I love Prague

Joka ainoa postikorttilistalle joutunut päässyt ystävämme sai reissulta kuvanmukaisen kortin. Prahaa ei voi kuin rakastaa. Olen hengessä mukana, kun vanhin siskoni lähtee miehensä kera juhlimaan faijan synttäreitä oluen, Zdenek Milerin Myyrien sekä Absinthin ikiomaan kaupunkiin. Olisittepa nähneet faijan ilmeen, kun matkalahjakortti luovutettiin synttäripäivän (rastirata kaupungilla sisältäen mm. bilistä, neljän koiran ulkoiluttamista saman aikaisesti, keilausta, matkavisaa, ruokailua jne.) päätteeksi. Ü

Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat mm. vasemman alareunan Týnin kirkko sekä tähtitieteellinen kellotorni Orloj

Mutta palataan faijan synttäreistä takaisin Housut jalkaan ja toiset päälle -reissuun. Antoisan ja budjetissa pysyneen (22€) Krakovan jälkeen (jonne tulemme vielä palamaan samaisen reissun aikana) suunnistimme kohti Prahaa tuolla täysin turhaan pelotellulla yöjunalla. Matka kestäisi useamman tunnin, joten valitsimme tietenkin ajankäytön maksimoinniksi yöjunan. Kenelle tahansa junavalinnastamme kerroimme, saimme pään puisteluita, varottavia esimerkkejä ja vannotuksia siitä, ettemme sulkisi silmiämme samanaikaisesti. Tämä tietenkin hermostutti ja nakersi väsyneitä matkaajia, jotka ehtivät jo laatia nukkumisjärjestyksen parin tunnin vahtivuoroin. Kello yhdeksän juna olisi kuulema se kaikkein pahamaineisin puksu täynnä pitkäkyntisiä.

Vaan eipä ollut. Junan verkkainen vauhti ja keinunta antoi molemmille yhdet parhaista yöunista ikinä. Puksuun päästyämme tajusimme, ettei kenelläkään olisi mitään mahdollisuuksia hiipiä hyttiimme ja raapua painavia rinkkojamme alas ilman, että kuulisimme. Myönnän kuitenkin nukkuneeni sillä vajaan metrin levyisellä lankulla vaatteet päällä passi visusti housujen jemmataskussa. Öinen passintarkastus olikin sitten aikamoista säätöä, kun aloin puoliunisena ja täysin tokkurassa (niiden hyvin ja sikeiden unien vuoksi) kaivella passia housujen sisätaskusta. Varoitukset taisivatkin siis loppujen lopuksi koskea enemmän tavan matkustajavaunussa uinuvia reissaajia. Me kuitenkin ajattelimme maksaa muutaman euron lisää laveripaikasta, jolle pääsisi oikaisemaan junamatkan ajaksi.

8/5/05 09:00

"Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tietenkin; Hyvää Äitienpäivää! Eilen Krakovan juna-asemalla koettu ahdistus on jo laantunut. Ei auttanut muu kuin todeta, ettemme yksinkertaisesti ehdi Kroatiaan, jonka kuitenkin piti olla tämän reissun kohokohta. Ainoa lohdutus on se, että ystävällemme Katille kävi samoin omalla reissullaan. Mikä siinä Puolassa vetoaa niin paljon, että toinen maa jää näkemättä? Vaikka alkuun kirpaisi, ovat fiilikset nyt sitäkin korkeammalla. Meillä ei ole enää kiire minnekään ja voimme rauhassa hengailla siellä, missä huvittaa!"

En tiedä nykypäivästä, mutta ainakin reissumme aikana lähestulkoon jokaisella juna-asemalla oli hostellien sisäänheittäjiä. Lähdimmekin siis hyväuskoisina Mr. Jarošin matkaan kohti herran "hulppeaa" hostellia. Oikoreitti junanvartta pitkin sai kyllä hieman miettimään, että mihin tässä oikein joudutaan -- 10 kilon lihoiksi?

Mutta mitä tulee siihen "hulppeaan" hostelliimme tai omaan huoneesemme (saimme parisängyn herran päätellessä meidät pariskunnaksi).. Marian mielestä yhteisvessan vaaleanpunaiset seinät antoivat anteeksi sen, miltä hostellihuoneemme ja sen sisustus näytti. Punaisen kankaan takaa löytyi punaisilla tiilillä umpeen muurattu oviaukko. Kirjavissa lakanoissa oli useissa eri asennoissa hässiviä kanoja ja kukkoja. Seinät oli maalattu täyteen keltaisia kolmioita ja taulukoukuista roikkuvat pehmopäärynät miellyttivät suunnttamasti Mr. Jarošin silmää "Look at this wonderfully  and beautifuul big room! You see how big bed is? It is all yours, girls!"

No niin toverit, kaikki ensireaktiot ja kommentit meidän hostellihuoneesta ovat enemmän kuin tervetulleita ilahduttamaan muita kanssalukijoita! Jatketaan seuraavassa postauksessa niiden oikeiden nähtävyyksien parissa.

Matkabudjetti:

• menopaluu Hml-Hki 20€
• menopaluu Hki-Tallinna 20€
• Eurobus menopaluu Tallinna-Varsova 70€
• Varsova, ensimmäisen päivän budjetti 17€ (sis. majoitus 45zl. / 2 x lämmin ruoka 10.50zl. / netti 8zl. / bussilippu 2.40zl) 
• Krakova, toisen päivän budjetti 22€
• yht. 149€

Osa 1 / Osa 2 / Osa 3 / Osa 4

InterRail -05 / Varsovan vanhasta kaupungista Krakovaan

Krakova 8.5.2005

"Jep, täällä ollaan. Mutta se, miten paikan päälle päädyttiin, ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Myöhästyimme neljän junasta ja pääsimme hyppäämään lisämaksua vastaan vasta kuuden puksuun. Unohdettiin ihan rehellisesti siirtää kelloja. Junassa Maria aloitti hienovaraisen keskustelun siitä, että ulkonahan alkaa hämärtyä.. No tietenkin alkoi, koska kello lähenteli iltayhdeksää. Vieraassa paikassa poukkoileminen on miellyttävämpää päivänvalossa, eikä tilannetta auttanut ainakaan se, että säilyttämäni ohjeet yöpaikallemme olivat kadonneet.. Shit!

Meillä ei ollut Krakovan karttaa emmekä paikantaneet sellaista juna-asemalta. Emme myöskään tienneet missäpäin kaupunkia juna-asema sijaitsi. Hienosti valmistauduttu? Totta maar! Ainoa muistikuva oli Karmelica(?)-nimisestä kadusta, jolta saattaisi päästä ratikoilla 4 tai 14 kohti hostelliamme (vaikka lipunmyyjä neuvoi menemään 3:lla?), jonka nimeä emme muistaneet. Voi Jeesus. Isi, annoit matkaan puutarhahanskat muttet kompassia."

Nykyisin en unohtele asioita vastaavalla tavalla, mutta myönnettäkööt, että ensimmäinen seikkailureissu ulkomaille toteutettiin aikamoisen hyvällä tuurilla. Virheistä oppii (;

"Yritin parhaani mukaan rahoitella tuohtunutta (ja ihan syystä) matkatoveriani. Kaikki kyllä lutviutuisi vaikka meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kannattaisi tehdä. Miten kysyt tietä hostellille, jonka nimeä et muista? Lähdimme seuraamaan kahta ranskaa puhuvaa reissaajaa, jotka kadotimme steissin portaissa."

Maria on kirjoittanut tähän kohtaan reissupäiväkirjaani: "Hermoile nyt *ittu."

"Maria halusi myöhemmin puhua kanssani henkeviä - nyt hän uskoo, että Jumala on belgialainen. Tämä siis johtuu siitä, että samaiset herrat joita aikaisemmin lähdimme seuraamaan, pöllähtivät yht'äkkiä luoksemme. Kyllä reissaaja aina toisen löytää, vähintäänkin sen hehtaarikokoisen rinkan vuoksi. Ja ennen kuin oikeastaan tajusimme, olimme belgialaisten Davidin sekä Wim (pesuaineen) kanssa samassa taxissa.

Kuinka ollakaan, osasi taxikuski viedä meidät oikean hostellin eteen. Hostelli lienee siis reissaajien suosiossa ja olihan se loppujen lopuksi yllättävän lähellä steissiä.  Muistin hostellin nimen - tottakai -  heti, kun näin oven yläpuolella kiikkuvan kyltin. Huonevarauksemme oli ok ja samaan kahdeksan hengen huoneeseen majoittuivat myös uudet reissutoverit, jotka olivat saapuneet Krakovaan ilman yöpaikkaa. Pojat halusivat maksaa taksin, joten tässä vaiheessa emme olleet käyttäneet rahaa kuin eilispäivän eväisiin sekä junamatkaan. Hostellin ilmainen netti + aamupala olivat myös poikaa. Niukasta budjetista on pidettävä kiinni.

Uskomattoman alkuillan päätteeksi lähdimme bailaamaan neljän hengen porukallamme. Yritin kyllä useamman kerran tarjoutua ostamaan oman juomani, mutta sehän ei tietenkään käy päinsä eurooppalaisille miehille. Ilta oli siis loppujen lopuksi aivan uskomaton ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Kiitos Marian, en päätynyt halaamaan pönttöä vaan lähdimme vielä ihmisten aikoihin takaisin hostellille."

Kolmas kuva alhaalta: Sain baarissa käyntikortin, jota tutkin tarkemmin vasta Suomeen päästyäni. Baarissa hengaillut valokuvaaja oli kuvannut meitä ja bailaustamme useamman otoksen verran - kuvat löytyvät edelleen ko. krakovalaisen baarin kotisivuilta. Eheh. :)

InterRail -05 / Warsovan kaaliherkkuja

Warsovan juna-asema 6.5.2005

"Päivä on ollut ihana. Auringonpaisteessa kylpenyt upea Old Town ei juurikaan muistuttanut sitä toisen maailmansodan lopulla pommitettua kaupunkia, josta tuhoutui yli 80%. Surullinen sota vei mukanaa yli puolet kaupungin asukkaista. :/ Raskas menneisyys on kuitenkin aistittavissa huolimatta ihmisten iloisesta ja avuliaasta luonteesta. Kun kysymme neuvoa paikallisilta, on ympärillämme yht'äkkiä pieni joukko käsillään huitovia ja englanniksi sanan sieltä toisen täältä muistavia ihmisiä. Kaikki haluavat auttaa meitä."

Ruoka on hyvää ja halpaa. Kasvisruokiin erikoistuneita ravintoloita ja kahviloita pamahtelee eteemme useammin kuin missään muualla. Kaikki tuntuvat rakastavan kaalia. Vanhan kaupungin ravintolat eivät tosin ole niitä kaikkein huokeimpia, mutta hieman takavasemmalle poistuneet reissaajat löysivät erinomaiset kasvispurilaiset parin euron kappalehintaan. Kyllä kotikaupungin hotsi kalpeni!"

Ruokakulinaristina ja kaikkea mahdollista kokeilevana reissaajana puffaan mielelläni puolalaisia, joskin raskaita, herkkuja kuten raviolin kaltaisia Pierogi-nyyttejä, Golabki-kaalikääryeitä sekä Kapusniak-kaalikeittoa. Maittavan ja runsaan luonaan saa nauttia jopa kolmella eurolla. Parhaissa paikoissa samaan hintaan on sisällytetty litran tuoppi olutta.

"Jätimme siis taaksemme ihanan Nathanin ja olemme pian matkalla kohti Krakovalaista hostellia, jonka puhelimeen kukaan ei vastaa. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy perinpohjainen kirjallinen opastus paikanpäälle! Täällä teiden nimien muistaminen kun ei ole mitenkään mahdollista."

***

Ja nyt sitten niitä äänestyksessä toivottuja kämmikokemuksia - oheinen lainaus on Marian reissupäiväkirjasta:

"Si vaan luukulle yksi. Oplata oplata? Nainen kirjoittaa lapulle. Erillistä tulkkaamista, huitomista ja ir-lipun esittelyä. Nainen esittelee kirjoittamaansa lappua. Make* on pihalla. Nainen on pihalla. Rinkka kaatuu. Elinan & Marjaanan** ohjelauseen esittelyä. Nainen esittelee lappuaan. Siinä sit lukikin "10,-", mutten tajunnut. Make kuulemma tajus heti, mutta EKAA KERTAA UNIVERSUMISSA se piti sitten suunsa kiinni. Rahan antoa. Lippu, 1kpl, saatu. Minulle ei vaihtorahoja 50:stä, Make oli saanut ne. Liian vähän rahaa. Hämmennystä. Nainen ottaa rahat takaisiin ja antaa oikein. Ilon kyyneliä ja rinkkojen raahaus pois lippuluukulta.."

* = meikäläinen

** = reissulla tavatut kuopiolaiset likat

Kuten ehkä arvaatte, ei lipunosto ollut mikään itsestäänselvyys. Veikkaan kuitenkin, että nyt vuosien jälkeen ja turismin lisäännyttyä virkailijat osaavat edes sanan tai kaksi englantia. Ainakin toivottavasti.

 

ps. Rantapallon juttu Suomen matkailublogien kymmenen kärjestä heinäkuussa 2010 Ü

 
 
 

Aika ennen halpalentoja

InterRail - Varsova / 5.4.2005

"No niin, 18 tunnin bussimatka takana. Matka viivästyi kahdella tunnilla mitä luultavamminkin rekan ja henkilöauton kolarin takia, josta en omaa minkäänlaisia näköhavaintoja. Olen siis todistettavasti nukkunut matkan aikana ainakin sen kaksi tuntia. Perille saavuttiin myöhästelystä huolimatta jo ennen aamuyhdeksää, mikä oli tietenkin parempi kaikkien paikkojen ollessa vielä kiinni. Seuraava etappi on siis yöpaikan hankkiminen, jota emme ole varanneet etukäteen.

Bussimatka oli varsinainen elämys: etsin ainakin kolme tuntia sopivaa asentoa, säpsähtelin kaiken aikaa hereille koiranunestani ja sen ainoan kerran, kun olin saanut "kunnolla" unen päästä kiinni, heräsin meteliin ja kahinaan - passintarkastus. Ei auttanut kuin kaivaa todistusaineistoa omasta olemassaolosta rentojen puuvillahousujen sisäpuolelle ommellusta salataskusta. Ja odottaa. Ja kun bussi nytkähti jälleen liikkeelle, otimme suunnaksi Riian.

Riiassa kyytiin nousi pari kulkuria lisää, Kaunasista minulla ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti olen ollut passia kaivaessa (sieltä salataskusta) niin tukossa, etten muista tapahtuneesta mitään.  Kaunasin jälkeen seuraava ja järjestyksessään kolmas rajanylitys tehtiin Varsovan laitamilla. Karut ja aika ajoin jopa ahdistavan rumat maisemat ja hökkelit vilisivät silmissä - miten kukaan voi asua niin kaukana sivistyksestä, kotinaan vain ränsistynyt ja pystyyn mädäntynyt pieni tönö, jonka ikkunoista ja ovista puhalsi tuuli. Kostea usva kietoi ränsistyneet ja surullisen näköiset talot vaippaansa, eikä minulle ollut koskaan ennen noussut sellaista koti-ikävää. Ja matkahan oli vasta alkanut."

"Aamulla satoi. Päivää myöden sää on kuitenkin vähentynyt tihkuksi. Saavuttuamme bussiasemalle päivittelimme ensimmäisiä kuulumisia rähjäisestä nettikulmasta. Lukuunottamatta yhtä väärää bussia ja yhtä täyttä hostellia, on päivämme ollut enemmän kuin loistava. Tuleva 47 zlotyn eli pyöreästi 12€:n yö vietetään Nathan's Villa hostellissa, joka on kertakaikkisen valloittava. Oranssit, siniset, vihreät, violetit ja punaiset seinät luovat oman tunnelmansa iloisten reissaajien keskuudessa. Täällä ei ole varsinaista miehistöä, aamupala on ilmainen ja syödä saa niin paljon kuin jaksaa (paahtoleipää, hilloa, muroja, teetä ja pikakahvia). Check-out time on tuntematon käsite, mikä on myös iso plussa. Hostelli on siisti ja erittäin asevelihintainen. Suosittelen tätä mestaa ihan kaikille Warsovassa vieraileville."

Muuta Varsovassa tapahtunutta:

• Mariaan on korivaan myöten ihastunut brittiläinen pitkähiuksinen Dan (kuva tulossa myöhemmin!), tuttavallisemmin "Vodka", sillä hän on kaiken aikaa sievässä humalassa.
• Pieni poika juoksi huoneeseemme iloisesti puolaa sönkäten. Maria veikkasi sen olevan jotakuinkin "Aionpa räjäyttää näiden tuhmien tätien huoneen!" Haha.
• Kaksi hevihemmoa kysyi tietä hevipaitakauppaan (luullessaan meitä paikallisiksi), johon Maria vastasi; "Jos tietäisimme missä sellainen olisi, olisimme siellä itsekin!"

 

via

Matkabudjetti:

• menopaluu Hml-Hki 20€
• menopaluu Hki-Tallinna 20€ (hinta on varmasti korkeampi tänä päivänä)
• Eurobus menopaluu Tallinna-Varsova 70€
• ensimmäisen päivän budjetti 17€ (sis. majoitus 45zl. / 2 x lämmin ruoka 10.50zl. / netti 8zl. / bussilippu 2.40zl)
• tähän menessä yht. 127€

Lue myös:

• Osa 1
• Osa 2

* Jatketaan tarinaa Varsovan vanhasta kaupungista seuraavassa osassa !

InterRail pohdintoja

Hm, minun täytynee kai jättää vasta alkaneet InterRail-postaukset odottamaan sitä, että saan tulevana viikonloppuna käsiini matkan aikana kirjoitetun päiväkirjan. Matkajututhan eivät ole mitään, ellei niitä pääse höystämään kaikenmoisilla kämmeillä, pienillä iloisilla asioilla ja tapahtumilla sekä aivan käsittämättömän tuurin ansiosta tapahtuneilla ikimuistoisilla kommelluksilla, joita en luonnollisestikaan voi muistaa ulkoa näin monen vuoden jälkeen.

En ole kuitenkaan vielä kertaakaan tohtinut avata päiväkirjaani reissumme jälkeen. Eli josko nyt vihdoin olisi sen aika. Ja luulen, että tarvitsen sen höysteeksi lasillisen Montepulcianolaista punkkua. Teinivuosien avautumiset hirvittävät jo etukäteen, mutta uskon kirjan sisältävän sanasta sanaan kaikki ne parhaimmat kämmit, joista haluan teille kertoa.

Palataan siis reilin puolesta asiaan ensi viikolla, kun olen saanut päiväkirjan käsiini. Ü Sitä ennen tietenkin kaikkea muuta!

Housut jalkaan ja toiset päälle Tour 2004 | itä-Euroopan InterRail

Lupailin jokunen tovi sitten kuvia ja kertomuksia vuoden 2004 itä-Euroopan reililtä. Koska tuolloin (miten kaikki kehittyykään nopeasti..) allekirjoittaneelta sekä matkakaveriltaan ei löytynyt kuin tavan filmipokkari, ovat kuvat napsastu suoraan reissun jälkeen kootusta albumista. Allekirjoittanut muistaa kyllä lainanneensa "digikameraa" silloiselta työpaikaltaan (irc-galleriaa varten, huoh), mutta muistikortin sijaan kuvat tallennettiin korpulle. Kymmenen kuvaa taisi olla maksimi, jonka jälkeen korppu oli pakko tyhjentää. Sigh.

Halpalennoista ei vielä 2000-luvun alkupuolella osattu kuin unelmoida, joten jos ei halunnut kuluttaa reilulle parille viikolle suunniteltua matkabudjettia lentoihin (300€), oli valittava vaihtoehtoinen Eurobus. Karu, korni ja kaikinpuolin kauhea (vessasta puhumattakaan) bussi lähti Tallinnasta neljän aikaan päivällä. Kahden rajanylityksen jälkeen passien kaivaminen syvältä housuista (reissua varten ommellusta piilotaskusta) alkoi jo maistua puulta. Etenkin, kun armeijatamineisiin pukeutunut kovaääninen mies tuli mesoomaan bussiin  juuri, kun olimme onnistuneet saamaan unen päästä kiinni. Nukkuminen oli käytännössä mahdotonta, sillä penkit ja istuintila olivat paljon pienemmät, mihin kotona oli saanut tottua. Paras ja toimivin asento oli nostaa makuupussi syliin ja maata turpa rullalla kangasta vasten niin, että kuola varmasti valui pitkin kahisevaa päällyskangasta.

Huonovointisen ja vähäunisen kuusitoistatuntisen bussimatkan jälkeen olimme vihdoin perillä Varsovassa.  Ja tetenkin ennen kukonlaulua, joten aamupalaakin sai odottaa vielä reilut kaksi tuntia. Matka oli käsittämättömän hirveä, mutta  omalta osaltaan avartava. Rumat, ränsistyneet ja umpihomeiset vanhat talot tahdittivat matkaa heti Tallinnan ulkopuolelle päästyämme. Omaan silmään täysin asumiskelvottomilta näyttäneet talot tarjosivat kuitenkin kodin ja suojaa siellä asuville ihmisille. Muistan kyllä ne puistatukset ja vilunväreet, sekä aivan rehellisen säälin tuijottaessani täysin röyhkeästi jotenkin aivan epätodellista näkymää ja elintasoa heiluvan bussin ikkuinoista. Lähimpiin kauppoihin saattoi olla vajaan sadan kilometrin matka, jonka taittamisesta  saattoi vain esittää erinäisiä veikkauksia.

Jos halpalennot olivat vielä täysin tavoittamattomissa, ei Visasta ollut tietoakaan. Oman ikäiseni (-85) varmasti muistavat sen, miten käyttökelvoton Visa Elektron vielä jokunen vuosi sitten oli. Nämä tytöt lähtivät siis reissuun ainuttakaan hostellia etukäteen varaamatta. Paikan päällä kyselimme yösijaa milloin mistäkin hostellista, ja jos tilaa ei ollut, soittelivat avuliaat respan työntekijät seuraavaan majapaikkaan. Ainoa hostelli, jonka muistan varanneeni Visa Elektronilla (muilla hostelleilla ko. kortti ei siis vielä käynyt), oli Krakovan Nathan's Villa, joka lukeutuikin matkan parhaimpiin valintoihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - palataan taas pian tarinan pariin!