21.7.2010
Ala-asteen mantsan tunnit
Ja mitä tapahtuikaan, kun juuri hetki sitten ihailin Annin löytämää vanhaa karttaa.. Ala-asteen kultaisilta ajoilta mieleeni ovat painuneet discoissa tanssitut ensimmäiset hitaat, poikien kanssa vaihdetut nopeat poskipusut, rosvo ja poliisi, tervapata sekä kuudennella luokalla toteutettu Ahvenanmaan luokkaretki. Sekä koulun karttavarasto. Kapea, pimeä ja hämyinen huone piilotteli vanhoja, kerrassaan ihania pahvisia eläin-, lintu- ja anatomiatauluja niistä suurista maailmankartoista puhumattakaan.
Nostalgiset fiilikset sekä valtava riemu repesi Outin järjestämillä kakkukesteillä - tyttö oli naarannut kaikkia edellämainittuja (lukuunottamatta eläinaiheisia) pahvitauluja parin viikon takaisesta huutokaupasta. Nyt kotona majailevat kaksi metriä leveä ja saman verran pitkä kartta Tyynenmeren saarista sekä hieman pienempi kartta pohjois-Amerikasta. Molemmat ovat juurikin niitä vanhoja ja kankaisia helmiä, joita ihailin salaa ala-asteen karttahuoneessa. Ainakin yksi valtavan iso (pari metriä leveä) kartta läntisestä pallonpuoliskosta on vapaana. Kartta oli vieläpä aivan tautisen vanha, eli jostakin 1900-luvun alusta. Tarjouksia saa heitellä tai lisätietoja kysellä, voin sitten forwata tiedon eteenpäin tai pyytää kuvia.
Koska kakkukestit venyivät ilta yhteentoista, en enää kotiin päästyäni jaksanut alkaa kuvailemaan niitä. Teen sen kuitenkin tänään! Haussa on enää suurempi asunto, jonka seinille kartat saisi mahtumaan. Meillä kun on jo entuudestaan se kaksi metrinen Amsterdamista tilattu maailmankartta. Juliste ei kuitenkaan enää tunnu yhtään niin hienolta, mitä nämä oman ikäiseni rullattavat kangastaulut.
Kaikki tämä onni lienee bussista löydetyn käsilaukun palauttaminen 20-luvulla syntyneelle herttaiselle mummolle. :)
Tunnisteet: kartat, sisustaminen


