava Duomo. Täytyy kyllä myöntää, että rakennus oli paljon kauniimpi pimeällä valaistuna kuin tavan päivänvalossa. Kirkon sisältä löytyi tällä kertaa jonkin sortin näyttely, josta en kuitenkaan ottanut sen enempää selkoa. Minttukahvit kruunasivat kiertelyn kylmässä säässä eivätkä eri puolille Milanoa sijoitetllut valoinstallaatiotkaan (International Festival of Light 2009) olleet hullumpia. Iltakierros Milanossa oli siis meidän kohdallamme varsin onnistunut :)
Kun jalat ilmoittivat kiertylyn riittävän, suunnistimme paikallisen ruokakaupan kautta hotellille pienten suolaisten sekä viinin ja oluen ja kera. Italiassa ihanaa on juuri viinin hinta - pullot voi poistaa hyllystä alkaen kahdella eurolla.
Tätä kirjoittaessani ollaan siis matkalla Bolognaan, jossa on tarkoitus viettää kaksi seuraavaa yötä. Dormit ollaan sivuutettu nykyään jo aika hyvin matun kanssa kaksin reissaillessa (Italia on nyt meidän viides yhteinen reissukohde, hooray!) ja kuten Milanossakin, majoitutaan Bolognasssa kahden hengen huoneeseen. Arcoveggio hotelli hieman jännittää, sillä ainakin heidän kotisivunsa olivat erittäin lupaavat ja houkuttelevat - etenkin, kun yö aamiaisela maksoi 22€ per naama.
** Tässä vielä muutama random kuva Milanosta, aletaan pikkuhiljaa valmistautua syömiseen (taas) Saran luona täällä Imolassa. Paljon on vielä kerrottavaa, eli pysytään kuulolla! :) Ci sentiamo dpo ! Kuullaan myöhemmin !
