Tuoksuu muistoilta

Allerkirjoitan Tiramisua Milanossa -blogin fiilistelypostauksen jokaisen sanan. Missään reissaamassani maassa ei ole ollut niin vahvaa ominaistuoksua kuin Italiassa. Sen suuremmin hajujen syntyperää analysoimatta (hyviä pohdintoja löytyy jo aivan tarpeeksi tytön omasta kirjoituksesta) voin vain todeta kaipaavani tuota toisen kotimaan makeaa tuoksua ja kasvoille puhaltavaa lämmintä tuulta. Etenkin Toscanan kukkuloilla.

Samalla tavoin italialainen, Suomessakin opiskellut, ystäväni Francesca huokaisee muistellessaan maamme raikasta ilmaa ja kuusimetsäistä tuoksua: "Say Hello to your fresh and beautiful country!". On vaikea iloita ja olla ylpeä siitä, mitä jo omistaa. Palattuani takaisin Suomeen kevätlukukaudenmittaiselta erasmus-reissultani en ollut koskaan aiemmin tuoksuttanut kotimaan havupuita niin voimakkaasti. Ilma oli raikas ja kesäinen. Sanotaanhan, että ihmiset lähtevät reissuun palatakseen. Huolimatta kaikesta muusta, olisin voinut palata vain tuon tutun ja turvallisen tuoksun vuoksi.

Muistan törmänneeni elämäni aikana tasan kaksi kertaa tuoksuun, joka saa minut pysähtymään. Sydän hakkaa kiivaammin, mutta siitä kaikesta pinnistelystä huolimatta en saa kiinni sen alkuperästä. Muistoni ilman minkäänlaisia mielikuvia on niin vahva, etten pysty liikkumaan. Pysäyttävien tuoksukohtaamisten välillä oli viisi vuotta enkä edelleenkään tunnista kyseisen tuulahduksen alkuperää. Kaikesta mystisyydestään huolimatta tuoksu luo minulle turvallisen olon ja tunnen hyväntuulisen energian ympäröivän minut. Jotenkin sen on siis liityttävä hyvään asiaan tai onnelliseen muistoon.

Ja kuten arabialainen sananlaskukin toteaa "Se mikä tapahtuu kerran, tapahtuu tuskin toiste, mutta se mikä tapahtuu kahdesti, tapahtuu varmasti myös kolmannen kerran." Ehkä silloin saan jo selville tuon minua seuraavan tuoksun alkuperän?

Io a Firenze.

Tänään ilma oli ihanan raikas ja viileä.