Nomen est omen

Viidenkymmenenkuuden neliön avara, lasitetulla parvekkeella varustettu pintaremontin kokenut isokeittiöinen kaksio on meidän. Kaikki tapahtui salamavauhdilla: uuden kodin perään soiteltiin sunnuntaina siinä kello kahden aikaan, yksityisnäyttö oli kuudelta ja eilinen ilosanoma kruunasi alkavan viikon (lisäplussana tietenkin Claptonin varmistunut keikka ensivuoden kesäkuulle!) Tänään siis kahvitellaan kera uusien vuokranantajien avainten toivossa. Kämppä on nimittäin tyhjillään jo nyt. Lattiasta kattoon yltävät liukuoviset vaatekaapit (kahdella vaatetangolla) molemminpuolin eteistä houkuttelevat hurjasti. Saamme vihdoin ympärillemme sitä kaivattua avaruutta, jota 32 neliön pikkuinen yksiömme ei valitettavasti tarjoa. 9.kerroksen hulppeat näkymät Länärin yli Helsinkiin vaihdetaan myös mielellään sisäpihan puistoon sekä aivan talon vieressä kasvaviin koivuihin (saan siis nakuilla parvekkeella ihan rauhassa).

Ehkäpä saadaan myös nämä upeat löydöt seinille.

Arvaattekin varmaan, että linkkaan tänne pian huutista, sillä ylimääräistä tavaraa löytyy varmasti (ikuisesta perkuuoperaatiosta huolimatta). Ainakin muutama laukku, koruja sekä nahkaiset Vagabondin kiilakorot odottavat uutta kotia (kenkien koko oli muistaakseni 39 tai 40 - ajattelin luopua näistä kerran pidetyistä ihanuuksista [joilla en osaa kävellä liian korkean kiilan vuoksi] 30€:lla [ovh 80€]. Mikäli kiinnostuit niin laita viestiä marinella at houseofsyys.com).

Myös varustautuminen tulevaan thaikkumatkaan on hyvällä mallilla. Nappaan pikapuoliin kuvan viimeisistä hankinnoista tulevaa lentomatkaa varten.

Leppoista tiistaita kaikille lukijoille, teitä on Google Analyticsin mukaan tullut mukava määrä lisää! :)

Tipulauma

Yhteiselomme 9. kerroksen nälöalakodissa täytti kuun alussa vuoden. Lapsuudenkodissani olen kuitenkin tottunut kädestä syöviin pikkulintuihin, ulko-oven taakse marssiviin ja pähkinöitä kiekuviin fasaaneihin (jotka todella huutavat niin kauan, että avaat oven ja annat syötävää) oraviin ja pupuihin. Viritettiin siis meidän ranskalaiselle parvekkeelle pieni, kuvanmukainen muovipullonpohja, joka toimittaa lintulaudan virkaa. Suureen suosioon noussut kuppi tyhjentyy noin vartissa, sillä syömässä on parhaimmillaan +kymmenen tipua. Kuppiin tosin mahtuu vain yksi - muut odottavat vuoroaan joko parvekkeen päällä tai ikkunalaudalla. Viikonloppuisin on ilo herätä räystäällä tepasteleviin tirppoihin, jotka myöskin mekastavat niin kauan, että kuppiin ilmestyy täytettä. Auringonkukat välttävät, pähkinät katoavat hetkessä.

My Travel Life

map searching

Sain faijalta tuossa taannoin hyvän tipin meidän 185 senttisen maailmankartan kehystämiseen. Tai kehystäminen ei ihan ole oikea termi, vaan tarkoituksena olisi liisteröidä se ohuelle ja kovalle alustalle.

Noin suuri juliste ei luonnollisestikaan pysy muuten siistinä. Alkuun katseltiin planssilevyjä täältä pk-seudulta, mutta niiden hintojen kohotessa sinne 80 euroon saakka (!!!) totesin, etten tosiaan pistä rahojani moiseen. Faijan ehdottama valkoinen kovalevy (3mm) maksaa puutavarakaupassa muutaman hassun euron ja kotoa löytyy vielä tapetointipöytäkin? Ainoa mutta on vaan tuon kartan kuljettaminen takaisin espooseen - kyllähän sen saa vietyä rullattuna Hämeenlinnaan, mutta kartta saanee luvan odottaa jotain suurempaa autokyytiä takaisin uudelle edustuspaikalle.

Tuo kartta saatiin Damin kautta Suomeen n. 35 eurolla postikuluineen, eli aikamoisen hyvä diili noin suuresta julisteesta. :) Aikaisempi postaus aiheesta löytyy muuten täältä.

Joskus leffoista tai kuvista bongaa sellaisia koko seinän peittäviä karttoja, joiden edessä voisi seistä/istuskella tuntikausia. Meillekin yksi tilaukseen (mieluiten kaksi tai useampi) heti, kun saadaan hieman suurempi koti.

Huomaatte varmaan poikkeavan karttamuodon?

Aussithan ollaan totuttu yleensä (täällä pohjolassa) näkemään oikealla puolella karttaa (;

i know my home

"Kiinnittäkää turvavyönne"

"Saavumme Helsinkiin"

"Hetken kuluttua Hämeenlinna"

Reissuilta on ihana palata kotiin. Tai vaikka harjoittaisikin kiertolaisen elämää vailla pysyvää asuinpaikkaa, on vanhojen ystävien näkeminen aina mahtavaa back to home. Kenen muunkaan kanssa sitä ensimmäisenä jakaisi kokemuksensa ja uudet kohtaamiset reissultaan?

Erasmus-vaihdon aikana koin ristiriitaisia tuntemuksia (kuten varmasti moni muukin) kotipaikan suhteen. Olisin halunnut jäädä paikan päälle loppuelämäkseni. Kotiuduin Faenzaan täysin. Jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt näitä tuntemuksiani ja tajunnut, että kodin tekivät ne lähelläni olevat ihmiset - uudet ystävät - joiden kanssa minun oli hyvä olla. Kun vaihto loppui ja palasin Suomessa piipahdettuani takaisin Italiaan, olin yksin. Tarkoitan, siis.. Ääh. Näin kyllä muutamia ystäviä, jotka vielä majailivat paikan päällä. Suurin osa oli viettämässä kesälomaansa jossain muualla Italiassa kotiin palanneista erasmuskavereistani puhumattakaan. Tuttuakin tutumpi kaupunki näytti aivan toisenlaiset kasvonsa vaikka olin juuri asunut siellä lähestulkoon puolivuotta. Jos joku kysyisi minulta suurimmasta pettymyksestäni kaikilla matkoillani, mainitsisin varmasti tämän - paluuni takaisin Faenzaan.

Reissu oli täynnä kommelluksia ja hauskoja uusia tuttavuuksia, eli eihän se tietenkään hukkaan mennyt. Kotoisan olon sijaan tunsin jälleen olevani irrallaan, ja mikä omituisinta, poissa kotoa. Kaukana kotoa. Vaikka luulinkin juuri saapuneeni "kotiin"? Tajusin, etten juurru paikkaan, kaupunkiin tai sen hauskoihin ja elämää täynnä oleviin kuppiloihin, pieniin ahdaskäytäväisiin ruokakauppoihin saati uuteen arkeen. Tai pesuloihin, tai erinimisille ja kokoisille Piazzoille. Jopa Faenzan keskusaukion suihkulähde tuntui vieraalta! Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta kaikki nämä pienet asiat, joita tein ja joissa vietin vapaa-aikaani (pikkusiskokin kävi istumassa tuolla ko. suihkulähteellä kanssani!), olivat muuttuneet. Ihmiset olivat muuttaneet. He eivät olleet siellä minun kanssani. Tai olivat, mutta eivät fyysisesti. En muista milloin olisin koskaan aikaisemmin tuntenut niin hirvittävää ikävää.

Onneksi pidämme yhteyttä harva se päivä vaihtarikavereiden kera, joten yhteys on säilynyt - joiden kohdalla enemmän tai vähemmän virtuaalisesti. Mutta unohtaneet emme ole toisiamme ja se jos mikä lohduttaa.

Koti on minulle henkireikä, johon on aina ihana palata. Jos joku onkin joskus kysynyt tai jättänyt kysymättä sitä, miksi ikinä tatuoin kaksi undulaattia rintakehääni, on vastaus tässä, yarrr!

"Birdtattoos are known for traveling great distances,

but always returning home."

Koti on siellä, missä sydän on. Ja sydän on ystävien ja perheen luona. Koin itseasiassa juuri valtavan helpotuksen erasmus-elämäni aiheuttamasta järjettömästä ikävöinnistä. Aika aikaansa kutakin - nautin vaihtarielämästäni täysin (kaksin) rinnoin ja sain niin paljon iloa irti, ettei edes harmaa paluuni enää vaivaa minua. Ihmiset ovat edelleen täällä, puhelinsoiton päässä. Ehkä nämä ovat niitä ensimmäisiä asioita, joita olen alkanut miettimään ihan puhtaasti realistiselta kannalta. Olen ehkä aikuistunut hieman. Olenko? En tiedä. Mutta ainakin nyt tuntuu tosi hyvältä. :) Ja lisäyksenä : lähtisin vaihtoon koska tahansa uudelleen! Olen maailman huonoin sanomaan hyvästejä, joten en koskaan sano niitä. Reissussakin tutustumilleni ihmisille tokaisen aina, että "See you again/later/soon/in next life". Nähdään siis taas, joskus ja jossain, mutta hyvästit olen hylännyt jo vuosia sitten. Ja mikä helpotus se onkaan! Suosittelen :)


Ja koska omassa kodissa ainakin minulle se omin pyhättö on sänky, liitän tähän mukaan pienen haasteen, johon kuka tahansa saa halutessaan osallistua :)

***

Minun sänkyni!

Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa! (huom. en haluaisi nukkua talven yli, mutta kuten Nikkekin oivallisesti totesi, on talvi 2010 varsinainen muumitalvi. Lunta, lunta ja lunta! Ihanaa!)

Vastaa kysymyksiin:

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?

- vetovoimainen

2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?

- sänky ei nitise

3. Mistä taas et niin pidä?

- se painaa hemmetisti, mikä oli aika tuskastuttava tosiasia kantaessamme 9.kerrokseen kierreportaita pitkin, yay!

4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?

- matu + WALL-E pehmo

5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?

- en mitään :)

6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?

- ilikosillaan nukutaan ihan aina, molemmat

ja viimeisenä boonuksena:

7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

- mun tivut, koska voitais joskus pitää pyjamabileet !

homie !