Iki-ihana Lontoo !

Kilroy Live 2010 -matkamessut sujuivat leppoisasti, ja allekirjoittanut viihtyikin paikanpäällä melkein tappiin saakka. Ennen tapahtuman loppua lähdettiin kuitenkin hakemaan Matun vanhempia kentältä, sillä kahden viikon onnistunut Brasilian reissu oli saatettu päätökseen. Olisin halunnut näyttää kuvia saamistamme tuliaisista sekä Kilroyn matkamessuilta, mutta napatessani väärän piuhan mukaan joudun saan palata blogin pariin uudestaan hieman illemmalla.

En ole koskaan kuulunut ns. maanantaivihaajiin, sillä omasta mielestäni tiistai on kahta kauheampi. Viikonloppuun on ikuisuus, takana on vasta yksi päivä. Huokaus. Kiitos kuitenkin yhden lempparibloggareistani, inspiroiduin tulevasta koti-illasta kera nuhaisen murun.

kuva: Boccabuona

Matkamessuilta saatu kangaskassi sisälsi ilmaisnäytteitä, laastareita, paljon hyödyllistä tietoa esitteiden muodossa sekä tietenkin Mondon ilmaisnumeron. Kestotilaajana satun kuitenkin omistamaan ko. lehden, joten haluaisinkin arpoa sille uuden kodin jonkun lukijan luota. :)

Osallistuaksesi arvontaan kuvaile Lontoota kolmella adjektiivilla, jotka nousevat ensimmäisinä mieleesi kaupunkia ajatellessasi.  Kaikki kommentit osallistuvat kisaan, ja arvonta suoritetaan tasapuolisesti random.orgin avulla tämän viikon torstaina, vaikka siinä kahdeksan aikaan illalla. :) Osallistua saa vaikka lehti löytysikin jo hyllystä - olisi mukavaa kuulla useamman ihmisen mielikuvia ja fiiliksiä kaupungista, jossa sain vastata jokaisen tytön unelmakysymykseen "Kyllä".

ps. edellisen Thaikkukisan voittajien pussukat ovat vieläkin matkalla pallon toiselta puolen :/ Laitoin viestiä tuotteiden perään, joten jaksakaa vielä hetki - eiköhän saada postitus jossakin vaiheessa Suomeen saakka! Eli unohdusta ei ole bloggaajan puolesta tapahtunut :)

Dave Grohlin lempibaari @ Lontoo

Dave Grohlin lempparibaari osui ja upposi - pieni (70 neliötä?) ja rosoinen kuppila oli kodikas ja viihtyisä. Kaikki hienostelut oli karsittu, pullot olivat reteästi esillä avohyllyillä ja seinät oli vuorattu rockbaareille ominaiseen tapaan milläs muulla kuin julisteilla. Hanasta sai bisseä, mutta melkein kaikki ottivat tuopin sijasta pullon. Two Magners and Cheers!

Kun pikkuinen ranskanbulldogi säntäsi ovella jalkoihimme, olin myyty. Ja kun pubissa istunut vaalea housuinen poika kysyi (tietämättään) omistajalta kenen hauva on, kuului vastauksena kaikkien teidän. Koiraihmisille tiedoksi, että hauvalla oli paikanpäällä oma ruoka- ja juomakippo eikä musiikki ollut päiväsaikaan liian kovalla. Ilopissat väännettiin useaan kertaan baarin kuluneelle puulattialle ja kaikkia vieraita piti päästä haistamaan useaan kertaan.

Only Hot With Experience

Miksei Suomen katukuvassa voi olla yhtä nasevia työpaikkailmoituksia?

Terveiset Earl's Courtin pubeista

Hienot ladyt juovat kuulema vain puolikkaita pinttejä.

Minä en.

Londiniumin takapihoilla

Palataan hetkeksi takaisin Lontooseen. Viimeisin reissu trenditietoiseen miljoonakaupunkiin oli onnistunut kaikkine kulinaristisine kokemuksineen harmaasta sadesäästä huolimatta. Kun syksyllä 2008 vietimme viikon roomalaisten perustamassa Londiniumissa, oli sää aurinkoinen ja lämmin. Toista oli vuoden 2010 kolea, tihkuinen ja märkä kevät.

Kaupungin arkkitehtuuri vaihtelee jo kortteleittain, eikä mielenkiintoisista kaupunginosista ole puutetta. Mitä viime kerralla emme tehneet, kävimme nyt läpi sitäkin hanakammin - käveltyämme (kuten jo edelliselläkin kerralla) ohi kohteidemme ja ulos kartalta näimme paljon sellaista, mihin kohdeturistit eivät törmää. Tottakai minunkin on nähtävä ne suurimmat ja tärkeimmät nähtävyydet, mutta sen jälkeen paukkaan mieluummin tutkimaan kaupungin sivukatuja ja pieniä kuppiloita, kuin keskittyisin kaupungin suurimpiin ja tunnetuimpiin ostoskatuihin tai trendikuppiloihin.

Matun kanssa olikin jo puhetta siitä, että Lontoon pubikierroksesta pitäisi ottaa jokavuotinen tapa. Missä ovat ne oman kotimaan välittömät, aidot ja hyväntuuliset, hämyiset pubit? Britti-pubien ovien sulkeutuminen ennen puolta yötä (se ainoa miinus) juontaa juurensa toiseen maailmansotaan, jolloin työmiehet piti saada aikaisin aamulla ylös rakentamaan pommeja. U know, no bombs, no changes. Miesten tapana oli paukata kulmakunnan pubiin aina duunien jälkeen, jonka vuoksi oli säädettävä laki takaamaan miesten työkunto heti aamusta. Nerokasta? Ehkä, mutta sota ei. Eikä se, että nykyturistit eivät saa nauttia paikallisesta iloisuudesta kuin iltayhteentoista saakka.

;*

Buon compleanno, amore mio!

Ü

Earl's Courtin pubitour 

2010

Omnom London

Voin ihan rehellisesti todeta hostellivalintojeni osuneen tähän mennessä aina nappiin. No, jo oli kai sitten aikakin sille kuolemattomalle "Poikkeus vahvistaa säännön" -lausahdukselle.. Meidän hostelli oli/on tähän mennessä rumin ikinä (menin lankaan niiden hostelworldin kuvien perusteella, mur!). Tai no, jos ei oteta huomioon mun ja Marian reiliä sekä hässivin kanapariskunnin koristelua peittoa Prahassa. Samaisen huoneen seinällä roikkui nauloista pehmopäärynöitä ja umpeen muurattu oviaukko oli peitetty helvetin isolla ja vielä rumemmalla punaisella ryijyllä. Lähden tänään pitkäksi viikonlopuksi Hämeenlinnaan ja lupaan ottaa teille kuvia todisteiksi mun reilialbumistani (tuolloin siis kuvasin vielä kaiken aikaa filmille). Olen varma, että ilahdutte kuvistani. Niin ja, voisin muutenkin dokumentoida tuon itä-Euroopan "Housut pois ja toiset päälle Tour 2004" InterRailin tänne teidänkin iloksenne, voi veljet mitä kaikkea siellä sattuikaan!

Vaikka meidän Youth Hostel oli ruma, sen sijainti oli aivan törkeän hyvä. Rakennus sijaitsi kaikkien pubien ja ruokapaikkojen piirittäminä heti Earl's Courtin tuubin vieressä. Matkaa metrolle oli siis vaivaiset kolme minuuttia. 

Reissaamisessa yksi parhaita puolia on - jo aiemminkin todettu - syöminen. Meillä on tapana tyypata paikalliset herkut ja vielä toistaiseksi ollaan vältytty karmeilta yllätyksiltä. Kuvan herkullisilta näyttävät täytetyt piiraat (spicy chicken + potato/meat) olivat ihan ok, vaan eivät kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttäjiä. Itse asiassa matun lihapiirakka maistui 100% suomalaiselta lihakeitolta. Wtf?

As you all know, käytiin myös Jamiella syömässä. Odotukset olivat kieltämättä todella korkealla ja matun kera mietittiinkin jo pariin otteeseen, että kuinkakohan korkealta sitä tällä kertaa pudotaan. Ei pudottu. Lounaaksi valittu valkosipulipestolla kuorrutettu kana nopeasti kypsennetyillä vihanneksilla oli parasta, mitä olen hetkeen syönyt. Kana oli yksinkertaisesti niin hyvää, että voin valehtelematta todeta sen olleen parasta maistamaani siivekästä. Suosittelen siis käyntiä Jamien raflassa, jos satutte ravintolan huudeille.

ps. meidän tarjoilija ei kuitenkaan hanskannut sitä, miten viini tulisi kaataa oikein.  

Chinatownin herkkuihin ei sen sijaan koskettu vaikka syötävät olivatkin avoimesti tyrkyllä ravintelien ikkunoissa. Tarkkasilmäiset varmaan bongaavatkin suhteellisen tyyriin menun, joka paljastuu tuosta ikkunassa olevasta listasta, huh. (Kuvat saa siis myös klikattua suuremmiksi)

Ja mitä olisikaan Lontoo ilman Fish & Chipsejä? Aivan Sohon laitamilta löytyi edullinen viiden punnan ruokapaikka, josta sai ihan taivaalliset annokset kalaa ja perunaa. Omnom!

Löydettiin me mukavia vaatetuksiakin (niistä lisää myöhemmin), mutta ensisijaisesti naarataan reissuilta mukaamme kaikki herkulliset - tai ainakin siltä vaikuttavat - chilikastikkeet. Tällä kertaa mukaan lähti neljä erilaista ja eri vahvuista kastiketta sekä Tikkamasala mausteseos, jonka tuoksu on taivaallinen. Tyypataan tuo tulevana viikonloppuna, en usko että käy huti.

pps. Tuo vehreä ruukkukasvi kastikkeiden takana on meidän chili :*

To be continued...

L10 vol.1

London oli jälleen kerran pettämätön. Lokakuussa 2008 samaiseen kaupunkiin kohdistunut ensimmäinen yhteinen reissumme tarjosi kuitenkin paljon lämpimämmät ja aurinkoisemmat kelit, mitä vaihtoehtoinen toukokuu. Harmaudesta huolimatta sää oli suhteellisen lämmin ja vain lauantaina saatiin jonkin asteista vesihöttöä niskaan. Tietenkin siis juuri sinä päivänä, kun lähdettiin seikkailemaan ympäriinsä.

Suunnistimme nohevina ilman karttaa kohti Piccadillya.

Kartta oli kuitenkin nöyrryttävä kaivamaan esille saavuttuamme Victorialle :D

Victorian kohdalla kaivettiin siis kiltisti kartta repusta ja suunnistettiin Buckinghamin palatsin ohi kohti keskustaa. Koska pubit menevät Lontoossa kiinni siinä iltayhdentoista tienoihin, pääsimme joka aamu ylös ennen kukonlaulua. Ja siitäkin huolimatta ehdimme nukkua pitkät yöunet. Emmekä siis heränneet kellonsoittoon vaan yksinkertaisesti siihen, ettei enää nukuttanut. Se, miksi pubit sulkevat ovensa niin aikaisin, juontaa juurensa ensimmäisen maailmansotaan, jolloin pommeja väkertävät työmiehet oli saatava aamulla töihin. U know, on sota ja ei pommeja.. Koko sota oltaisiin voitu jättää käymättä, mutta that's why mekin päästiin aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Amen.

Ylläolevassa kuvassa apina halusi pakolliseen turistikuvaan aiemmin mainitun palatsin edessä. En ole koskaan ymmärtänyt kuvia, joissa ihmisten on pakko poseerata tunnettujen monumenttien äärellä. Tai jos on, niin voisiko sen tehdä edes jotenkin persoonallisemmin? Ylläoleva kuva apinasta on hyvä esimerkki niistä kuvista, joita omista reissukansiostani ei löydy (paitsi tämän jälkeen).

Vahdinvaihtoa (jonne siis eksyttiin sattumalta oikeaan aikaan) oli seuraamassa muurahaiskeollinen ihmisiä. Vilkaistiin hevoset ja karvalakkimiehet, mutta ei tuossa kyllä ihan rehellisesti ollut sen kummempaa näkemistä. Ymmärrän tietenkin ihmisten halun seurata ko. tapahtumaa, sillä onhan aihealue etenkin briteille itselleen kovin rakas ja tärkeä. Me kuitenkin jatkettiin suunnistamista kohti Piccadillyä.

Perille päästyämme emme voineet kuin huokaista helpotuksesta - onneksi ehdittiin nähdä kuuluisat valotaulut auringonpaisteessa, illalla, hieman hämyisenä ajankohtana edellisellä reissullamme. Legendaarinen valoseinä oli nimittäin kauttaaltaan remontissa, kuten myös Big Benin kyljessä majaileva parlamenttitalo.

Matkafiilistelyjä

Olen tyrmistynyt. Korkkasin eilen reissun kunniaksi (ja ihan sen takia, että saisin jännitykseltäni unta) Montepulcianolaisen Canaletton (matun mukaan kananlentopunkun). Viini oli ihan ok, oikeastaan aika laimea. Anteeksi vaan, mutta miten Montepulcianolainen viini - jota tituleerataan yhdeksi maailman parhaista - voi olla huonoa? Keskitäyteläisestä ja kirsikkaisesta mausta ei ollut tietoakaan. Jos mausta ei välitä, olivat yöunet onnistuneet. Ja pitkät. Epäileville tiedoksi, etten juonut itseäni tukevaan humalaan. Pullo kahteen pekkaan kuluu nopeasti.

Sää Lontoossa on ailahdellut koko ajan. Viimeisimpien tietojen mukaan huomenna paistaisi aurinko. BBC:n säätiedotukset vaihtuvat kuitenkin niin hanakasti ja usein, etten viitsi enää seurata niitä. Tuleehan tuo todettua joka tapauksessa paikanpäälläkin.

Huomenissa (alustavien suunnitelmien mukaan) on tiedossa shoppailua ennen lounastusta Jamien raflassa. Illalla olisi tarkoitus käydä tsekkaamassa joku klubi (tänään taidetaan valua johonkin pubiin tammitynnyrioluiden läheisyyteen) ja lauantaina/sunnuntaina haluan designmuseon Sustainable Futures -näyttelyyn, joka on omalla kohdallani mielettömän hypetyksen kohde. Noin muuten mennään Mondon matkaoppaan ja omien fiilisten mukaan. Portobello Road kutkuttelisi Notting Hillissä viikonloppuna kuten myös Baker Streetin Sherlock Holmesin tuubiasema, josta en muistanut napata viime reissulla kuvaa.

kuva

Ensi viikolla hypätäänkin Hämeenlinnan junaan jo keskiviikkona napattuani helatorstainjälkeisen perjantain vapaaksi. Luvassa mökkeilyä ja kalastusta Hauhon Ruusurannassa :)

Ja vielä tähän loppuun ilouutinen kaikille meille Brucen faneille!

Die Hardista on kuulopuheiden mukaan tulossa viides osa (;

I Love You Bruce Willis!

2 ... 1 ... 0 !

Istuuduttuani ylihuomenna BA:n koneeseen siinä 17:45 aion tasan varmasti nauttia lasillisen punaviiniä. Tai ehkä kaksi. Inhoan lentämistä, mutta luotan reissunpäällä laukeavaan hyvänolontunteeseen ja leppoisuuteen. Mikä tahansa väline joka liikkuu, tuo hyvänolon tunteen. Paitsi lentokone. Tai toivottavasti sekin joskus, sillä kyllähän lentopelostakin pääsee eroon.

I travel not to go anywhere, but to go.

I travel for travel's sake.

The great affair is to move

.

~Robert Louis Stevenson

kuvat Lazy Oaf

Oon bongaillut perjantaita ajatellen kauppoja, joihin on ehdottomasti päästävä. Yksi ehdoton ygönen on Lazy Oaf, josta ollaan tilattu paitoja jo useampaan otteeseen. Jay! Mondon viime vuonna julkaisema matkaopas lähtee mukaan ja voisin vuodattaa hunajasanoja sen käyttökelpoisuuden vuoksi vaikka kuinka monta purkillista. Suosittelen siis Mondon oppaita ihan kaikille, minne tahansa menettekin.

Niin ja, eilen alettiin fiilistelemään thaikkureissua.. Tsekattiin siinä samalla paljonkos me oltiinkaan ehditty keräämään yhteiseen matkakassaan ja yllätys oli aikamoinen, kun summa oli kolminkertainen verrattuna siihen, mitä kumpikaan veikkasi :-----D Eli toisinsanoen meillä on matkakassa pulkassa kahden hengen viikonmittaiselle lautailureissulle Puolan Zakopaneen keväälle 2011! ..Ellei se thaikkula sitten kutita enemmän (;

Jumissa Lontoossa

Yhdenlaisen tarinan voi lukea täältä. :/

London calling vol. 2

Keväällä on hyvä valmistautua alkavaan vuoteen ja käydä karistamassa kotomaan pölyt kengistä jossakin päin maailmaa. Vaikka koetin naarata Prahan reissua pitkän tovin, eivät hinnat olleet kovin suopeita reppureissukukkarolle. Pienen pohdinnan ja ahaa-elämyksen jälkeen (sekä utelun siitä tahtoisiko matu käydä uudelleen Lontoossa - no niin, kukapa ei!) päädyin varaamaan lennot Lontooseen 6.-9.5. Reissu on matun synttärilahja, vaikka kypsymistä juhlitaankin virallisesti vasta seuraavalla viikolla.

Muru on (kuten äitinsä) mielettömän taitava ruoanlaittaja ja häärää mielellään keittiössä, tutkii uusia reseptejä, kokeilee ja ostelee tuliaisiksi mausteita. Synttärilahjaksikin toinen toivoi uutta paistokasaria :,,) Olisin tietty voinut odottaa yllärin paljastusta pidemmällekin, mutta itseni ja matun tuntien on reissun odottaminen aina puoli intoa! Pysyin siis hiljaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen luovutin ja paljastin salasuunnitelman.

N: Muru, varasin meille pöydän perjantaille 9.5, mennään juhlimaan sun synttäreitä.
M: *ylettömän iloinen ja tyytyväinen, oli mielissään ja tuli halimaan*
N: Haluatko tietää minne mennään?
M: No en mä nyt vielä.

*menee hetki*

N: Ootko ihan varma ettet halua tietää?
M: No en oo, jos nyt sit kuitenkin.. Jännittää!
N: No sen raflan sivut on tässä koneella auki, voit tulla itse katsomaan. (;

Vaikka sivujen tekstit olivat lontooksi, ei murulla raksuttanut alkuunkaan (kuten oli tarkoituskin). Kun Jamie Oliverin nimi lävähti ruutuun muru vaan ihmetteli, että milloin ne ovat muka avanneet raflan Helsinkiin? Kun töräytin, että "Siis meidän ei tarvii lähteä Tampereelle saakka *vink vink*" murulla välähti, että nyt saattaa olla kyse lentämisestä. Ja reissusta. Ja Helsinki-Vantaasta ainaisen RyanAirin sijaan. Ja siitäkös riemu repesi!

Buukkasin siis pöydän Jamien Fifteen -ravintolasta perjantaille, eli synttäreitä juhlitaan ihan toisessa paikassa mitä alkujaan luultiin (; British Airways lennättää meidät perille seitsemäksi illalla ja takaisin Suomessa ollaan sunnuntaina siinä 23:00 jälkeen. En malta odottaa, sillä Lontoo on ihan mielettömän siisti paikka! Hostelli sijaitsee aivan Earls Courtin tuubin vieressä, jonne päästään suoraan Heathrowlta. Sijainti on siis mitä mainioin. :)

http://www.fifteen.net/restaurants/fifteenlondon/Pages/FifteenLondon.aspx

Matkakuumettahan ei yhtään nosta Mondon viime vuonna julkaisema Lontoon matkaopas, jossa oli diy-reitit Jack the Ripperin nurkille, edukkaisiin kuppiloihin, kirppareille ja moneen moneen muuhun mestaan/paikkaan, jotka jäivät tietämättömyyttämme viime kerralla kokeilematta/näkemättä. Tästä reissusta tulee siis huima! :) Niin ja, en malta odottaa että pääsen taas ruokkimaan niitä Hyde Parkin lihavia, kissankokoisia oravia! Love!

Muutamia otoksia edelliseltä reissulta 10/2008

Charlie the Unicorn!