Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Matkan varrelle jäänyttä

1.11.2010

Matkan varrelle jäänyttä

Mistähän aloittaisin? Ehkäpä Jkl:n Fidasta pelastetusta musta-hopeisesta lempihuivistani, jonka kadotin Lontoon metroon tai siitä pitkästä harmaasta korkeakouluksisesta gollegepusakastani, joka jäi Schipholin lentokentälle. En tiedä veikö joku mustan ulkotakkini tarkoituksella vai vahingossa 20 hengen dormista (arvatenkin ensimmäinen vaihtoehto saa enemmän kannatusta), mutta se on varmaa, ettei takki palannut mukanani Varsovasta. Kirpparilta bongatut erikoisella kuviolla neulotut mustapunaiset lapaset (kuvassa) jäivät Riian musakauppaan - sääli, sillä ne mätsäsivät täysin Lontoosta bongaamaani pipoon.






































Sydän jäi Italian Perugiaan ja on mitä todennäköisimmin päätynyt hopeakääreisiin imitoiden maailman parhaita Baci perugina -suklaapalleroita.  Mitenkäs siis lukijoiden laita, jäikö teiltä jotain matkan varrelle?


ps. 15 000 kävijän määrä on rikki, superhieno juttu! :)

Tunnisteet:

10 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Espanjalainen nainen varasti sydämeni. Ei oo kuulunut takaisin sitten viime kevään.

1/11/10  
Anonymous Elina kirjoitti...

Tavaroita on kurja hukata, mutta toivotaan että niillä on nyt hyvä koti! :-)

Mie en oo koskaan jättänyt mitää minnekään, mikä on kyllä aikamoinen ihme. Kirjan jätin kerran rannalle, mutta ne olikin niitä book-crossing juttuja.

1/11/10  
Blogger Sari kirjoitti...

Hähä, mä olen jo unohtanut kaksi kertaa saman sombreron meksikoon! Ensikerralla varmasti tuon sen jo Suomeen asti ;D Sydän minulla on pirstoutunut niin että osa siitä on jäänyt Meksikonlahden rannalle ja osa pörrää pitkin Madridin katuja Espanjassa :)

Ei oikein tule mieleen mitään erikoista.. Yhdet aurinkolasit mystisesti katosivat minulta espanjassa, mutta satuinpa juuri eilen näkemään kuvia espanjan kavereiden halloween-bileistä ja yhdellä tyypillä oli siellä kuvissa ne päässä! Ärrr..

1/11/10  
Blogger syys kirjoitti...

Eihän! Kenkkua, sun pitää anoo ne takaisin! Eihän toisten laseja sovi nyyskätä.

Ja toivotaan että se Sombrero vielä jonain päivänä löytää takaisin ihanasta Meksikosta, oi kun itsekin sinne pääsisin! :)

1/11/10  
Blogger Minä vaan kirjoitti...

Mä olen todella hyvä hukkaamaan tavaroitani. Juuri tänään kadotin mun korvakoruni,luultavasti kirpputorille jossa kävin tänään. Italiassa hukkasin viimeisenä päivänä Napolista ostamani hienon huivin, jollekin pikkukadulle..

1/11/10  
Blogger alli kirjoitti...

haha, mähän hukkasin sen hattivattikännykorun sinne kirpparille :D tosin säkin hukkasit omasi jonnekin :,,DD hyvä me! ..onhan sheriffimerkki vielä tallella? :D

rippiristikaulakoru on hävinnyt johonkin pusikkoihin, ja vanha luokkasormus. mut ehkä jotenkin väkisin pidän isommista asioista huolta? useimmin unohdan reissuun lähtiessä jotain tärkeää kotiin, en niinkään sinne reissunpäälle :P

1/11/10  
Blogger Laurenzia kirjoitti...

Kesällä -o7 Torontoon jäi siivoojan toimesta iso kasa kaikenlaista. Osallistuin johonkin bioseminaariin, ja yövyin yliopiston kampuksella opiskelijakämpässä, tyhjässä sellaisessa tietenkin. Jätin kamat boksiin, ja lähdin seminaareilemaan. Siivooja oli sitten sillä välin käynyt tyhjäämässä kämpän kaikesta mitä en ottanut kantaakseni. No, onneksi kaikki todella merkityksellinen oli mukana. Onhan tämäkin sitä repun tyhjentämistä ;)

2/11/10  
Blogger syys kirjoitti...

Lady Laetitia, en ole siis yksin huivikatoamisteni kanssa. Ei auta muu kuin ajatella, että siitä on suunnatonta iloa uudelle omistajalleen.. :)

Alli, sheriffimerkki on tallella! :D Joskin hattivatti katosi ajat sitten kuten jo kerroitkin.

Ja kyllä minä mieluummin unohtaisin jotain kotiin kuin reissuun (; Sulla on selvästi homma paremmin hallussa!

Laurenzia, voi ei! Voiko noin edes käydä? :,D Aika surkea esitys siltä siivoojalta. Onneksi sulla oli kaikki tärkeä mukana.

Ja totta, tämä on nimenomaan sitä repun tyhjentämistä. Ja vieläpä "helppoa" sellaista, sillä joku vei tavarat puolestasi! :) Kaikista asioista löytyy siis se positiivinen puoli, jes!

2/11/10  
Blogger Noora kirjoitti...

Mulla jäi vyö Malpensan lentokentälle kun turvatarkastuksessa riisuin sen. Helsingissä housuja nostellessani tajusin, mitä oli tapahtunut :( Nyyh...

Mun sydän on Milanossa ja se elää kai siellä ihan omaa elämäänsä nauttien aperitiivoista ja auringosta <3

3/11/10  
Blogger syys kirjoitti...

Harmi vyön puolesta, mutta tuo viimeinen lause on ehkä maailman ihanin <3 Tulipa hyvä mieli! <3

Oli niin somasti sanottu Ü

5/11/10  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu