Lahjavinkkejä reissaajille

1. Maapallokoriste | 3,50€ | Indiska  2. Matkapäiväkirja | 4,20€ / 7.30€ | Adlibris.com / Info.fi  3. Da Vinci -koodin matkapäiväkirja | 21,40€ | Info.fi  4. Kovakantiset viikkopäivyrit | 17€ | Papershop.fi  5. Kuumailmapallomobile | 28€ | Papershop.fi  6. Map Stickers | 16€ | Papershop.fi  7. Matka-adapteri - Maadoitettu ja lapsiturvallinen. 7 eri liitintä. Sopii esim. seuraaviin maihin: Englanti (13 A:n sulake) , USA, Ranska, Australia, Afrikka, Italia, Hong Kong, Intia ym. | 15,90€ | Clas Ohlson 

Muita hyväksi koettuja ja viime vuoden pallontallaajat.netin (meikäläisen aloittamasta, heh) Joululahja-topicista napattuja ideoita ovat mm. sukat, pokkarit (jotka voi antaa eteenpäin/jättää matkan varrelle), led-otsalamppu, silkkimakuupussi, Havaianaksen sandaalit, suklaata tulevalle matkalle sekä tietenkin juuri ilmestynyt Mad Cook! :)

Meidän perheellä on tapana kokoontua Jouluna yhteen, syödä napa täyteen, jakaa paketteja sekä pelata nöyryyttä toisia erilaisten apuvälineiden, kuten esimerkiksi aliaksen, bogglen, cluedon, wiin jne., avulla. 

Mitä kuuluu teidän Jouluihinne? Ainakin pari kaveria karkaa Joulupukkia pakoon ulkomaille (Matukin haluaisi tehdä sen vielä joku vuosi, jaiks!), mutta suurin osa taitaa viettää perinteistä Joulua kotona sisarusten ja vanhempien kera?

*<:)

Mad Cook

Eturivin paikasta ei juuri tarvinnut kinastella. Ihmiset - minä mukaan luettuna - eivät selvästikään olleet bonganneet  ilmoitusta Rikun ja Tunnan saapumisesta Akateemiseen kirjakauppaan. Mutta kuten monesti aiemminkin, isä pelasti tilanteen soittamalla ja infoamalla asiasta. Tiistaina julkaistu teos löysi heti paikkansa kirjahyllystämme Kansainvälisen seikkailijan oppaan vierestä. Vakaa tarkoitukeni oli ampua suoraan töistä salille, mutta kuullessani poikien olevan tavattavissa puoli kuuden aikaan Akateemisella, ei vaihtoehtoja luettu.

Mies ei valitettavasti päässyt paikanpäälle kuuntelemaan poikien turinointia, mutta lohdutuksena siitä saavuin kotiin alla olevan tuliaisen kera (; 

Teos on heti ensisilmäilyltä mitä mainioin. Suomen, ja hyvin suurella todennäköisyydellä koko Euroopan, parhaat aasialaisen keittiön taitajat, Farangin pitäjät, ovat loihtineet kirjan reseptit Rikun ja Tunnan kokemuksien ja kerronnan pohjalta. Voitte olla varmoja siitä, että kirjan reseptikokeiluja tullaan esittelemään myös tässä blogissa juuri ja nimenomaan tuon Kaukokokki-teeman alla. (; 

Leppoista perjantaita!

Greetings from the sunny Sunderland!

"Sunderland on pieni, mutta sitäkin vilkkaampi opiskelijakaupunki. Yliopiston kampusalueet vilisevät elämää ja monikulttuurisuus kukoistaa miljöötä. St.Peters:n sillalta on upea merkinäkymä - rannalle on ehdottomasti päästävä käymään.

Metromatka Sunderlandista Newcastleen on vain puolisen tuntia. Arkkitehtuuri ja näyttävä Monumentti koristavat suurkaupungin katukuvaa. Shoppailijan mekka Eldon Square tarjoaa muodinnälkäsille kulutettavaa aina halpaketjujen vaatteista kalliisiin merkkituotteisiin. Myös Theatre Royal on käymisen arvoinen; viimeksi sen lavaa tähditti maailmankuulu The Alvin Ailey Dance Company."

~Marjukka

Pyysin pikkusiskoa lähettämään terveisensä Kaukokaipuun lukijoille; lyhyt ja ytimekäs debytointi jalostuu, ainakin toivottavasti, tulevaisuudessa paljon pidemmälle avaten enemmän tietoa paikallisista kulttuuritapahtumista, esityksistä ja näyttelyistä - opiskeleehan sisko sentään Sunderlandin Yliopistossa tanssikoreografiksi. Kolmivuotisen taipaleen ensimmäinen syyslukukausi on alkanut hyvin ja neiti tuntuu viettävän aikaa enemmän Newcastlessa kuin varsinaisessa kotikaupungissaan. (; Kyllähän se minustakin olisi ihanaa pakata tanssikengät aamuisin reppuun ja suunnata luentojen jälkeen eri tanssitunneille.

Ja mitä tulee siihen ainaiseen pohdintaan kaukosuhteiden kestämisestä, ovat siskoni sekä miehensä erittäin hyvä esimerkki toimivasta parisuhteesta. Toinen asusti ja opiskeli vuoden Hollannissa, toinen Briteissä. Uusi kierros on päällä, sillä hieman ennen siskon karkaamista takaisin Britteihin ehti murunsa hypätä koneeseen kohti San Fransiscoa sekä yksityiskoulun tarjoamia graafisia opintoja. Miehen opinnot päättyvät kylläkin jo tämän vuoden loppuun, mutta olen kuullut huhua siitä, että mahdollisia töitä katseltaisiin seuraavaksi Brittilästä. (;

kuvat: source

Lapsellinen kysely ja sitäkin syvempi myssy

Kävellessäni pienessä aamupakkasessa kohti työpaikkaa en voinut olla ajattelematta farkkusortsien ja bikinien nykäisemistä ylle reilun parin kuukauden päästä. Turkoosit Havaianakset pitäisi ottaa koeajoon mitä pikimmiten, sillä ainakaan minä en ole vielä tottunut muovitankoon varvasvälissä. Kyseiset tossut ovat onneksi mitä pehmeintä materiaalia, joten en usko tulevan totuttelun olevan kovin suuren työn takana?

***

Destination Unknown -blogin Satu sekä uusin suosikkibloggarini La Vida Locan Sari haastoivat lapselliseen kyselyyn, eli tässä niitä pikku-Nellan pohdintoja vuosien takaa:

Mitä vastasit kysymykseen “Mitä sinusta tulee isona?”

Poliisi, seriffi ja astronautti. Päädyin kuitenkin lukion ja levykaupan kautta Kuopion Muotoiluakatemiaan ja sieltä teolliseksi muotoilijaksi.

Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Lucky Luke! Aku Ankat eivät kiinnostaneet, sillä länkkärimeininki vei heti mennessään. Valmistujaisteni (-09) teemana oli lapsuuden sankari/toiveammatti, joten kyseinen kova lienee paras mahdollinen kertomaan meidän molempien haaveet.. (;

Lempileikkejäsi?

Kirkonrotta, Kymmenen tikkua laudalla, keinupolttis ja aivan perinteinen polttopallo. Kuka pelkää mustaa miestä oli myös kiva (vaikka nimi muutettiinkin hajuttomampaan ja mauttomampaan) sillä pingoin paljon kovempaa, mitä monet ikäiseni. Katulätkä tuli kuvioihin 5-7. luokilla kera Oton ja Petrin. Yleensä pojat tunkivat minut maaliin ja lämivät jalat reikäpallonmuotoisille mustelmille (; Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Terveisiä vaan pojille, nähdäänhän pian!

Parhaat synttärit ja miksi?

Taisivat olla poikapuolisen kaverin synttärit, jonne ei tullut minun lisäkseni ketään muita (sad, mutta kivaa oli!), ja jonka vuoksi sain syödä kanelilla ja sokerilla kuorrutettua riisipuuroa niin paljon kun napa veti!

Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Kolmentoistavuoden lentopalloharrastus on edelleen lähinnä sydäntä. Kartoitan par'aikaa Espoon alueen joukkueita, sillä hinku kentälle on vuoden tauon jälkeen hurja!

Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Aki Sirkesalo! Toimii edelleen ja tsunamikohtalo harmittaa. Akin jälkeen tuli Ricky Martin, johon ihastuttuani leikkasin hiukseni lyhyiksi 6. luokan kesällä. Sen päivän jälkeen ei ole pitkiä hiuksia näkynyt (; En koskaan kuunnellut Spaissareita tai Bäkkäreitä, en myöskään fanittanut Titanicia ja inhosin (silloin, nykyisin nostan hattua) DiCapriota. 6. luokalla kehiin tuli Green Day, joka on edelleen se kaikkein kovin ja komein.

Paras lahja, jonka olet saanut?

Pikkusiskon Kassu-kani.

Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?

Nyt en kyllä osaa sanoa. Olen tehnyt aina sen mitä olen halunnutkin. Halutessani reilaamaan säästin ja lähdin. Halutessani Saksaan festareille säästin ja lähdin. Halutessani tatuoinnin säästin ja otin. Simple? Olen ehtinyt toteuttamaan niitä unelmia, joista olen haaveillut, ja tiedän tulevaisuudessa toteuttavani niitä vielä paljon lisää. Ehkä ne Claptonin aiemmat keikat olisi kuitenkin ollut mahtava nähdä, mutta tilanne onneksi korjataan ensi vuoden kesäkuussa. (; Kaikkein suurin este tekemisilleen ja unelmilleen on ihminen itse. Kun sen tajuaa ja kun siitä pääsee eroon, on kaikki mahdollista.

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen"

~Paulo Coelho, Alkemisti 1988

"Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?"

"Siksi, että siellä missä on sydämesi, siellä on aarteesi."
"Sydämeni on levoton. Se haaveilee, liikuttuu vähästä, esittää minulle vaatimuksia, eikä anna minun nukkua öisin. "
"Oikein hyvä. Sydämesi on elossa. Kuuntele vain edelleenkin mitä sillä on sanottavaa. "


"Sydämeni on petollinen", poika sanoi alkemistille, kun he pysähtyivät lepuuttamaan hevosiaan. " Se ei halua että jatkan matkaa."
"Oikein hyvä", alkemisti vastasi. "On luonnollisesti pelottavaa vaihtaa unelmaan kaikki se minkä on saavuttanut."
"Miksi minun pitäisi sitten kuunnella sitä?"
"Siksi ettet pysty vaientamaan enää sen ääntä. Ja vaikka et olisi kuuntelevinasi sen puhetta, se sykkii edelleen rinnassasi ja kertoo yhä uudelleen mitä se ajattelee elämästä ja maailmasta"
"Onko minun kuunneltava sitä, vaikka se pettäisi minut?"
"Petos on isku joka tulee odottamatta. Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan. Kukaan ei pääse pakoon sydäntään. Sen vuoksi on paras kuunnella mitä se kertoo, koska vain siten voi välttää odottamattomat iskut. "


~Paulo Coelho, Alkemisti 1988









Memory is the only paradise I can't be expelled from

Mietintämyssy pysyy visusti päässä. Ihmiset löytävät kaltaistensa luo ja niin minäkin nappasin (varmaankin puhtaasti sattumalta) ensimmäisellä kokeilullani juuri sen rouvan, joka muistelee lämmöllä omia seikkailujaan.

"Travel educates, according to the expression.

I had the good fortune in life of being able to travel
a lot. I read a lot in preparation for a journey.
And also in other ways, books are part of my life.


On my travels I have seen and experienced a lot.
But as vell the comforts, like for example I have
enjoyed Vesuvius liqueur. When someone makes a
journey, he has plenty to talk about, it is so.


I often dream and draw from the numerous lovely
moments of my travels.


As souvenirs I have brought a Matroyoschka doll
back from many different countries.


Two that I find to be particularly beautiful, I look
at reggularly, not only because they occupy
a place in my memory, but also space in my cupboard."


~ Hannelore, 85

Olen moneen kertaan siteerannut Up In The Air -elokuvaa, joka sai ainakin omalla kohdallani valtavan muutoksen liikkeelle. Elokuvan näkemisestä saakka olen tietoisesti vähentänyt tavaramäärääni, lahjoittanut vaatteita kierrätykseen sekä miettinyt kaksi kertaa uusia hankintoja. Suosittelen lämpimästi lukemaan kyseisen sivun info-osion, joka kertoo projektin pääjujun. Mikä todella merkisee? Ja mitä?

Hehkuviinintäytteistä iltaa kaikille Joulua odotteleville !

Tuoksuu muistoilta

Allerkirjoitan Tiramisua Milanossa -blogin fiilistelypostauksen jokaisen sanan. Missään reissaamassani maassa ei ole ollut niin vahvaa ominaistuoksua kuin Italiassa. Sen suuremmin hajujen syntyperää analysoimatta (hyviä pohdintoja löytyy jo aivan tarpeeksi tytön omasta kirjoituksesta) voin vain todeta kaipaavani tuota toisen kotimaan makeaa tuoksua ja kasvoille puhaltavaa lämmintä tuulta. Etenkin Toscanan kukkuloilla.

Samalla tavoin italialainen, Suomessakin opiskellut, ystäväni Francesca huokaisee muistellessaan maamme raikasta ilmaa ja kuusimetsäistä tuoksua: "Say Hello to your fresh and beautiful country!". On vaikea iloita ja olla ylpeä siitä, mitä jo omistaa. Palattuani takaisin Suomeen kevätlukukaudenmittaiselta erasmus-reissultani en ollut koskaan aiemmin tuoksuttanut kotimaan havupuita niin voimakkaasti. Ilma oli raikas ja kesäinen. Sanotaanhan, että ihmiset lähtevät reissuun palatakseen. Huolimatta kaikesta muusta, olisin voinut palata vain tuon tutun ja turvallisen tuoksun vuoksi.

Muistan törmänneeni elämäni aikana tasan kaksi kertaa tuoksuun, joka saa minut pysähtymään. Sydän hakkaa kiivaammin, mutta siitä kaikesta pinnistelystä huolimatta en saa kiinni sen alkuperästä. Muistoni ilman minkäänlaisia mielikuvia on niin vahva, etten pysty liikkumaan. Pysäyttävien tuoksukohtaamisten välillä oli viisi vuotta enkä edelleenkään tunnista kyseisen tuulahduksen alkuperää. Kaikesta mystisyydestään huolimatta tuoksu luo minulle turvallisen olon ja tunnen hyväntuulisen energian ympäröivän minut. Jotenkin sen on siis liityttävä hyvään asiaan tai onnelliseen muistoon.

Ja kuten arabialainen sananlaskukin toteaa "Se mikä tapahtuu kerran, tapahtuu tuskin toiste, mutta se mikä tapahtuu kahdesti, tapahtuu varmasti myös kolmannen kerran." Ehkä silloin saan jo selville tuon minua seuraavan tuoksun alkuperän?

Io a Firenze.

Tänään ilma oli ihanan raikas ja viileä.

Apparan Toteemipaalu

Edellisen lumiukkopostauksen aiheuttamat nostalgiset fiilikset Apparan toteemista olivat niin vahvat, etten malttanut olla ilahduttamatta myös teitä! Upean lumitoteemin parissa (pulkkamäkilaskujen jälkeen, sen takia minulla nuo snoukkalasit) vietetyt tunnit olivat hulvattoman hauskaa aikaa. Toteemi rakentui  Apparan (h:linnan isoin uimaranta) jäälle illan pimeinä hetkinä - kukaan meistä ei kuitenkaan tiennyt, että jäälle aurattaisiin seuraavana aamuna luistelu/jääkiekkokentät. Kyllä tuli kuulkaas vähän paha mieli, kun aamulla komea toteemimme oli poissa.

Tosin, mitä on mahtanut miettiä se lumenluoja, joka on pienellä traktorillaan tullut aamulla siistimään kenttiä (;

Uusia lumia odotellessa !

Matkan varrelle jäänyttä

Mistähän aloittaisin? Ehkäpä Jkl:n Fidasta pelastetusta musta-hopeisesta lempihuivistani, jonka kadotin Lontoon metroon tai siitä pitkästä harmaasta korkeakouluksisesta gollegepusakastani, joka jäi Schipholin lentokentälle. En tiedä veikö joku mustan ulkotakkini tarkoituksella vai vahingossa 20 hengen dormista (arvatenkin ensimmäinen vaihtoehto saa enemmän kannatusta), mutta se on varmaa, ettei takki palannut mukanani Varsovasta. Kirpparilta bongatut erikoisella kuviolla neulotut mustapunaiset lapaset (kuvassa) jäivät Riian musakauppaan - sääli, sillä ne mätsäsivät täysin Lontoosta bongaamaani pipoon.

Sydän jäi Italian Perugiaan ja on mitä todennäköisimmin päätynyt hopeakääreisiin imitoiden maailman parhaita Baci perugina -suklaapalleroita.  Mitenkäs siis lukijoiden laita, jäikö teiltä jotain matkan varrelle?

ps. 15 000 kävijän määrä on rikki, superhieno juttu! :)

SYYSREMMI

Syksyinen talo löytyy nyt myös @