La Giornata del Gatto grigio

Italiaseran aiheet sen kuin paranevat. Tällä kertaa, jo 9. serassa, oli tarkoitus esitellä italiaano. Speksejä ei sen kummemmin jaettu, eli valinta oli suhteellisen vapaa - yes!  Tiesin heti kenestä oma postaukseni kertoisi. Voin rehellisesti todeta erään italiaanon varastaneen sydämeni vaihto-opiskeluni aikana Ravennan maakunnassa sijaitsevassa Faenzassa. Kaipaan häntä edelleen. Kaipaan yhteisiä hetkiämme illan hämyisimpänä hetkenä, juuri ennen baarin sulkemista, liian monta vodkapaukkua nauttineena.. Oivoi!

Asustellessani Corso Baccarini 8:ssa, ei minulta ollut kuin vaivaiset 500m pikkukaupungin parhaaseen menomestaan. Loungemainen keikkapaikka oli juuri sellainen, mitä kaipaan Suomeenkin. Edes Helsingistä ei löydy vastaavaa paikkaa. Tai jos joku epäilee tietävänsä sellaisen, ottaisin vielä täysin vihreänä espoolaisena kaikki neuvot ja vinkit vastaan! Pelastakaa mun viikonloput ja kertokaa oikeasti jo käymisen arvoinen mesta! Ja vaikka paikka löytyisi, en usko että saisin yhtä tujuja ja samalla niiiin edullisia vodkalemoneja, mitä Faenzan Clan Destino tarjosi.

Talpa on aito, ihana, italiaanoille ominaisen karvainen, välillä hyvin yrmeä, kaikkien naisten päätkääntävä gigolo. Kuuro kollikissa Talpa asustelee omistajansa pitämässä Clan Destino loungebaarissa hengaillen ihmisten keskuudessa. Lempipuuhia ovat makaaminen ja syöminen. Rapsutuksetkin ovat kivoja, kun kissa sillä päälle sattuu. Kolli on nimittäin välillä kovin äreä, kun sen nokosia häiritään. Mutta miksä sen parempi paikka asustella, kuin leppoinen baari ja omistaja vierellä koko ajan. Ruokaa riittää niin paljon kuin jaksaa syödä, eikä melu ja möykkä häiritse alkuunkaan. Jos ihmisemäärä alkaa ärsyttämään, pujahtaa Talpa tyytyväisenä takahuoneeseen. Mitkä kissanpäivät!

Talpaa on kova ikävä! Ja parastahan on se, että

kollille löytyy oma fb-profiili. Arvatkaa kuka on kaverilistalla (;

Tässä vielä muutama kuva Clan Destinosta

(kuvat myspace -sivuilta)

Baarin yhteydessä toimii Angusto Ristorante

erasmusten leffaillat @ corso baccarini 8

Näin me vietettiin iltoja Nikon, Kaisun ja minun yhteisessä kodissa muiden vaihtareiden kera :) Leffakangas oli valtava ja en panis pahitteeksi, jos sellainen löytyisi myös Espoon vuokrakämpästä.

Niin ja mitä ehkä eniten kaipaan, oli kokkaaminen porukalla. Ja aperitiivojen nauttiminen. Ü

tarjoilija, pastassani on matoja

Tom loves his pasta

Sillä välin kun painiskelen Firenzen ja Veronan postausaiheiden välillä (en osaa päättää kummasta kirjoittaisin ensimmäiseksi) haluan vilauttaa teille yhtä mainiota kuvaa erasmusreissultani. Brittiläinen Tom oli tullut jo meitä edeltävänä vuonna vaihtoon (-07) ja jäänyt sille tielleen rakastuttuaan italialaiseen tyttöön. Poika siis päätyi myös valmistumaan ISIA:sta, aika superia. Henkilökuvaukset jääköön kuitenkin tuonnemmaksi, sillä pastan ulkonäkö on varmasti liian kova vastus millekään muulle aiheelle tässä postauksessa. (;

Ruokapaikkana toimi eräs Faenzan maittavista ristoranteista, jonka nimeä en tällä hetkellä saa kuollaksenikaan mieleeni. Kuvan pasta oli kuitenkin Tomin herkku eikä suinkaan ensimmäisen kerran vahinkotilaus, niinkuin sen ulkonäkö saattaisi antaa ymmärtää.. Tai Tomin ilme. Kaunis eikä yhtään madoilta näyttävä annos oli oikeasti tosi hyvää (maistettiin porukalla). Tästä siis opimme jälleen kerran sen, ettei koskaan kannata olla liian ennakkoluuloinen. Älkää antako ulkonäön hämätä! (;

Italiasera -haaste - Mi mancha noi !

a Firenze

Otan vastaan Liisan luotsaaman mukavan Italiasera -haasteen,
johon törmästin kiksun blogissa.

Elämäni parhamimmistoon kuuluva ajankohta sijoittuu vuodelle 2008, jolloin vietin kevätlukukauden mittaisen vahito-opiskelun Italian Faenzassa, Istituto Superiore per le Industrie Artistiche (ISIA) muotoilukoulussa. Tutustuin vaihdossa sekä tekemilläni reissuilla mielettömän ihaniin ihmisiin, joihin pidän yhteyttä edelleen (löysin juuri pienen vaivannäön jälkeen Uusi-Seelantilaisen Jonathanin fb:stä!). Koulussa suoritin pelkästään vapaasti valittavia kursseja keramiikan, graafisen suunnittelun, italian kielen sekä tuotemuotoilun parissa. Opiskelu oli uskomattoman lungia ja ehdin reissata mielin määrin siellä ja täällä. Kunhan saan aikaiseksi, voisin napsia muutaman kuvan niistä duuneista, joita tein vaihdon aikana :) Kaikkein mielenkiintoisinta oli keramiikkamuotin valmistus, josta pääsimme valamaan ihan aidot ja oikeat kappaleet paikallisessa valumossa. Oma pöytämaustekonseptini "Colora il tuo cibo!" on edelleen suosikkini kaikista töistä, mitä olen opiskelujen aikana tehnyt.

Ennen omaa erasmuvaihtoani tutustuin kouluumme saapuneisiin Francescaan ja Jacopoon, jotka jo opiskelivat ISIA:ssa, tulevassa vaihtokoulussani. Heidän iloisuutensa, avoimuutensa ja hulvattomuutensa ansiosta kaivoin esille ne ihanat muistot, jotka olin taltioinut edelliseltä perhereissultamme Italiaan ollessani 7. luokalla. Hakuani Faenzaan pönkitti myös Niko, joka pyrki ja pääsikin samaan kouluun yhdessä Kaisun kanssa. Meitä olisi siis kolme seikkailijaa, jotka paloivat halusta päästä vuorostaan silloisten vaihtareidemme kestittäviksi.

con Fra

con Jacko

Kieltä opiskelin koulussa, tosin aika heikolla menestyksellä. Opin sen paljon paremmin täysin autenttisessa ympäristössä englantia puhumattomien uusien ystävieni keskellä. Kielessä on tietenkin preppaamisen varaa, mutta selviän sillä oikein hyvin paikan päällä. Pidän taitoa yllä mesekeskuteluiden avulla, tekstiviestein, aina silloin tällöin kielioppikirjaa vilkaisemalla sekä tietenkin musiikkia kuuntelemalla + suomentamalla.

Lähdin takaisin Italiaan kesällä 2008 (viihdyttyäni vain kuukauden kotomaassa) ja viimeisimmältä reissulta kotiuduimme yhdessä matun kera 2.1.2010. Tästä reissusta päivätänkin juuri par'aikaa. :) Matulle Italiassa käynti oli ensimmäinen kerta, minulle neljäs. Ja jos uskaltaisin toivoa jotain oikein kovasti, toivoisin voivani käydä Italiassa joka ikinen vuosi. Minulla on ystäviä Milanossa, Torinossa, Bolognassa, Imolassa, Perugiassa, Trevisossa, Sardiniassa ja monessa monessa muussa kaupungissa. Voisiko joku tarjota vaikka sellaisen vuoden mittaisen loman, että ehtisin kiertää kaikkien luona? Sukujuuria minulla ei maassa ole, vaikka nimeni onkin kovin tyypilinen italialainen. Se jos mikä (vaalean tukkani ohella) jaksaa hämmästyttää paikallisia. Aina kun esittelen ja kerron nimeni, muljahtavat uuden tuttavan silmät ymräri: "Marinella?! How it can be?!" :D

Maassa ihastuttaa eniten sen rosoisuus, impulsiivisuus, aitous ja ääni - minne tahansa menet, et tunne koskaan olevasi yksinäinen. Hirmuinen mölötys valtaa sinut minne ikinä menetkin, ja sekös on ihanaa :) Ruoka ja juoma veivät minut jo ajat sitten mennessään, enkä malta odottaa pian alkavaa viikonloppua, jolloin voin korkata tuliaisiksi tuodun Aperolin ja nautiskella muutaman spritzin yhdessä ystävien kera.

a Faenza

Ja oma suosikki, jota kuuntelin paljon jo vaihdossa ollessani,
olkaat hyvät!
ps. Liisa, koukutit minut ihan täysin Tizianoon! :D