i know my home

"Kiinnittäkää turvavyönne"

"Saavumme Helsinkiin"

"Hetken kuluttua Hämeenlinna"

Reissuilta on ihana palata kotiin. Tai vaikka harjoittaisikin kiertolaisen elämää vailla pysyvää asuinpaikkaa, on vanhojen ystävien näkeminen aina mahtavaa back to home. Kenen muunkaan kanssa sitä ensimmäisenä jakaisi kokemuksensa ja uudet kohtaamiset reissultaan?

Erasmus-vaihdon aikana koin ristiriitaisia tuntemuksia (kuten varmasti moni muukin) kotipaikan suhteen. Olisin halunnut jäädä paikan päälle loppuelämäkseni. Kotiuduin Faenzaan täysin. Jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt näitä tuntemuksiani ja tajunnut, että kodin tekivät ne lähelläni olevat ihmiset - uudet ystävät - joiden kanssa minun oli hyvä olla. Kun vaihto loppui ja palasin Suomessa piipahdettuani takaisin Italiaan, olin yksin. Tarkoitan, siis.. Ääh. Näin kyllä muutamia ystäviä, jotka vielä majailivat paikan päällä. Suurin osa oli viettämässä kesälomaansa jossain muualla Italiassa kotiin palanneista erasmuskavereistani puhumattakaan. Tuttuakin tutumpi kaupunki näytti aivan toisenlaiset kasvonsa vaikka olin juuri asunut siellä lähestulkoon puolivuotta. Jos joku kysyisi minulta suurimmasta pettymyksestäni kaikilla matkoillani, mainitsisin varmasti tämän - paluuni takaisin Faenzaan.

Reissu oli täynnä kommelluksia ja hauskoja uusia tuttavuuksia, eli eihän se tietenkään hukkaan mennyt. Kotoisan olon sijaan tunsin jälleen olevani irrallaan, ja mikä omituisinta, poissa kotoa. Kaukana kotoa. Vaikka luulinkin juuri saapuneeni "kotiin"? Tajusin, etten juurru paikkaan, kaupunkiin tai sen hauskoihin ja elämää täynnä oleviin kuppiloihin, pieniin ahdaskäytäväisiin ruokakauppoihin saati uuteen arkeen. Tai pesuloihin, tai erinimisille ja kokoisille Piazzoille. Jopa Faenzan keskusaukion suihkulähde tuntui vieraalta! Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta kaikki nämä pienet asiat, joita tein ja joissa vietin vapaa-aikaani (pikkusiskokin kävi istumassa tuolla ko. suihkulähteellä kanssani!), olivat muuttuneet. Ihmiset olivat muuttaneet. He eivät olleet siellä minun kanssani. Tai olivat, mutta eivät fyysisesti. En muista milloin olisin koskaan aikaisemmin tuntenut niin hirvittävää ikävää.

Onneksi pidämme yhteyttä harva se päivä vaihtarikavereiden kera, joten yhteys on säilynyt - joiden kohdalla enemmän tai vähemmän virtuaalisesti. Mutta unohtaneet emme ole toisiamme ja se jos mikä lohduttaa.

Koti on minulle henkireikä, johon on aina ihana palata. Jos joku onkin joskus kysynyt tai jättänyt kysymättä sitä, miksi ikinä tatuoin kaksi undulaattia rintakehääni, on vastaus tässä, yarrr!

"Birdtattoos are known for traveling great distances,

but always returning home."

Koti on siellä, missä sydän on. Ja sydän on ystävien ja perheen luona. Koin itseasiassa juuri valtavan helpotuksen erasmus-elämäni aiheuttamasta järjettömästä ikävöinnistä. Aika aikaansa kutakin - nautin vaihtarielämästäni täysin (kaksin) rinnoin ja sain niin paljon iloa irti, ettei edes harmaa paluuni enää vaivaa minua. Ihmiset ovat edelleen täällä, puhelinsoiton päässä. Ehkä nämä ovat niitä ensimmäisiä asioita, joita olen alkanut miettimään ihan puhtaasti realistiselta kannalta. Olen ehkä aikuistunut hieman. Olenko? En tiedä. Mutta ainakin nyt tuntuu tosi hyvältä. :) Ja lisäyksenä : lähtisin vaihtoon koska tahansa uudelleen! Olen maailman huonoin sanomaan hyvästejä, joten en koskaan sano niitä. Reissussakin tutustumilleni ihmisille tokaisen aina, että "See you again/later/soon/in next life". Nähdään siis taas, joskus ja jossain, mutta hyvästit olen hylännyt jo vuosia sitten. Ja mikä helpotus se onkaan! Suosittelen :)


Ja koska omassa kodissa ainakin minulle se omin pyhättö on sänky, liitän tähän mukaan pienen haasteen, johon kuka tahansa saa halutessaan osallistua :)

***

Minun sänkyni!

Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa! (huom. en haluaisi nukkua talven yli, mutta kuten Nikkekin oivallisesti totesi, on talvi 2010 varsinainen muumitalvi. Lunta, lunta ja lunta! Ihanaa!)

Vastaa kysymyksiin:

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?

- vetovoimainen

2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?

- sänky ei nitise

3. Mistä taas et niin pidä?

- se painaa hemmetisti, mikä oli aika tuskastuttava tosiasia kantaessamme 9.kerrokseen kierreportaita pitkin, yay!

4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?

- matu + WALL-E pehmo

5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?

- en mitään :)

6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?

- ilikosillaan nukutaan ihan aina, molemmat

ja viimeisenä boonuksena:

7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

- mun tivut, koska voitais joskus pitää pyjamabileet !

homie !