InterRail -05 / Varsovan vanhasta kaupungista Krakovaan

Krakova 8.5.2005

"Jep, täällä ollaan. Mutta se, miten paikan päälle päädyttiin, ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Myöhästyimme neljän junasta ja pääsimme hyppäämään lisämaksua vastaan vasta kuuden puksuun. Unohdettiin ihan rehellisesti siirtää kelloja. Junassa Maria aloitti hienovaraisen keskustelun siitä, että ulkonahan alkaa hämärtyä.. No tietenkin alkoi, koska kello lähenteli iltayhdeksää. Vieraassa paikassa poukkoileminen on miellyttävämpää päivänvalossa, eikä tilannetta auttanut ainakaan se, että säilyttämäni ohjeet yöpaikallemme olivat kadonneet.. Shit!

Meillä ei ollut Krakovan karttaa emmekä paikantaneet sellaista juna-asemalta. Emme myöskään tienneet missäpäin kaupunkia juna-asema sijaitsi. Hienosti valmistauduttu? Totta maar! Ainoa muistikuva oli Karmelica(?)-nimisestä kadusta, jolta saattaisi päästä ratikoilla 4 tai 14 kohti hostelliamme (vaikka lipunmyyjä neuvoi menemään 3:lla?), jonka nimeä emme muistaneet. Voi Jeesus. Isi, annoit matkaan puutarhahanskat muttet kompassia."

Nykyisin en unohtele asioita vastaavalla tavalla, mutta myönnettäkööt, että ensimmäinen seikkailureissu ulkomaille toteutettiin aikamoisen hyvällä tuurilla. Virheistä oppii (;

"Yritin parhaani mukaan rahoitella tuohtunutta (ja ihan syystä) matkatoveriani. Kaikki kyllä lutviutuisi vaikka meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kannattaisi tehdä. Miten kysyt tietä hostellille, jonka nimeä et muista? Lähdimme seuraamaan kahta ranskaa puhuvaa reissaajaa, jotka kadotimme steissin portaissa."

Maria on kirjoittanut tähän kohtaan reissupäiväkirjaani: "Hermoile nyt *ittu."

"Maria halusi myöhemmin puhua kanssani henkeviä - nyt hän uskoo, että Jumala on belgialainen. Tämä siis johtuu siitä, että samaiset herrat joita aikaisemmin lähdimme seuraamaan, pöllähtivät yht'äkkiä luoksemme. Kyllä reissaaja aina toisen löytää, vähintäänkin sen hehtaarikokoisen rinkan vuoksi. Ja ennen kuin oikeastaan tajusimme, olimme belgialaisten Davidin sekä Wim (pesuaineen) kanssa samassa taxissa.

Kuinka ollakaan, osasi taxikuski viedä meidät oikean hostellin eteen. Hostelli lienee siis reissaajien suosiossa ja olihan se loppujen lopuksi yllättävän lähellä steissiä.  Muistin hostellin nimen - tottakai -  heti, kun näin oven yläpuolella kiikkuvan kyltin. Huonevarauksemme oli ok ja samaan kahdeksan hengen huoneeseen majoittuivat myös uudet reissutoverit, jotka olivat saapuneet Krakovaan ilman yöpaikkaa. Pojat halusivat maksaa taksin, joten tässä vaiheessa emme olleet käyttäneet rahaa kuin eilispäivän eväisiin sekä junamatkaan. Hostellin ilmainen netti + aamupala olivat myös poikaa. Niukasta budjetista on pidettävä kiinni.

Uskomattoman alkuillan päätteeksi lähdimme bailaamaan neljän hengen porukallamme. Yritin kyllä useamman kerran tarjoutua ostamaan oman juomani, mutta sehän ei tietenkään käy päinsä eurooppalaisille miehille. Ilta oli siis loppujen lopuksi aivan uskomaton ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Kiitos Marian, en päätynyt halaamaan pönttöä vaan lähdimme vielä ihmisten aikoihin takaisin hostellille."

Kolmas kuva alhaalta: Sain baarissa käyntikortin, jota tutkin tarkemmin vasta Suomeen päästyäni. Baarissa hengaillut valokuvaaja oli kuvannut meitä ja bailaustamme useamman otoksen verran - kuvat löytyvät edelleen ko. krakovalaisen baarin kotisivuilta. Eheh. :)