Aviafobia

Voisi kuvitella, että tulevien reissujen fiilistely nostaisi pinnalle aina ja vain niitä positiivisia tuntemuksia. Vaikka pystynkin heittäytymään hetkellisesti kirkkaan siniseen veteen ja riippumattoon kookosdrinkin kera, en pääse eroon hirvittävästä lentopelostani. Kun jo Euroopan sisäiset lennot aiheuttavat ahdistusta ja itkua, miten ihmeessä selviän matkastamme Bangkokiin?

Minulle on useaan otteeseen kerrottu, ettei suuremmissa lentokoneissa istuminen ole yhtään niin kamalaa, mitä pienten purkkien kyydissä. Arvaatte varmaan, että olen kalunnut läpi useita eri sivustoja ko. aiheesta. Edes Finnair ei toistaiseksi järjestä kursseja lentopelosta ja sen käsittelystä. Muistan lukeneeni jonkin yhtiön lehdestä, ettei turbulenssi voi pudottaa konetta. Tällaiselle (lento)pelkurille sen uskominen on täysi mahdottomuus - turbulenssi meinaa jo itsessään viedä minulta hengen.

Olisinkin kysellyt josko jollakulla olisi joitain rohkaisevia kommentteja, faktoja tms sivuja (joihin en vaikka olisi vielä törmännytkään) lentopelosta ja aiheen käsittelystä. Tuleva, piinaava ja PITKÄ lento kauhistuttaa jo valmiiksi ja tekisin kaikkeni, jotta saisin itseni ruotuun ennen tulevaa koettelemusta.

Now I know why they tell you to put your head between your knees on crash landings. You think you're going to kiss your ass good-bye.

~Terry Hanson

would you feel safe ?

Aamua piristi mysli-kauraleivän sekä Earl Greyn ohella se, että pari uutta lukijaa on viikonlopun aikana liittynyt remmiin :) Tervetuloa!

Selvisin säikähdyksellä viime perjantain sähellyksestä jättäessäni snoukkatakin Kiltakellariin (firman ruokala), josta en saanut sitä pois ennen tätä aamua. Henkilökunta oli siis autuaan onnellisesti lähtenyt viettämään viikonloppua, kun takkini vielä törötti ravintolan naulakossa. Eihän siinä auttanut muu, kuin lainata töistä ohutta kuoritakkia (onneksi muistin niiden saapuneen tänne edellisellä viikolla) ja kaverin villapaitaa, koska muuten ohut takki olisi ollut ihan way too cold, koska perjantaina sattui vielä olemaan tuuli ja puhuri.

Takki on kuitenkin turvassa enkä enää kertaakaan ota sitä mukaani, kun lähden syömään tuohon pihan toiselle puolen :D Onneksi viikonlopuksi ei ollut sovittuna mitään snoukkajuttuja, toisin kun tulevalle. Jeah!

Mainitsin aiemmassa postauksessa jotakin kamalasta lentokokemuksestani.. Kärsin aika hurjasta lentopelosta vaikkei minun kohdalleni ole koskaan sattunut edes kunnon turbulenssia. Koskaan mikään nousu tai lasku ei ole ollut kovin huono enkä ole nähnyt painajaisia lentoturmista (spesiaalejani ovat hissipainajaiset, pelkään niitä ihan karmeasti). Damista lähdettiin viime syksynä noin tuntia myöhemmin rikkonaisen ikkunan takia. Se laukaisi niin hirveät epäilyt koko tekniikan pettämisestä, (naurettavaa, kyllä) että minun oli pakko pumpata kaksi pientä pulloa punkkua, jotta nukahtaisin tyytyväisenä matun syliin. RyanAirin lennolla tätä mahdollisuutta ei ollut (en halunnut tuhlata budjettiani viiniin, jota muilla lennoilla saa ilmaiseksi). Sain lennon aikana varmaan kolmet sydärit "kuullessani" milloin teknisestä viasta, milloin yläpuolellamme olevasta hätänapista ja pahimmillaan laskeutuvista happinaamareista.. Taivas, oikeasti! Eräs tyttö alkoi voimaan pahoin ja oksensikin, jolloin henkilökunta kuulutti jotain sekavaa yläpuolella olevasta hätänapista, happimaskeista ym. Minä kuulin ensimmäisenä sen, että happimaskit tupsahtavat esiin nyt. Pelkoa lietsoi par'aikaa konetta heiluttava pieni turbulenssi. Matu ei varmaan ikinä ole nähnyt minua niin paniikissa, mitä paluulennollamme Italiasta.

Inhoan lentämistä ehkä eniten maailmassa, mutten voi välttää sitä reissuhimojeni takia. Onko kenelläkään muulla pelkotiloja lentämisestä? Onko mitään hyviä keinoja välttää niitä? Pääseekö tästä mitenkään eroon?

Italialainen Uusi Vuosi 2010

Iltaa! Ja terveisiä kisakatsomosta - tsekkaillaan juuri mäkihyppyä ja jännätään suomalaisia. Tämän jälkeen luvassa elokuva ja poppareita (kattilassa tehtyjä tietenkin) + viiniä, mutta sitä ennen ajattelin laittaa teille muutaman kuvan Italiassa vietetystä Uudesta vuodesta 2010. :)

UV vietettiin Saran vanhempien luona Imolassa. Tyttö siis opiskeli graafista suunnittelua Kumussa, jossa tutustuttiin ennen omaa erasmus-vaihtoani hänen kouluunsa. :) Reissun ensimmäisen osan voi lukea täältä ja toisen täältä. Vuosi vaihtui Imolan maaseudulla pienessä ja sympaattisessa puutarhavajassa useiden kovaäänisten ja ennen kaikkea mukavien italialaisten meluisassa seurassa. Ruoat eivätkä juomat loppuneet kesken, enkä oikeasti muista milloin olisin viimeeksi syönyt niin paljon yhdellä istumalla. Tarjolla oli useita eri sortteja lihaa, vihanneksia, tortellineja ja makeita jälkiruokia. Kaikki herkut kokattiin autenttisesti vajan avotakassa ja kupit täytettiin heti niiden tyhjennyttyä. Martille (Saran suomalaiselle murulle), matulle ja minulle nosteltiin maljoja eikä riemulla ollut loppua. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi voisin todeta, että viimeisin oli tähän astisista vuodenvaihteista kaikkein omaperäisin, aidoin ja hauskin. 

 

  

"Kotona" oltiin siinä kuuden aikaan aamulla. Saran vanhemmat

loihtivat aivan ihanan, italialaisen, kolmen ruokalajin lounaan kello kahdeksi,

mutta edellisen illan jälkeen osalle porukasta olisivat  maistuneet 

mieluummin raikkaat hedelmät.. Tai ainakin ne ruokanapsut olisi

voinut jättää naukkaamatta (;

Vuoden ensimmäisen päivän ilta kului paikallisessa pubissa,

jossa maisteltiin mitä erikoisempia oluita.

  

Lumesta ei kotimatkallamme ollut tietoakaan. Uutena vuotenakin

satoi vettä, mutta perushilpeä ja meluava italiaismeininki ei lunta

edes kaivannut. Tässä kohdin junamatkaa ollaan puolen tunnin 

päässä Milanosta.

 Walle tarttui mukaan Bolgonan Disney shopista, jossa myyjätyttö

ymmärsi/osasi hieman suomea (opiskeli kieltä yliopistossa) ja kertoi

meille - ontuvasti - hirmu suloisella tavalla (suomeksi) oman nimensä.

Lentomatka kotiin oli kuitenkin ehkä hirvein ikinä - mitään kamalaa ei  sinänsä sattunut, mutta lentopelkoisena sitä aina kuulee ja kuvittelee asiat erilailla.. Etenkin jos kuuluttajat puhuvat EPÄSELVÄSTI. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ! Ci sentiamo presto !