InterRail -05 / Warsovan kaaliherkkuja

Warsovan juna-asema 6.5.2005

"Päivä on ollut ihana. Auringonpaisteessa kylpenyt upea Old Town ei juurikaan muistuttanut sitä toisen maailmansodan lopulla pommitettua kaupunkia, josta tuhoutui yli 80%. Surullinen sota vei mukanaa yli puolet kaupungin asukkaista. :/ Raskas menneisyys on kuitenkin aistittavissa huolimatta ihmisten iloisesta ja avuliaasta luonteesta. Kun kysymme neuvoa paikallisilta, on ympärillämme yht'äkkiä pieni joukko käsillään huitovia ja englanniksi sanan sieltä toisen täältä muistavia ihmisiä. Kaikki haluavat auttaa meitä."

Ruoka on hyvää ja halpaa. Kasvisruokiin erikoistuneita ravintoloita ja kahviloita pamahtelee eteemme useammin kuin missään muualla. Kaikki tuntuvat rakastavan kaalia. Vanhan kaupungin ravintolat eivät tosin ole niitä kaikkein huokeimpia, mutta hieman takavasemmalle poistuneet reissaajat löysivät erinomaiset kasvispurilaiset parin euron kappalehintaan. Kyllä kotikaupungin hotsi kalpeni!"

Ruokakulinaristina ja kaikkea mahdollista kokeilevana reissaajana puffaan mielelläni puolalaisia, joskin raskaita, herkkuja kuten raviolin kaltaisia Pierogi-nyyttejä, Golabki-kaalikääryeitä sekä Kapusniak-kaalikeittoa. Maittavan ja runsaan luonaan saa nauttia jopa kolmella eurolla. Parhaissa paikoissa samaan hintaan on sisällytetty litran tuoppi olutta.

"Jätimme siis taaksemme ihanan Nathanin ja olemme pian matkalla kohti Krakovalaista hostellia, jonka puhelimeen kukaan ei vastaa. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy perinpohjainen kirjallinen opastus paikanpäälle! Täällä teiden nimien muistaminen kun ei ole mitenkään mahdollista."

***

Ja nyt sitten niitä äänestyksessä toivottuja kämmikokemuksia - oheinen lainaus on Marian reissupäiväkirjasta:

"Si vaan luukulle yksi. Oplata oplata? Nainen kirjoittaa lapulle. Erillistä tulkkaamista, huitomista ja ir-lipun esittelyä. Nainen esittelee kirjoittamaansa lappua. Make* on pihalla. Nainen on pihalla. Rinkka kaatuu. Elinan & Marjaanan** ohjelauseen esittelyä. Nainen esittelee lappuaan. Siinä sit lukikin "10,-", mutten tajunnut. Make kuulemma tajus heti, mutta EKAA KERTAA UNIVERSUMISSA se piti sitten suunsa kiinni. Rahan antoa. Lippu, 1kpl, saatu. Minulle ei vaihtorahoja 50:stä, Make oli saanut ne. Liian vähän rahaa. Hämmennystä. Nainen ottaa rahat takaisiin ja antaa oikein. Ilon kyyneliä ja rinkkojen raahaus pois lippuluukulta.."

* = meikäläinen

** = reissulla tavatut kuopiolaiset likat

Kuten ehkä arvaatte, ei lipunosto ollut mikään itsestäänselvyys. Veikkaan kuitenkin, että nyt vuosien jälkeen ja turismin lisäännyttyä virkailijat osaavat edes sanan tai kaksi englantia. Ainakin toivottavasti.

 

ps. Rantapallon juttu Suomen matkailublogien kymmenen kärjestä heinäkuussa 2010 Ü

 
 
 

Aika ennen halpalentoja

InterRail - Varsova / 5.4.2005

"No niin, 18 tunnin bussimatka takana. Matka viivästyi kahdella tunnilla mitä luultavamminkin rekan ja henkilöauton kolarin takia, josta en omaa minkäänlaisia näköhavaintoja. Olen siis todistettavasti nukkunut matkan aikana ainakin sen kaksi tuntia. Perille saavuttiin myöhästelystä huolimatta jo ennen aamuyhdeksää, mikä oli tietenkin parempi kaikkien paikkojen ollessa vielä kiinni. Seuraava etappi on siis yöpaikan hankkiminen, jota emme ole varanneet etukäteen.

Bussimatka oli varsinainen elämys: etsin ainakin kolme tuntia sopivaa asentoa, säpsähtelin kaiken aikaa hereille koiranunestani ja sen ainoan kerran, kun olin saanut "kunnolla" unen päästä kiinni, heräsin meteliin ja kahinaan - passintarkastus. Ei auttanut kuin kaivaa todistusaineistoa omasta olemassaolosta rentojen puuvillahousujen sisäpuolelle ommellusta salataskusta. Ja odottaa. Ja kun bussi nytkähti jälleen liikkeelle, otimme suunnaksi Riian.

Riiassa kyytiin nousi pari kulkuria lisää, Kaunasista minulla ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti olen ollut passia kaivaessa (sieltä salataskusta) niin tukossa, etten muista tapahtuneesta mitään.  Kaunasin jälkeen seuraava ja järjestyksessään kolmas rajanylitys tehtiin Varsovan laitamilla. Karut ja aika ajoin jopa ahdistavan rumat maisemat ja hökkelit vilisivät silmissä - miten kukaan voi asua niin kaukana sivistyksestä, kotinaan vain ränsistynyt ja pystyyn mädäntynyt pieni tönö, jonka ikkunoista ja ovista puhalsi tuuli. Kostea usva kietoi ränsistyneet ja surullisen näköiset talot vaippaansa, eikä minulle ollut koskaan ennen noussut sellaista koti-ikävää. Ja matkahan oli vasta alkanut."

"Aamulla satoi. Päivää myöden sää on kuitenkin vähentynyt tihkuksi. Saavuttuamme bussiasemalle päivittelimme ensimmäisiä kuulumisia rähjäisestä nettikulmasta. Lukuunottamatta yhtä väärää bussia ja yhtä täyttä hostellia, on päivämme ollut enemmän kuin loistava. Tuleva 47 zlotyn eli pyöreästi 12€:n yö vietetään Nathan's Villa hostellissa, joka on kertakaikkisen valloittava. Oranssit, siniset, vihreät, violetit ja punaiset seinät luovat oman tunnelmansa iloisten reissaajien keskuudessa. Täällä ei ole varsinaista miehistöä, aamupala on ilmainen ja syödä saa niin paljon kuin jaksaa (paahtoleipää, hilloa, muroja, teetä ja pikakahvia). Check-out time on tuntematon käsite, mikä on myös iso plussa. Hostelli on siisti ja erittäin asevelihintainen. Suosittelen tätä mestaa ihan kaikille Warsovassa vieraileville."

Muuta Varsovassa tapahtunutta:

• Mariaan on korivaan myöten ihastunut brittiläinen pitkähiuksinen Dan (kuva tulossa myöhemmin!), tuttavallisemmin "Vodka", sillä hän on kaiken aikaa sievässä humalassa.
• Pieni poika juoksi huoneeseemme iloisesti puolaa sönkäten. Maria veikkasi sen olevan jotakuinkin "Aionpa räjäyttää näiden tuhmien tätien huoneen!" Haha.
• Kaksi hevihemmoa kysyi tietä hevipaitakauppaan (luullessaan meitä paikallisiksi), johon Maria vastasi; "Jos tietäisimme missä sellainen olisi, olisimme siellä itsekin!"

 

via

Matkabudjetti:

• menopaluu Hml-Hki 20€
• menopaluu Hki-Tallinna 20€ (hinta on varmasti korkeampi tänä päivänä)
• Eurobus menopaluu Tallinna-Varsova 70€
• ensimmäisen päivän budjetti 17€ (sis. majoitus 45zl. / 2 x lämmin ruoka 10.50zl. / netti 8zl. / bussilippu 2.40zl)
• tähän menessä yht. 127€

Lue myös:

• Osa 1
• Osa 2

* Jatketaan tarinaa Varsovan vanhasta kaupungista seuraavassa osassa !

Housut jalkaan ja toiset päälle Tour 2004 | itä-Euroopan InterRail

Lupailin jokunen tovi sitten kuvia ja kertomuksia vuoden 2004 itä-Euroopan reililtä. Koska tuolloin (miten kaikki kehittyykään nopeasti..) allekirjoittaneelta sekä matkakaveriltaan ei löytynyt kuin tavan filmipokkari, ovat kuvat napsastu suoraan reissun jälkeen kootusta albumista. Allekirjoittanut muistaa kyllä lainanneensa "digikameraa" silloiselta työpaikaltaan (irc-galleriaa varten, huoh), mutta muistikortin sijaan kuvat tallennettiin korpulle. Kymmenen kuvaa taisi olla maksimi, jonka jälkeen korppu oli pakko tyhjentää. Sigh.

Halpalennoista ei vielä 2000-luvun alkupuolella osattu kuin unelmoida, joten jos ei halunnut kuluttaa reilulle parille viikolle suunniteltua matkabudjettia lentoihin (300€), oli valittava vaihtoehtoinen Eurobus. Karu, korni ja kaikinpuolin kauhea (vessasta puhumattakaan) bussi lähti Tallinnasta neljän aikaan päivällä. Kahden rajanylityksen jälkeen passien kaivaminen syvältä housuista (reissua varten ommellusta piilotaskusta) alkoi jo maistua puulta. Etenkin, kun armeijatamineisiin pukeutunut kovaääninen mies tuli mesoomaan bussiin  juuri, kun olimme onnistuneet saamaan unen päästä kiinni. Nukkuminen oli käytännössä mahdotonta, sillä penkit ja istuintila olivat paljon pienemmät, mihin kotona oli saanut tottua. Paras ja toimivin asento oli nostaa makuupussi syliin ja maata turpa rullalla kangasta vasten niin, että kuola varmasti valui pitkin kahisevaa päällyskangasta.

Huonovointisen ja vähäunisen kuusitoistatuntisen bussimatkan jälkeen olimme vihdoin perillä Varsovassa.  Ja tetenkin ennen kukonlaulua, joten aamupalaakin sai odottaa vielä reilut kaksi tuntia. Matka oli käsittämättömän hirveä, mutta  omalta osaltaan avartava. Rumat, ränsistyneet ja umpihomeiset vanhat talot tahdittivat matkaa heti Tallinnan ulkopuolelle päästyämme. Omaan silmään täysin asumiskelvottomilta näyttäneet talot tarjosivat kuitenkin kodin ja suojaa siellä asuville ihmisille. Muistan kyllä ne puistatukset ja vilunväreet, sekä aivan rehellisen säälin tuijottaessani täysin röyhkeästi jotenkin aivan epätodellista näkymää ja elintasoa heiluvan bussin ikkuinoista. Lähimpiin kauppoihin saattoi olla vajaan sadan kilometrin matka, jonka taittamisesta  saattoi vain esittää erinäisiä veikkauksia.

Jos halpalennot olivat vielä täysin tavoittamattomissa, ei Visasta ollut tietoakaan. Oman ikäiseni (-85) varmasti muistavat sen, miten käyttökelvoton Visa Elektron vielä jokunen vuosi sitten oli. Nämä tytöt lähtivät siis reissuun ainuttakaan hostellia etukäteen varaamatta. Paikan päällä kyselimme yösijaa milloin mistäkin hostellista, ja jos tilaa ei ollut, soittelivat avuliaat respan työntekijät seuraavaan majapaikkaan. Ainoa hostelli, jonka muistan varanneeni Visa Elektronilla (muilla hostelleilla ko. kortti ei siis vielä käynyt), oli Krakovan Nathan's Villa, joka lukeutuikin matkan parhaimpiin valintoihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - palataan taas pian tarinan pariin!