Omnom London

Voin ihan rehellisesti todeta hostellivalintojeni osuneen tähän mennessä aina nappiin. No, jo oli kai sitten aikakin sille kuolemattomalle "Poikkeus vahvistaa säännön" -lausahdukselle.. Meidän hostelli oli/on tähän mennessä rumin ikinä (menin lankaan niiden hostelworldin kuvien perusteella, mur!). Tai no, jos ei oteta huomioon mun ja Marian reiliä sekä hässivin kanapariskunnin koristelua peittoa Prahassa. Samaisen huoneen seinällä roikkui nauloista pehmopäärynöitä ja umpeen muurattu oviaukko oli peitetty helvetin isolla ja vielä rumemmalla punaisella ryijyllä. Lähden tänään pitkäksi viikonlopuksi Hämeenlinnaan ja lupaan ottaa teille kuvia todisteiksi mun reilialbumistani (tuolloin siis kuvasin vielä kaiken aikaa filmille). Olen varma, että ilahdutte kuvistani. Niin ja, voisin muutenkin dokumentoida tuon itä-Euroopan "Housut pois ja toiset päälle Tour 2004" InterRailin tänne teidänkin iloksenne, voi veljet mitä kaikkea siellä sattuikaan!

Vaikka meidän Youth Hostel oli ruma, sen sijainti oli aivan törkeän hyvä. Rakennus sijaitsi kaikkien pubien ja ruokapaikkojen piirittäminä heti Earl's Courtin tuubin vieressä. Matkaa metrolle oli siis vaivaiset kolme minuuttia. 

Reissaamisessa yksi parhaita puolia on - jo aiemminkin todettu - syöminen. Meillä on tapana tyypata paikalliset herkut ja vielä toistaiseksi ollaan vältytty karmeilta yllätyksiltä. Kuvan herkullisilta näyttävät täytetyt piiraat (spicy chicken + potato/meat) olivat ihan ok, vaan eivät kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttäjiä. Itse asiassa matun lihapiirakka maistui 100% suomalaiselta lihakeitolta. Wtf?

As you all know, käytiin myös Jamiella syömässä. Odotukset olivat kieltämättä todella korkealla ja matun kera mietittiinkin jo pariin otteeseen, että kuinkakohan korkealta sitä tällä kertaa pudotaan. Ei pudottu. Lounaaksi valittu valkosipulipestolla kuorrutettu kana nopeasti kypsennetyillä vihanneksilla oli parasta, mitä olen hetkeen syönyt. Kana oli yksinkertaisesti niin hyvää, että voin valehtelematta todeta sen olleen parasta maistamaani siivekästä. Suosittelen siis käyntiä Jamien raflassa, jos satutte ravintolan huudeille.

ps. meidän tarjoilija ei kuitenkaan hanskannut sitä, miten viini tulisi kaataa oikein.  

Chinatownin herkkuihin ei sen sijaan koskettu vaikka syötävät olivatkin avoimesti tyrkyllä ravintelien ikkunoissa. Tarkkasilmäiset varmaan bongaavatkin suhteellisen tyyriin menun, joka paljastuu tuosta ikkunassa olevasta listasta, huh. (Kuvat saa siis myös klikattua suuremmiksi)

Ja mitä olisikaan Lontoo ilman Fish & Chipsejä? Aivan Sohon laitamilta löytyi edullinen viiden punnan ruokapaikka, josta sai ihan taivaalliset annokset kalaa ja perunaa. Omnom!

Löydettiin me mukavia vaatetuksiakin (niistä lisää myöhemmin), mutta ensisijaisesti naarataan reissuilta mukaamme kaikki herkulliset - tai ainakin siltä vaikuttavat - chilikastikkeet. Tällä kertaa mukaan lähti neljä erilaista ja eri vahvuista kastiketta sekä Tikkamasala mausteseos, jonka tuoksu on taivaallinen. Tyypataan tuo tulevana viikonloppuna, en usko että käy huti.

pps. Tuo vehreä ruukkukasvi kastikkeiden takana on meidän chili :*

To be continued...