memento vivere!

Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisistä tarttui mukaani jotain aivan henkeäsalpaavan ihanaa. Olen jo pitkään etsinyt itselleni ikisormusta ja kas! Siinä se vihdoin oli. Se katseli minua mustasta rasiastaan ja tiesin heti, mikä yksilö olisi omani. Juuri sellaisena, kuin olin ehkä jossain syvällä sisimmässäni osannut toivoa, mutta jota en osannut pukea sanoiksi saati ulkonäöksi. Tiedätte kaikki sen ihanan tunteen, kun jotain juuri sun näköistä tulee vastaan. Silloin voisi kiljahtaa riemusta ja vatsassa voisi muljahtaa ja ! Mitä vielä, tässä eilinen löytö.

Ideapajun hopeinen, käsityönä valmistettu MEMENTO VIVERE -hopeasormus on jotain sellaista, mitä olen pidemmän aikaa etsinyt. Jokainen yksilö on uniikki. Minunkin sormukseni on uniikki. Latinankieliset sanat "Momento vivere" tarkoittavat "Muista elää", enkä heti keksi parempaa slogania sormukseen, jota haluan käyttää joka päivä. Plussat myös sormuksen satiinipinnasta (viimeistelin kouluaikaan kaikki hopeapajassa tekemäni korut samaisella satiinilaikalla), joka erottuu edukseen tavanomaisesta, kiiltävästä pinnasta. Rakastan rosoisuutta. Haluan kädenjäljen näkyvän.

Vivere (myös ital.= "elää") on verbi, jota huomaan usein tapailevani. Italiaksi lausuttuna se kuulostaa todella kauniilta. En tiedä olenko koskaan kertonut kenellekään omaavani jonkin sortin V-kirjain "perversion". Ei sillä, että siinä olisi mitään ihmeellistä, mutten vaan ole tainnut ottaa asiaa koskaan puheeksi kenenkään kanssa. Vai olenko? V on mielestäni kaikkein kaunein kirjain. Ja jos minun pitäisi valita itselleni jokin toinen nimi, olisin Vilja. Viikate on lemmikkibändini ja rakastan heidän koristeellista V-logoaan. Tarkennuksena kuitenkin, etten ole ruvennut kuuntelemaan Viikatetta v-kirjaimen takia, se vaan sattuu olemaan hauska yhtälö.

Vaikutus. Valloitus. Vaihtelu. Vapaus. Veljeys. Vastuu. Vauhti! Valinta.

Miten hienoja sanoja tuolla kirjaimella alkaakaan. Ja miten ne sattumalta kuvaavatkin itseäni, omia arvojani ja tekemisiäni. Tämä saattaa jonkun mielestä olla turhaa tyttöjen hössöttystä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten paljon tällaiset asiat merkitsevät minulle. Jalkapöytääni tatuoitu "I wasn't born to follow" on minulle myös tärkeä lausahdus. Tai oikeastaan toteamus. Joskus äidin kanssa nahisteltuani tilanne päättyi äidin toteamukseen "Tee miten teet, ainahan sä teet". Tietenkin yritän ja otankin huomioon läheiseni, mutta hei - jokaisen on aina pistettävä itsensä etusijalle. Olen toitottanut tätä useamminkin ja toitotan loppuun saakka. Ja jos joku ei sitä tajua, ei hän varmasti tajua mitä kaikkea hän voi menettää. En sano, että kaikki tekemiseni olisivat olleet fiksuja tai hyviä ratkaisuja etenkin lähimmäisilleni. Yritän vain seurata omaa intuitiotani.

Sormuksestani on hetkessä tullut henkireikäni.

Se on jokapäiväinen muistutus siitä,

ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä niitä asioita,

joista on haaveillut.

Memento vivere!