L10 vol.1
London oli jälleen kerran pettämätön. Lokakuussa 2008 samaiseen kaupunkiin kohdistunut ensimmäinen yhteinen reissumme tarjosi kuitenkin paljon lämpimämmät ja aurinkoisemmat kelit, mitä vaihtoehtoinen toukokuu. Harmaudesta huolimatta sää oli suhteellisen lämmin ja vain lauantaina saatiin jonkin asteista vesihöttöä niskaan. Tietenkin siis juuri sinä päivänä, kun lähdettiin seikkailemaan ympäriinsä.
Suunnistimme nohevina ilman karttaa kohti Piccadillya.
Kartta oli kuitenkin nöyrryttävä kaivamaan esille saavuttuamme Victorialle :D
Victorian kohdalla kaivettiin siis kiltisti kartta repusta ja suunnistettiin Buckinghamin palatsin ohi kohti keskustaa. Koska pubit menevät Lontoossa kiinni siinä iltayhdentoista tienoihin, pääsimme joka aamu ylös ennen kukonlaulua. Ja siitäkin huolimatta ehdimme nukkua pitkät yöunet. Emmekä siis heränneet kellonsoittoon vaan yksinkertaisesti siihen, ettei enää nukuttanut. Se, miksi pubit sulkevat ovensa niin aikaisin, juontaa juurensa ensimmäisen maailmansotaan, jolloin pommeja väkertävät työmiehet oli saatava aamulla töihin. U know, on sota ja ei pommeja.. Koko sota oltaisiin voitu jättää käymättä, mutta that's why mekin päästiin aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Amen.
Ylläolevassa kuvassa apina halusi pakolliseen turistikuvaan aiemmin mainitun palatsin edessä. En ole koskaan ymmärtänyt kuvia, joissa ihmisten on pakko poseerata tunnettujen monumenttien äärellä. Tai jos on, niin voisiko sen tehdä edes jotenkin persoonallisemmin? Ylläoleva kuva apinasta on hyvä esimerkki niistä kuvista, joita omista reissukansiostani ei löydy (paitsi tämän jälkeen).
Ylläolevassa kuvassa apina halusi pakolliseen turistikuvaan aiemmin mainitun palatsin edessä. En ole koskaan ymmärtänyt kuvia, joissa ihmisten on pakko poseerata tunnettujen monumenttien äärellä. Tai jos on, niin voisiko sen tehdä edes jotenkin persoonallisemmin? Ylläoleva kuva apinasta on hyvä esimerkki niistä kuvista, joita omista reissukansiostani ei löydy (paitsi tämän jälkeen).
Vahdinvaihtoa (jonne siis eksyttiin sattumalta oikeaan aikaan) oli seuraamassa muurahaiskeollinen ihmisiä. Vilkaistiin hevoset ja karvalakkimiehet, mutta ei tuossa kyllä ihan rehellisesti ollut sen kummempaa näkemistä. Ymmärrän tietenkin ihmisten halun seurata ko. tapahtumaa, sillä onhan aihealue etenkin briteille itselleen kovin rakas ja tärkeä. Me kuitenkin jatkettiin suunnistamista kohti Piccadillyä.
Perille päästyämme emme voineet kuin huokaista helpotuksesta - onneksi ehdittiin nähdä kuuluisat valotaulut auringonpaisteessa, illalla, hieman hämyisenä ajankohtana edellisellä reissullamme. Legendaarinen valoseinä oli nimittäin kauttaaltaan remontissa, kuten myös Big Benin kyljessä majaileva parlamenttitalo.
Tunnisteet: lontoo
5 kommenttia:
Hahahaha, mä oon aina jokaisen monumentin vieressä kameran kanssa tai poseeraamassa. Lontoossakin: Big Ben? Click. Piccadilly Circus? Click. Hyde Park? Click. Click :P
Teidän matka vaikuttaa hauskalta!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
(uus kommentti vanhan kirjoitusvirheisen tilalle)
No mut hei, tää ei koske niitä jotka näyttää kaikissa kuvissa aina hyvältä! Kuten sinä ;*
Ja sitäpaitsi sulla on kuvissa rennot asennot ja hyvä habitus! Toisin kun niillä, joita näin Lontoossa :,,,,D Voi taivas oikeesti!
<3
Hahahaha, ihanaa nella! :D
Tiedän kyllä noi seison tässä kärpäsen kokoisena, takana oleva muistomerkki ei silti mahdu kuvaan -turistit ja tyypit, joilla on sama ilme jokaisen nähtävyyden edessä. Tämä ei silti estä mua nauramasta myös omille kuville siinä vaiheessa, kun poseeraan "omaperäisesti" tai "hauskasti" niin monen kuuluisan rakennuksen edessä, että poikaystävääni alkaa kaduttaa kameran ottaminen matkalle mukaan ;).
Ahahaha voin niin kuvitella sun murun ilmeet! Tuohan on vaan ihanaa ja parasta <3 Yeah!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu