Buon Anno Nuovo per tutti !

Säkenöivää Uutta Vuotta 2010
kaikille lukijoille!
Imolassa on tuhnu ja kolea sää,
mutta seura on sitäkin menevämpää :)


Ilta jatkuu lounaalla Imolan maatilalla,
josta suuntaamme en-tiedä-vielä-minne afterpartyihin.

Päivitystä hulvattomista tilanteista
tällä reissulla luvassa piakkoin!
:-----D

memento vivere!

Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisistä tarttui mukaani jotain aivan henkeäsalpaavan ihanaa. Olen jo pitkään etsinyt itselleni ikisormusta ja kas! Siinä se vihdoin oli. Se katseli minua mustasta rasiastaan ja tiesin heti, mikä yksilö olisi omani. Juuri sellaisena, kuin olin ehkä jossain syvällä sisimmässäni osannut toivoa, mutta jota en osannut pukea sanoiksi saati ulkonäöksi. Tiedätte kaikki sen ihanan tunteen, kun jotain juuri sun näköistä tulee vastaan. Silloin voisi kiljahtaa riemusta ja vatsassa voisi muljahtaa ja ! Mitä vielä, tässä eilinen löytö.

Ideapajun hopeinen, käsityönä valmistettu MEMENTO VIVERE -hopeasormus on jotain sellaista, mitä olen pidemmän aikaa etsinyt. Jokainen yksilö on uniikki. Minunkin sormukseni on uniikki. Latinankieliset sanat "Momento vivere" tarkoittavat "Muista elää", enkä heti keksi parempaa slogania sormukseen, jota haluan käyttää joka päivä. Plussat myös sormuksen satiinipinnasta (viimeistelin kouluaikaan kaikki hopeapajassa tekemäni korut samaisella satiinilaikalla), joka erottuu edukseen tavanomaisesta, kiiltävästä pinnasta. Rakastan rosoisuutta. Haluan kädenjäljen näkyvän.

Vivere (myös ital.= "elää") on verbi, jota huomaan usein tapailevani. Italiaksi lausuttuna se kuulostaa todella kauniilta. En tiedä olenko koskaan kertonut kenellekään omaavani jonkin sortin V-kirjain "perversion". Ei sillä, että siinä olisi mitään ihmeellistä, mutten vaan ole tainnut ottaa asiaa koskaan puheeksi kenenkään kanssa. Vai olenko? V on mielestäni kaikkein kaunein kirjain. Ja jos minun pitäisi valita itselleni jokin toinen nimi, olisin Vilja. Viikate on lemmikkibändini ja rakastan heidän koristeellista V-logoaan. Tarkennuksena kuitenkin, etten ole ruvennut kuuntelemaan Viikatetta v-kirjaimen takia, se vaan sattuu olemaan hauska yhtälö.

Vaikutus. Valloitus. Vaihtelu. Vapaus. Veljeys. Vastuu. Vauhti! Valinta.

Miten hienoja sanoja tuolla kirjaimella alkaakaan. Ja miten ne sattumalta kuvaavatkin itseäni, omia arvojani ja tekemisiäni. Tämä saattaa jonkun mielestä olla turhaa tyttöjen hössöttystä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten paljon tällaiset asiat merkitsevät minulle. Jalkapöytääni tatuoitu "I wasn't born to follow" on minulle myös tärkeä lausahdus. Tai oikeastaan toteamus. Joskus äidin kanssa nahisteltuani tilanne päättyi äidin toteamukseen "Tee miten teet, ainahan sä teet". Tietenkin yritän ja otankin huomioon läheiseni, mutta hei - jokaisen on aina pistettävä itsensä etusijalle. Olen toitottanut tätä useamminkin ja toitotan loppuun saakka. Ja jos joku ei sitä tajua, ei hän varmasti tajua mitä kaikkea hän voi menettää. En sano, että kaikki tekemiseni olisivat olleet fiksuja tai hyviä ratkaisuja etenkin lähimmäisilleni. Yritän vain seurata omaa intuitiotani.

Sormuksestani on hetkessä tullut henkireikäni.

Se on jokapäiväinen muistutus siitä,

ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä niitä asioita,

joista on haaveillut.

Memento vivere!

kings of the hill

Sierra Nevadan kansallispuisto on yli 2000 neliömetriä laaja. Samalla se on Euroopan toiseksi korkein vuoristoalue Alppien jälkeen. Sierra Nevadan huiput kohoavat parhaimillaan yli 3000 metriin, joista korkeimman vakanssilla ylpeilee Mulhacén (3482 m).

Ja hittolainen, arvatkaa mitä juuri tajusin! Malagasta on rannikkoa pitkin vain kahden tunnin matka Treveléziin, josta pystyy heittämään lyhyen reissun Mulhacén huipulle! Reitin pituus on noin 15 kilometriä ja aikaa on varattava sellaiset 8-9 tuntia. Kuulostaa suunnitelmalta! Pradallanon kylän hiihtokeskuksen yläpuolelta huipun voisi tavoittaa kuulema jo kolmessa tunnissa, mutta viettäisin mieluummin useamman tunnin patikoiden ja luontoa ihaillen, kuin vain "suhaisemalla" ylös. Ja siltikään en siis usko valloittamisen olevan liian helppoa (; Onneksi meillä molemmilla on sen verran hyvä kunto, etten usko huipun valloittamisen olevan mikään mahdottomuus.

Alueella on kuulopuheiden mukaan myös kuusi hyvässä kunnossa olevaa vuoristomajaa, jotka ovat matkailijoiden vapaassa käytössä. Yöpyminenkään ei siis olisi mahdottomuus? :) Sierra Nevadan ihana vuoristo vetää meikäläistä magneetinlailla puoleensa, pakko pakko pakko päästä tuonne kesän 2010 lopussa tai sitten vaikka syksyllä! Haaveissa olisi lähteä teilttailemaan, tehdä päiväreissu vuorille ja muutenkin tutustua lähimaastoon. Kaipaisin tällaista vaihtelua euroopan kaupunkilomille, joita on tupannut kertyä jo useampia lyhyen ajan sisään. Viime vaelluksesta on liian kauan - silloin kierreltiin Saariselällä ja tsekattiin mm. Pirunportti ja Kuikkapää.

Kaksi ensimmäistä kuvaa bongasin eräästä reissublogista,

jossa oli varsin kattavasti kerrottu

yksi tarina Mulhacén valloittamisesta.

Kannattaa tutustua! :)

Treveléz on tunnettu ennenkaikkea Jamon Serranasta,

ilmakuivatusta kinkustaan.

Vertailisin tätä mielelläni omaan suosikkiini

prosciutto crudoon!

Jos kenelläkään on mitään vinkkeliä aiheeseen liittyen

niin kommentoikaa tai pistäkää ihmeessä linkkejä!

:)

tre-malaga!

[via]

Mukavia uutisia! Ryanair aloittaa lennot Tampereelta Malagaan 25.6.2010!
Reittiä tullaan lentämään kahdesti viikossa. Ohessa lainaus Aamulehden sivuilta:


"Lentoyhtiö Ryanair, Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea ja GoTampere allekirjoittivat keskiviikkona yhteistyösopimuksen.

Sopimuksen allekirjoittajilla on suuret suunnitelmat. He ovat listanneet kolme tavoitetta, joiden on määrä toteutua vuoteen 2012 mennessä.

Ensimmäisenä tavoitteena on vähintään miljoona Tampere-Pirkkalasta kulkevaa Ryanairin matkustajaa. Nykyisin matkustajia on puoli miljoonaa.

Toiseksi Ryanair aikoo vuoteen 2012 mennessä lentää Pirkkalasta 16 kohteeseen.

Kolmanneksi pyritään siihen, että Ryanairin matkustajavirta ei kuljet vai Suomesta pois, vaan että Suomeen tulevien turistien osuus olisi 40 prosenttia."

En malta odottaa mitä nuo loput tulevat kohteet ovat!

Veikkauksia? :)

Latvialainen keittiö

Ah, unohdin edellisestä postauksesta ehkä sen kaikkein tärkeimmän to do:n! LIDO. Latvialainen keittiö pääsee täysiin oikeuksiinsa tässä paikallisessa ruokaketjussa, jonka safka vaan sattuu olemaan mielettömän hyvää. Riiassa on siis kokonainen ketju latvialaisia ravintoloita, jotka kulkevat Lido-nimen alla. Ravintoloissa on itsepalvelu, eli voit kerätä omalle tarjottimellesi mitä haluat. Pöydät notkuvat eri vaihtoehdoista ja jokaisella lautasella on oma hintansa. Pääruuan saa kokilta, joka valmistaa ruoat aivan silmiesi alla. Koska kielimuuri saattaa olla aika suuri, voit hyvillä mielin hymyillen osoittaa vaikka kädellä mitä haluat. Tarjolla on useita laatuja eri perunoita, kalaa, kanaa ja lihaa. Kastikkeista puhumattakaan.

Myös jälkiruuat ovat valmiiksi annosteltuja, eli samoin kuin alkupalat, voit kerätä tarjottimelle mitä haluat ja suunnistaa kassalle. Oma annos maksoi yleensä jonkun 6-8€ alkupaloineen, pääruokineen, juomineen ja jälkkäreineen. Hinnat ovat siis erittäin huokeita ja suositellaan matun kera kyllä Lidoja ihan kenelle tahansa! Itsehän ei juuri muualla käytykään syömässä.

Latvian Pariisi

Sääennuse vain paranee - koko Suomessa pitäisi olla valkea Joulu! Lukuunottamatta ihan meren läheisyydessä asuvia, mutta noin muuten pakkanen ja se ohutkin lumikerros varmasti kertaa kaikkien joulufiiliksiä potenssiin kympillä. Mahtavaa!

Innostuin lumisateesta niin paljon, että halusin postata viime tammikuisesta, runsaslumisesta Riian reissustamme. Tiedän myös, että Panda Kikcs suuntaa pian saappaansa samaiseen kohteeseen, joten postaus kuvineen ja lyhyine kertomuksineen lienee varmasti paikallaan. :)

Reissuunhan lähdettiin ihan ex tempore. Istuin päätteen äärellä (silmät rinkulallaan opinnäytetyötä tehden), kun matu soitti skypen välityksellä; "Lähdetäänkö tammikuussa Riikaan?" Kyllähän kaikki tietävät, ettei tähän voinut vastata kuin yhdellä tavalla. Tottakai olisin mukana! Riika oli meidän huomioiden mukaan tuolloin ensimmäistä kertaa tarjouksessa 5€ suunta (sis. verot). Nykyäänhän sinne näyttää pääsevän edullisimmillaan 2€, tosin en tiedä kuuluuvatko verot siihen. Kallistahan tuonne lähteminen ei missään tapauksessa ole. Reissu oli myös helppo varata, koska molemmilla oli vapaata. Ja se, mikä teki reissusta ex temporen, oli tarjouksen päättyminen parin tunnin sisään. Istutiin siis suhteellisen myöhään koneilla ja viiden euron tarjous päättyisi vielä samana iltana puoleen yöhön mennessä. Eikun lennot buukkaukseen ja seuraavaksi hostellin etsintään! :)

Kuten olen aikaisemminkin promonnut, käytän majoituksien etsimiseen aina Hostelworldia. Olen myös tavannut jättää omat propsini, plussat ja miinukset, vierailemistamme hostelleista muiden luettavaksi. Sen verran haluan kuitenkin ko. sivuston palautteiden antajista huomauttaa, ettei kaikkia kannata uskoa ihan sokeasti. Ollaan monta kertaa valittu sellainen hostelli, jota joku on parjannut ihan kympillä. Monesti nämä reissaajat vaan sattuvat olemaan joitain ensi kertaa euroopassa matkustavia jenkkejä, jotka eivät pidä dormeista, liian pienistä suihkuista, käytössä kuluneista keittiöistä ym ym. Eli kuten olette varmasti aina tehneetkin, kannattaa osaan palautteista suhtautua varauksella. Etenkin sellaiset palautteet, joissa mesotaan suu vaahdossa, jätän heti omaan arvoonsa ja lukematta. Kirjoitustyylikin paljastaa jo hyvin paljon. :) Ja kuten aikaisemmin vinkkasin, kannattaa hostelli etsiä ko. sivuston kautta ja tsekata, josko netistä löytyisi valitsemallesi hostellille oma saitti. Tällöin säästää tuon Hw:n nimellisen varausmaksun, koska hostellit eivät peri sitä heiltä suoraan varattaessa. :)

Neljän päivän reissun lähdettiin siis 14.01.09. Onnistuttiin jälleen kerran valitsemaan hostelli, josta ei löytynyt mitään nurinoita. Harmi vain, etten muista paikan nimeä. En myöskään löytänyt sitä Hw:n sivuilta, täytyy tsekata vielä tarkemmin. Kesäisin perhehuoneena (parisänky + kerrosänky) toimiva huone oli näin sesongin ulkopuolella kokonaan meidän!

Baltian maiden väkiluvultaan suurin kaupunki on ihana, elävä ja edullinen. Kaupungin kaduilla kipsuttelevat naiset vievät kertaheitolla voiton meistä suomalaisista muhkeine turkiksineen, muhveineen, suurine hattuineen ja noin muutenkin täysin huolitellun ulkonäkönsä vuoksi. Naisellisuutta korostetaan arkailematta, ja jos näet jollakin ladylla korottomat kengät, olet törmännyt turistiin. Korkokenkien kopsutus kuuluu joka paikassa. Toinen toistaan rumeluurimmat laukut heiluvat kaikkialla. Kulta ja turkis valtaa kadut. Hajuvesikimarasta et pääse eroon missään. Siinä on jotain sellaista glamouria, joka aiheuttaa pitkiä hengenvetoja ihan keskellä kirkasta päivääkin. Ihanaa!

Luminen kaupunki yllätti ja ilahdutti,

sillä Suomessa maan peitti vain vaivainen lumiutu.

Must see mestoja!

Pienen pieni silta täynnään lukkoja

Latvialaisen uskomuksen mukaan avioparin siltaan lukitsema lukko symboloi ikuista onnea ja yhdessäoloa. Ja avainhan pitää tietenkin heittää alapuolella virtaavaan pieneen jokeen. Mietinpä tässä vain, että kuinkahan paljon romumetallia sinne on jo ehtinyt kertyä.. Me tyydyimme matun kanssa siis vaihtamaan pusut sillalla. :) Oman lukon lisääminen teettää joka tapauksessa jonkun verran töitä, sillä silta on _hyvin_ täyteen ahdettu. You'll see!

Myös Zeppelin-ilmalaivahangaareissa

sijaitsevat myyntitorit kannattaa tsekata. Tarjolla on ihan kaikkea mausteista leivonnaisiin, sianpäitä ja -sorkkia, sisäelimiä ja omituisia hyydykkeitä, kuivattua ja tuoretta kalaa, pähkinöitä, vaatteita, käsitöitä ja tietenkin suklaata. Laima on takuuvarma riialainen tuotemerkki, jota kannattaa kokeilla. Saksasta hankitut hallit, joihin piti aikoinaan sijoittaa ilmalaivoja, ovat fiilikseltään hieman karuja, mutta ehdottomasti näkemisen arvoisia. Keskustori sekä hangaarit sijaitsevat välittömästi Riian keskustan Stockmannin takana olevalla alueella linja-autoaseman ja rautatieaseman vieressä. Tästä suuresta basaarialueesta huolimatta itse suosittelen vanhan kaupungin pikkukauppoja, joita on lähes joka nurkan takana.

Riian suurimmat ostoskeskukset

ovat Galerija Centrs, Alfa ja Domina, joiden sijainti ja tarjonta löytyvät helposti googlettamalla. Tietoa nähtävyyksistä (Ruutitorni, Vapauden muistomerkki, Stalinin hammas) löytyy selkeästi ja kootusti täältä.

Kuvia reissusta!

all hands on deck !

Kirjoittelin tämän jo eilen aamusta,
mutta bloggerin temppuillessa sain päivitettyä vasta nyt :)

***

Jos Matiaksen keittämää aamupuuroa ei lasketa, aamu ei voi alkaa lumisadetta paremmin. Sääennustetta katsoessa voisin kiljahdella riemusta - meillä on ehkä sittenkin tsäänssi valkoiselle Joululle! Kaipaan niin kovin lapsuuden Jouluja, jolloin lunta riitti lumilinnoiksi saakka. Siis ihan aattona, ei pelkästään tammi-helmikuussa. Odottelen myös kärsimättömästi briteistä tilattuja lahjoja, sopisi tulla jo! En nimittäin malttaisi odottaa niiden hypistelyä ja sitä kaikkein parhainta osaa - paketointia! // edit: yksi paketti saapui tänään, eli kahta vielä odotellaan. :)

Mutta palataan joulufiilistelyistä takaisin reissuun. Myöhästyin lahjakkaasti ensimmäisestä junasta Siennasta Perugiaan, mutta onneksi Daniele sai sovittua lipunmyyjän kanssa tiketin vaihtamisesta suoraan seuraavaan puksuun. Kannatti olla oma tulkki mukana, tuolloin ei kieli vielä kovin paljoa taipunut. Juna Siennasta Perugiaan lähtisi kuitenkin vasta kahden tunnin kuluttua. Steissi on suhteellisen kaukana keskustasta, joten tyydyimme niinkin herkkään vaihtoehtoon kuin assan baariin.

Baari osoittautui oikein mukavaksi paikaksi edullisene sprizeineen, joita nautimme 1,50€ hintaan useammankin kappaleen. Puheripulin ohessa meinasin myöhästyä seuraavastakin junasta, merda! (ital. = shit) Ehdin kuitenkin juuri juoksemalla junaan, hyvästit sen sijaan jäivät kovin ankeiksi - vilkutin ja huutelin pojille avonaisesta ikkunasta, mutta halaukset jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Onneksi vaihdettiin jo aikaisemmin päivällä numeroita, joten laiteltiin vielä viestiä puolin ja toisin. :) Danielen kanssa pidän siis edelleen yhteyttä ja olen luvannut vierailla Trevisossa vielä jonain päivänä - ehkä silloin saan myös kamerapussini takaisin (; Se nimittäin jäi vauhdissa steissin baariin, josta myyjä oli kiikuttanut sen Danielelle, joka otti pussin talteen.

Junamatka takaisin Perugiaan sujui hyvin, joskin erittäin poukkoilevalla menolla.. Jossain vaiheessa ihan aivan varma, että nyt mennään pientareita pitkin. Farmilla nukuin hyvät ja maittavat yöunet lämpimän peiton alla, hieman poikia kaivaten, mutta onneksi huonekaverina nukkui edelleen nykkiläinen Roshni.

Puhuinkin teille jo aikaisemmin mukavasta teksiviestistä, jonka sain Crisiltä Siennan katuja tallatessani. Sovimme lähtevämme heti aamusta päiväreissulle Lago Trasimenolle sekä sen kauniille saarelle Isola Maggiorelle. Saari on myös suosittu paikka viettää häitä, joten odotuksen luonnon ja saaren kauneuteen olivat aika korkealla. Heräilin kahdeksan aikaan lintujen viserrykseen - Roshni oli avannut ikkunan ja lähtenyt laittamaan aamupalaa. Tyttö oli siis vapaaehtoistyössä farmilla ja halusi keittää meille aamuteet ja -kahvit valmiiksi. Muistan kyllä katselleeni pitkän aikaa ulos ikkunasta ja huokailleeni maiseman ihanuutta. Voisiko minunkin ikkunastani näkyä joskus jotain tällaista?




Manuelen ja Crisin yhteinen paatti BananaBoy oli tykki. Hiukset hulmusivat ja vettä ripsi kasvoille paatin puskiessa ulapalle. Ilma oli lämmin, keskipäivällä polttavan kuuma. Hetken aikaa selällä cruisailtuamme pudotimme puolalaisen pariskunnan (harmi, etten muista enää nimiä) saareen ja jatkoimme vielä kolmisin hieman pidemmälle. Tarkoituksena oli mulahtaa veteen jossain pidemmällä sekä ottaa jokunen tovi aurinkoa veneen kannella. Toimi!

Ja kuten arvasinkin, oli saari mielettömän kaunis. Kierreltiin ympyrää kasvillisuutta palmuista kuusiin vaihtavassa saaressa, jossa tuuheat puut reunustivat kapeita kävelyreittejä. Kukkulan päällä sijaitsevan majatalon emäntä loihti meille vielä lounasajan jälkeenkin oikein maittavat ruuat asevelihinnalla, Cris nimittäin tunsi emännän jo entuudestaan. Kolmen ruokalajin herkuttelu kuitattiin alle kympillä. Kaiken kaikkiaan saarella oli ihanaa ja voin suositella siellä käyntiä kenelle tahansa. Kunhan saan muutaman lyhyen videon upittua palvelimelleni, laitan ne myös teidän nähtäväksenne. Crisin heinäpilli on pakko kuulla! :D

Illemmalla nälkäiset reissaajat saivat vatsantäytettä

pari sataa vuotta vanhan, ulkona sijaitsevan

kiviuunin uumenista.

Farmin omat pizzapartyt ovat supereita!

Kiitos unohtumattomasta reissusta kuuluvat siis Farmhouselle,

jonne jokaisen Perugiassa reissaavan duden kannattaa suunnata.

:)

Katsotaan mistä reissusta postaan seuraavaksi.. Anyone? (;

:/

Blogger temppuilee, joten päivitän Isola Maggioren reissu jatkuu heti, kunhan kuvien lisäys toimii taas. Toivottavasti homma korjaantuu pian. Käykää toki sinä aikana vaikka pelaamassa Kilroyn matkapeliä, jonka pääpalkintona on maailmanympärysmatka :)

nice to meet you, my friend.

Kapteeni käskee:

Avatkaa reitti Rostockiin!

Saksojen yhdistymisen juhlavuoden kunniaksi

Finnlines tarjoaa laivamatkan

Rostockiin 20€ suuntaansa,

kun matkustajia on vähintään kolme B3-sisähytissä.

Tarjous on voimassa 1.-19.12,

eli vielä ehtii varata matkan ja lähteä

ex tempore -reissulle Saksaan !

Paikan päällä kannattaa tsekata ihanat joulumarkkinat,

eikä Berliinikään ole kuin parin tunnin ajomatkan päässä.

Voita matka Italiaan!

Osallistumalla Matka 2010 -messujen kilpailuun !

i have money, i can travel

Saatatte muistaa tovi sitten postaamani haasteen itselleni. Ja kuten lupasin, otin yhteyttä muualla kuin fb:ssä - lähetin nimittäin Allille etanapostia useammankin sivun :) Alli (Asta) on vanha ystävä muutaman vuoden takaa. Tutustuin tyttöön silloisen heilani kautta ja miten onnellinen olenkaan siitä, että pidetään edelleen yhteyttä! ..Melkein joka päivä fb:ssä, mutta myös näin etanapostitse sekä soittelemalla. Mesepommituksesta puhumattakaan. Oli jo tovin ollut minun vuoroni laittaa kirjettä matkalle ja kuten lupasin, I did it (; Mukaan laitoin teollisuuden hukkapaloista valmistetun heijastimen, jotta tipu näkyisi siellä, missä huiteleekin. Tällä hetkellä koneelta ei valitettavasti löydy mitään nasevaa yhteispotrettia, mutta kuten lupasin, laitan sen myöhemmin jonkin pienen tarinan kera. Näin muistutan itseäni siitä, miten tärkeitä ihmiset minulle ovat ja miten paljon enemmän minun pitäisi heidän kanssaan komminikoida - muutenkin, kuin päätteen ääreltä.

Tämä siis tapahtui edellisellä viikolla. Tällä viikolla olen sen sijaan askarrellut yli 20 joulukorttia yhdessä matun kanssa. Olen täysin toivoton Joulun suhteen. En sillä, että olisin myöhässä.. Vaan sillä, että aloitan huseeraamisen jo lokakuussa. Osan lahjoista olen hankkinut jo syyskuussa. Rakastan Joulua ja ihan kaikkea siinä. :) Joulukorttiteema oli tänä vuonna muhkea joulutorttu (laitan kuvan korteista myöhemmin). Tosin Allille ja Allin perheelle lähti Joutomaan lumihiutaleita puhalteleva norsukortti (Allin äiti kerää norsuja). Tänään aion vielä kirjottaa joulutervehdykset Italiaan, Serbiaan, Kanadaan ja Bulgariaan. Parhautta!

Ja parhautta on muuten myös se, että työsopparia jatketaan eli ei hetkeen huolta huomisesta! :) Assarin hommat kuitenkin vaihtuvat suunnittelijaksi ja toimenkuva muuttuu hieman. Duunailen siis verkkopalveluissa ja enimmäkseen teen töitä Photarin ja Flashin kera (miten ihanaa!) palvelukehityksen ohella. Valmistuin siis teolliseksi muotoilijaksi, mutta tällä hetkellä olen lipsahtanut hieman enemmän visuaaliselle puolelle tuotesuunnittelun sijaan. Tosin oman alan hommiahan tämäkin on ja olen kovin onnellinen työpaikastani, meillä kun on niin marginaali ala työllistyä :/ Mutta hei, tulevien reissujen rahoitus on taattu!

Kuulin muuten, että eräs tila- ja kalustemuotoilijaksi valmistunut hyvä ystäväni (ja erasmus-vaihtokaverini) muuttaa tammikuussa Kallioon, voi pojat! Toivottavasti nähdään sitten asap, Niko! :) Ensi viikolla postijonossa on sitten kuopiolaistunut, italialainen Sara. (; Mutta siitä kerron enemmän, kunhan kirje (olen tällä hetkellä niiden kannalla muistamisessa) on lähtenyt liikkeelle.

[Sienna-Perugia-Lago Trasimeno-Isola Maggiore jatkuu vielä tänään!]

just for fun

Joko olette bonganneet maailman lyhyimmän metron, joka kapuaa ja laskee sekä ylös että alas Haifan (Israel) Mount Carmel -vuoren rinnettä? Israelin ainoalla - ja varmasti maailman lyhyimmällä - metrolla on alamäkeen kuusi pysähdystä.

Perugia - Montepulciano - Sienna

Heräsin siihen, kun Daniel retuutti väsynyttä reissaajaa; "Buongiorno finlandese! Dai, facciamo colazione!".  Hostellimajoitukseen kuuluvan (erittäin mukiinmenevän) aamupalan jälkeen hyppäsimme aamuauringossa paahtuneeseen autoon kohti ensimmäistä etappiamme Lago Trasimenoa. Reitti kulkisi tuon Italian kolmanneksi suurimman järven kautta erinomaisesta viinistään tunnettuun Montepulcianoon, josta jatkaisimme halki Toscanan vehreiden kukkuloiden kohti punahehkuista Siennaa.

Lago Trasimeno

Montepulciano

605 metrin korkeudessa, vehreän kukkulan huipulla majaileva Montepulciano kuuluu Siennan maakuntaan. Kaupungin viiniä tituleerataan yhdeksi maan parhaista - sen vuoksi täällä järjestetäänkin hienostuneita viininmaistajaisia aina yön pikkutunneille saakka.

Palazzo Tarugi 

Montepulcianossa näkemisen arvoisia paikkoja ovat myös The Sanctuary of San Biagio sekä Communal Palace, puhumattakaan niistä pienistä mukulakivisistä serpentiinikaduista, jotka sukkuloivat läpi kaupungin. Olisin mielelläni viettänyt täällä pidemmänkin aikaa (etenkin nähtyäni poikien ihanan hotellin, jonka ikkunasta ylemmät maisemakuvat on napattu). Parin tunnin kiertelyn jälkeen nousimme autoon ja nostimme kytkintä kohti 70 kilometrin päässä sijaitsevaa Siennaa. Montepulciano, I'll be back!

Sienna

Piazza Del Campo

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Piazza Del Campo on suuri toriaukea keskellä etruskien perustamaa punatiilistä Siennaa. Perinteinen "Siennan Palio" eli hevosten laukkakilpailu - joka on kaupungin suosituin turistitapahtuma - järjestetään kahdesti vuodessa 2.7 sekä 16.8. Sienna tutkailee ympärilleen levittyviä maisemia hieman Montepulcianoa matalemmalta, yltäen silti reilun 320 metrin korkeuteen.

Cathedral of Siena

"Sienna, Italia - huhtikuu 2008

Kauneuden ja rumuuden rajamailla tasapainottelevan kaupungin rakennuksissa on käytetty pelkästään punaista tiiltä. En pääse mitenkään eroon "aurinkokaupunkimaisista"  fiiliksistä - tämä korkean vuoren nokkaan rakennettu kuuma kaupunki, jonka ilma ei tee mitään muuta kuin seisoo, on yksi parhaiten mieleenpainuneimmista sekä hätkähdyttävimmistä, ristiriitoja herättäneistä paikoista reissujeni varrella."

Kuten matkapäiväkirjaani raapustin, en ollut varma pidinkö Siennasta vai en. En tiedä pidänkö siitä edelleenkään. Kaupunki tuntui ahdistavalta, kuumalta ja kertakaikkisen ahtaalta. Mutta! Huolimatta kaupungin erikoisista ja ei niin lempeistä viboista, on paikka jäänyt mieleen paremmin kuin moni muu.

Sienna, en ole varma näemmekö enää koskaan, mutta kannan muistosi sydämessäni. Olit ensimmäinen kaupunki, joka koskaan pystyi hämmentämään minua näin.