Italialainen Uusi Vuosi 2010

Iltaa! Ja terveisiä kisakatsomosta - tsekkaillaan juuri mäkihyppyä ja jännätään suomalaisia. Tämän jälkeen luvassa elokuva ja poppareita (kattilassa tehtyjä tietenkin) + viiniä, mutta sitä ennen ajattelin laittaa teille muutaman kuvan Italiassa vietetystä Uudesta vuodesta 2010. :)

UV vietettiin Saran vanhempien luona Imolassa. Tyttö siis opiskeli graafista suunnittelua Kumussa, jossa tutustuttiin ennen omaa erasmus-vaihtoani hänen kouluunsa. :) Reissun ensimmäisen osan voi lukea täältä ja toisen täältä. Vuosi vaihtui Imolan maaseudulla pienessä ja sympaattisessa puutarhavajassa useiden kovaäänisten ja ennen kaikkea mukavien italialaisten meluisassa seurassa. Ruoat eivätkä juomat loppuneet kesken, enkä oikeasti muista milloin olisin viimeeksi syönyt niin paljon yhdellä istumalla. Tarjolla oli useita eri sortteja lihaa, vihanneksia, tortellineja ja makeita jälkiruokia. Kaikki herkut kokattiin autenttisesti vajan avotakassa ja kupit täytettiin heti niiden tyhjennyttyä. Martille (Saran suomalaiselle murulle), matulle ja minulle nosteltiin maljoja eikä riemulla ollut loppua. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi voisin todeta, että viimeisin oli tähän astisista vuodenvaihteista kaikkein omaperäisin, aidoin ja hauskin. 

 

  

"Kotona" oltiin siinä kuuden aikaan aamulla. Saran vanhemmat

loihtivat aivan ihanan, italialaisen, kolmen ruokalajin lounaan kello kahdeksi,

mutta edellisen illan jälkeen osalle porukasta olisivat  maistuneet 

mieluummin raikkaat hedelmät.. Tai ainakin ne ruokanapsut olisi

voinut jättää naukkaamatta (;

Vuoden ensimmäisen päivän ilta kului paikallisessa pubissa,

jossa maisteltiin mitä erikoisempia oluita.

  

Lumesta ei kotimatkallamme ollut tietoakaan. Uutena vuotenakin

satoi vettä, mutta perushilpeä ja meluava italiaismeininki ei lunta

edes kaivannut. Tässä kohdin junamatkaa ollaan puolen tunnin 

päässä Milanosta.

 Walle tarttui mukaan Bolgonan Disney shopista, jossa myyjätyttö

ymmärsi/osasi hieman suomea (opiskeli kieltä yliopistossa) ja kertoi

meille - ontuvasti - hirmu suloisella tavalla (suomeksi) oman nimensä.

Lentomatka kotiin oli kuitenkin ehkä hirvein ikinä - mitään kamalaa ei  sinänsä sattunut, mutta lentopelkoisena sitä aina kuulee ja kuvittelee asiat erilailla.. Etenkin jos kuuluttajat puhuvat EPÄSELVÄSTI. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ! Ci sentiamo presto !