InterRail -05 / Warsovan kaaliherkkuja

Warsovan juna-asema 6.5.2005

"Päivä on ollut ihana. Auringonpaisteessa kylpenyt upea Old Town ei juurikaan muistuttanut sitä toisen maailmansodan lopulla pommitettua kaupunkia, josta tuhoutui yli 80%. Surullinen sota vei mukanaa yli puolet kaupungin asukkaista. :/ Raskas menneisyys on kuitenkin aistittavissa huolimatta ihmisten iloisesta ja avuliaasta luonteesta. Kun kysymme neuvoa paikallisilta, on ympärillämme yht'äkkiä pieni joukko käsillään huitovia ja englanniksi sanan sieltä toisen täältä muistavia ihmisiä. Kaikki haluavat auttaa meitä."

Ruoka on hyvää ja halpaa. Kasvisruokiin erikoistuneita ravintoloita ja kahviloita pamahtelee eteemme useammin kuin missään muualla. Kaikki tuntuvat rakastavan kaalia. Vanhan kaupungin ravintolat eivät tosin ole niitä kaikkein huokeimpia, mutta hieman takavasemmalle poistuneet reissaajat löysivät erinomaiset kasvispurilaiset parin euron kappalehintaan. Kyllä kotikaupungin hotsi kalpeni!"

Ruokakulinaristina ja kaikkea mahdollista kokeilevana reissaajana puffaan mielelläni puolalaisia, joskin raskaita, herkkuja kuten raviolin kaltaisia Pierogi-nyyttejä, Golabki-kaalikääryeitä sekä Kapusniak-kaalikeittoa. Maittavan ja runsaan luonaan saa nauttia jopa kolmella eurolla. Parhaissa paikoissa samaan hintaan on sisällytetty litran tuoppi olutta.

"Jätimme siis taaksemme ihanan Nathanin ja olemme pian matkalla kohti Krakovalaista hostellia, jonka puhelimeen kukaan ei vastaa. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy perinpohjainen kirjallinen opastus paikanpäälle! Täällä teiden nimien muistaminen kun ei ole mitenkään mahdollista."

***

Ja nyt sitten niitä äänestyksessä toivottuja kämmikokemuksia - oheinen lainaus on Marian reissupäiväkirjasta:

"Si vaan luukulle yksi. Oplata oplata? Nainen kirjoittaa lapulle. Erillistä tulkkaamista, huitomista ja ir-lipun esittelyä. Nainen esittelee kirjoittamaansa lappua. Make* on pihalla. Nainen on pihalla. Rinkka kaatuu. Elinan & Marjaanan** ohjelauseen esittelyä. Nainen esittelee lappuaan. Siinä sit lukikin "10,-", mutten tajunnut. Make kuulemma tajus heti, mutta EKAA KERTAA UNIVERSUMISSA se piti sitten suunsa kiinni. Rahan antoa. Lippu, 1kpl, saatu. Minulle ei vaihtorahoja 50:stä, Make oli saanut ne. Liian vähän rahaa. Hämmennystä. Nainen ottaa rahat takaisiin ja antaa oikein. Ilon kyyneliä ja rinkkojen raahaus pois lippuluukulta.."

* = meikäläinen

** = reissulla tavatut kuopiolaiset likat

Kuten ehkä arvaatte, ei lipunosto ollut mikään itsestäänselvyys. Veikkaan kuitenkin, että nyt vuosien jälkeen ja turismin lisäännyttyä virkailijat osaavat edes sanan tai kaksi englantia. Ainakin toivottavasti.

 

ps. Rantapallon juttu Suomen matkailublogien kymmenen kärjestä heinäkuussa 2010 Ü