good days - are they gone?
Uusimmassa Metro -lehdessä (21/1/01) on mielenkiintoinen artikkeli ilmastonmuutoksen uhkaamista matkakohteista. "Mene, kun vielä ehdit" kuulostaa pahalta. Ja kuten aika ajoin muulloinkin, koen piston sisimmässäni omasta lentomatkailustani. Koen piston monen muunkin matkustajan puolesta. Oikeastaan tulen näiden ajatusten johdattelemana hyvin surulliseksi, mutta koska olen viime aikoina päättänyt olla murehtimatta sellaisia asioita, joihin en itse yksinäni pysty vaikuttamaan, en päästä harmia pidemmälle. Tiedostan tilanteen, mutta energiaani minun ei siihen kannata tuhlata. Koetan kuitenkin toimia mahdollisimman oikein mahdollisimman monella taholla, mutta uteliaana reppureissaajana en pysty - enkä halua - lopettaa reissaamistani. Ja murehtia en saa varsinkaan tänään, kun Italian Sara tulee Kuopiosta yökylään. :) Mieltäni kuitenkin lämmitti toissa päivänä lukemani juttu Madventuresin pojista, jotka maksavat jokaiselta lennoltaan oman osuutensa aiheuttamistaan päästöistä. Näin pitääkin olla. Jos joku haluaa tsekata oman jalanjälkensä ilmakehään, tarjoaa Finnair toimivan laskurin päästöjen tarkkailuun.
Lehden mukaan ilmastonmuutos saattaa mm. vaikuttaa Sambesi-jokialueella sijaitsevaan Viktorian putouksien vesimassan suuruuteen ja näyttävyyteen. Malediivit (joista oli mainio artikkeli Mondon viimeisimmässä numerossa) hukkuvat mitä todennäköisimmin veden alle. Samoin on käymässä Venetsialle. Kanadalainen Churchill on tunnettu jääkarhujen pääkaupunkina. Ilmaston lämpenemisen myötä Hudsoninlahden jää kuitenkin sulaa vuosittain lähes kuukautta aiemmin kuin 20 vuotta sitten. Tämä siis tarkoittaa sitä, että nalleilla on vähemmän aikaa metsästää hylkeitä. Ne laihtuvat, pahimmassa tapauksessa syövät omia poikasiaan, kuolevat sukupuuttoon tai sopeutuvat city-karhuiksi. Mitä vielä?
Minä rakastan vuoria ja korkeuseroja. Lukiessani siitä, kuinka 80% Tansaniassa sijaitsevan Kilimanjaron lumipeitteestä on kadonnut sen jälkeen, kun Ernest Hemingway kirjoitti vuonna 1963 kuuluisan novellinsa Kilimanjaron lumet. Mitkä lumet? Eihän siellä ole enää mitään! Pieniä onnettomia kasoja, joita ei voi nimetä kuin korkeintaan hankien rippeiksi. :( Surullista on se, että tiedemiehet ovat laskeneet lumen katoavan kokonaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Hyvästi kaunis valkoinen huippu, muistan sinua lämmöllä - sillä lämmöllä, minkä me olemme aiheuttaneet.
Jos joku haluaa oman kappaleensa lehdestä, löytyy täältä yksi Metron Matkailunumero, jonka voin mielelläni postittaa. Parin aukeaman lehdestä löytyy myös osio "Herkkuja, joita ei olisi sittenkään pitänyt syödä" sekä vinkkejä Tallinnaan. Cheers m8, koetetaan olla lämpenemättä liikaa.
Tunnisteet: churchill, global warming, ilmastonlämpeneminen, kilimanjaro, malediivit, venetria, viktorian putoukset
lähettänyt syys
9.00
3 kommenttia:
Huomenta! Minä käyn aina aamuisin lukemassa ja ihanaa, että tänne oli juuri päivittynyt uusi juttu.
Puhut asiaa. Täytyykin metsästää tuo lehti tänään ja lukea ko. artikkeli. Kiitos vinkistä. :P
Surullista :/
Tosi hyvä postaus.
Niin totta, mitä sanot tuosta murehtimisesta. Englanniksi on sanonta, että yksilön kantokyvylle on rajansa -there's only so much I can take- ja stressi ei kyllä paranna maailman ilmapiiriä yhtään. Parempi pyrkiä parantamaan niitä asioita mitä oikeasti voi, ja parantaa mielummin sitä fiilistä mitä ympärilleen luo.
Hups, multa lähtee taas ihan käsistä! Mä siis kuitenkin kuulin, että esim aukko otsonikerroksessa on pienentymässä- siis että luonto pystyy korjaamaan itsensä kun sille antaa mahdollisuuden. Se toi mulle paljon uutta toivoa, vaikka ei tarkoitakaan, että nyt voi istua nojatuoliin.
Toivotaan siis että me pystytään antaan luonnolle mahdollisuus - ja toimitaan niissä asioissa missä pystytään :D
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu