Missä mekkokelit?

Sinä päivänä kun allekirjoittanut lähtee ulos kesämekossaan, sataa takuuvarmasti. Ja tietenkin kaatamalla.  Onneksi Siennasta pelastettu ankkavarjo suojasi kastumiselta ainakin osittain painellessani iloisin mielin kohti Ruoholahden Ciao Caféa, jonne oltiin sovittu treffit tyttöjen kera.

Ilta täytti uskollisesti kaikki lempparimaalleni ominaisimmat piirteet: jäätelöä (ennen pääruokaa), myöhäinen päivällinen, myöhästelyä, komea tarjoilija sekä kuuma ja kostea, veitsellä leikattava paksu ilma. Dolce far niente oli saanut niskaansa vaatteet läpikastelevan sadekuuron, jonka vuoksi tyttö napattiin mukaan vasta Zio Pepen edestä - joka oli kiinni. Ravintola oli päättänyt jäädä kesälaitumille,  joten vaihdoimme paikan lennosta Kampin Pasta la vistaan. Punavuoren Nerone saa siis vielä odottaa. (Pasta la vista oli hyvä paikka, mutta ei omasta mielestäni pärjännyt Neronen salaatille) Lyhyt ja mukava ilta päätettiin Shakeriin.

Sää oli niin kuuma ja trooppinen, ettei toissakesäinen Italianreissu ollut enää mitenkään verrattavissa. Ja huom, tuolloin muuten-niin-kovis reissaaja lähti häntä koipien välissä paria viikkoa aikaisemmin kotiin - Bolognan kuuma ja kostea ilmasto oli aivan liikaa tällaiselle syksystä nauttivalle suomalaiselle likalle. Etenkin kun kaveri pääsi töihin ja päivät olisi pitänyt viettää yksin keskustassa kierrellen. Nyt on kuitenkin ollut hyvä sauma totuttautua tulevaan Thaimaankoitokseen, joka starttaa tammikuussa 2011.

Ihan hupsu jäi kaikista kuvista pois, mutta otoksia löytyy etenkin Paula-Maijan blogista :) Tyttö on hankkinut uuden ihanan lelun, eli Canonilla tallennettuja hetkiä voidaan jatkossa seurata edellistäkin malttamattomampaan tahtiin :)

Italiasera: Moda Italiana

Järjestyksessään 11. Italiasera käsittelee tällä kertaa italialaista muotia. Vaikka tämän postauksen voisi paremminkin livuttaa tuonne tyyliblogini puolelle, pidetään se muiden kanssasisartensa kera samassa paikassa. Alunperin keskiviikolla sovittu on air / live italiasera kera valloittavien tyttöjen siirtyy ensi viikolle, sillä - kas kummaa - yksi on reissussa ja toinen lähtee kuuntelemaan hyvää musiikkia. (;

Ensi kosketukseni italialaiseen muotiin tapahtui 7. luokalla. Hankin silloiselta perhelomalta (Terracina, Rooma, Napoli) Rocco Barocon tummansinisen merimiessäkin, joka kuitenkin katosi ajan kuluessa. Nythän löysin tilalle uuden ja vastaavan nahkaisen version, joka kieltämättä on ja näyttää tyylikkäämmältä kuin edeltäjänsä. Kissankokoinen Rocco Barocco -teksti silloisen säkin sivustalla ei ollut se kaikkein hekumallisin, mutta miellyin laukun muotoon todistettavasti jo vuosia sitten.

Kolmesta suosikkihuivistani kaksi on made in Italy. Molemmat on pelastettu Hämeenlinnan Fidasta muutamalla kymmenellä sentillä. Sen sijaan nahkavyö on kotoisin Faenzassa (vaihtokaupunkini) sijaitsevasta pienestä nahkaliikkeestä. Jättimäinen solki miellyttää edelleen vaikka vyö onkin siirtynyt toviksi sivuun (odottamaan vuoroaan) legginssikaudelta sekä kesämekoilta. Tai haaremihousuilta. Harmikseni huomaan, etten omista enää kuin yhdet siedettävät farkut. Lontoosta tuodut Desigualit toimivat edelleen, muut odottavat kirpparipusseissa pääsyä parempiin koteihin. Ylimpänä bostailevat laukut ovat myös kotoisin saapasmaasta ja stadin kirppareilta pelastettuja. Rakastan etenkin tuota karheaa, punottua materiaalia, jota en voi yksinkertaisesti vastusta.. Sen vuoksi laukku on ollut pakko saada sekä mustana että sinisenä.

Ankkavarjo oli 110% heräteostos liian monen Sprizin jälkeen. 

Siennasta pelastettu ankkaherra on kuitenkin palvellut käyttäjäänsä 

paremmin kuin hyvin.

Viimeisin ostokseni on Kauniista Veerasta löydetty Versacen takki, jota koristavat hauskat värilliset vetoketjut. Takki istuu paremmin kuin mikään muu aikaisemmin, ja jopa hihat ovat kerrankin tarpeeksi pitkät. Liputan siis mielelläni moda italianan puolesta, sillä se tuntuu tarjoavan minulle ronskeja, erilaisia ja erikoisia valintoja, kuoseja ja vaihtoehtoja. Ja tarpeeksi pitkiä hihoja.

Serata in Italiano

Questa volta abbiamo dovuto scrivere in italiano ma non ho usato la lingua italiana per molto tempo!
Per questo motivo voglio presentarvi alcune delle citazioni:

"Per fare un amico basta un bicchiere, per mantenerlo non basta una botte"
– Ystävän saamiseen riittää lasillinen, ystävän pitämiseen ei tynnyrikään.

"Un pasto senza vino è come un giorno senza sole"
– Ateria ilman viiniä on kuin päivä ilman aurinkoa.

"Meglio un giorno da leone che cento da pecora."
– Mieluummin päivä leijonana, kuin sata lampaana.

"Val più la pratica della grammatica."
–  Experience is more important than theory.

"Vivi e lascia vivere."
–  Live and let live.

"Volere è potere."
– Where therès a will there's a way.
 
 
E il mio preferito: Amare e mangiare!

(Tarkoituksena oli siis italiaserailla in italiano, mutta sen puhumisen ja kirjottamisen vähyys lähikuukausina sai minut loikkaamaan sieltä missä aita on matalin, eli esittelin italiankielisiä fraaseja :)

La Giornata del Gatto grigio

Italiaseran aiheet sen kuin paranevat. Tällä kertaa, jo 9. serassa, oli tarkoitus esitellä italiaano. Speksejä ei sen kummemmin jaettu, eli valinta oli suhteellisen vapaa - yes!  Tiesin heti kenestä oma postaukseni kertoisi. Voin rehellisesti todeta erään italiaanon varastaneen sydämeni vaihto-opiskeluni aikana Ravennan maakunnassa sijaitsevassa Faenzassa. Kaipaan häntä edelleen. Kaipaan yhteisiä hetkiämme illan hämyisimpänä hetkenä, juuri ennen baarin sulkemista, liian monta vodkapaukkua nauttineena.. Oivoi!

Asustellessani Corso Baccarini 8:ssa, ei minulta ollut kuin vaivaiset 500m pikkukaupungin parhaaseen menomestaan. Loungemainen keikkapaikka oli juuri sellainen, mitä kaipaan Suomeenkin. Edes Helsingistä ei löydy vastaavaa paikkaa. Tai jos joku epäilee tietävänsä sellaisen, ottaisin vielä täysin vihreänä espoolaisena kaikki neuvot ja vinkit vastaan! Pelastakaa mun viikonloput ja kertokaa oikeasti jo käymisen arvoinen mesta! Ja vaikka paikka löytyisi, en usko että saisin yhtä tujuja ja samalla niiiin edullisia vodkalemoneja, mitä Faenzan Clan Destino tarjosi.

Talpa on aito, ihana, italiaanoille ominaisen karvainen, välillä hyvin yrmeä, kaikkien naisten päätkääntävä gigolo. Kuuro kollikissa Talpa asustelee omistajansa pitämässä Clan Destino loungebaarissa hengaillen ihmisten keskuudessa. Lempipuuhia ovat makaaminen ja syöminen. Rapsutuksetkin ovat kivoja, kun kissa sillä päälle sattuu. Kolli on nimittäin välillä kovin äreä, kun sen nokosia häiritään. Mutta miksä sen parempi paikka asustella, kuin leppoinen baari ja omistaja vierellä koko ajan. Ruokaa riittää niin paljon kuin jaksaa syödä, eikä melu ja möykkä häiritse alkuunkaan. Jos ihmisemäärä alkaa ärsyttämään, pujahtaa Talpa tyytyväisenä takahuoneeseen. Mitkä kissanpäivät!

Talpaa on kova ikävä! Ja parastahan on se, että

kollille löytyy oma fb-profiili. Arvatkaa kuka on kaverilistalla (;

Tässä vielä muutama kuva Clan Destinosta

(kuvat myspace -sivuilta)

Baarin yhteydessä toimii Angusto Ristorante

Italiasera numero ? - Italia kymmenellä kuvalla

On jo aikakin saada tämä postaus valmiiksi! Joku ihanista tytöistä varmaan kertoo seran numeron, jotta saan päivitettyä otsikon? Anyhow, olisin voinut laittaa tänne monen monta kuvaa, mutta koetin valita ne eniten itseäni ja omia reissujani, omaa suhtautumistani Italiaa kohtaan kuvaavat otokset. Mi mancha !

***

Milano

Faenza

Faenza

Faenza

Bologna

Rimini

Venetsia

Rimini

Venetsia

Matkalla Faenzaan

Italiasera 3/2010

Vietin elämäni ensimmäiset sokkotreffit erittäin onnistuneesti ja mielettömän mukavassa porukassa (miksi tyytyä vain yhteen..). Italiaseran miitti vietettiin Vespassa, jonka ruokalistalta bongattiin heti alkupaloiksi useampi kielioppivirhe. Huomautettuamme asiasta ystävällisesti tarjoilijalle saimme kuulla, että menu on italialaisen pääkokin käsiälaa. Anteeksi vain, mitä kohtaa en ymmärtänyt?

Pizzat ja alkupalat upposivat hyvin, samoin jälkiruoaksi tarjoiltu jäätelö (vaikka se paljastuikin hieman liian esanssiseksi). Muut valitsivat sitruunasorbetin, minä nappasin kirsikkasuklaan. Jos kuitenkin haluaa hyvää taivaallista, aitoa italialaista jäätelöä, kannattaa suunnistaa Hämeenlinnan Mamma Miaan! Milanolainen Marco pitää oikeaoppista, pientä ja sympaattista jäätelökahvilaa aivan torin kulmassa. Mi piache!

Illan kuvasaldo on hieman hämärää, vaikka meininki olikin kaiken aikaa erittäin pirteä - ja meluisa. Suunvuoroja jaeltiin tasaisesti ja hiljaista hetkeä ei taidettu kohdata kertaakaan? (; Grazie mille tutti! Spero di vederti al piu presto!

Umpisolmussa

Bocca Buona

Dolce Far Niente & Ihan hupsu

*erda !

Oon jo toistamiseen unohtanut mun kuvapostauksen Italiasta ! Ärr ja murrr. Ja hei, Italiaseramiitti on (onhan?) tänään ja jos/kun, missä me ollaan? Ciao Cafe kun ei taida olla auki niin onhän täälä Baker's, Iguana, Molly Malone's.. Hm. Infotkaa muakin kun tiedätte, pääsen omaan s-postiin käsiksi vasta neljän jälkeen! :) Un mega bacio !

lasagna - nasakka - italiana ! / italiasera nro 2

Italiasera numero due on Dolce far Nienten toinen haaste, jonka aiheena on tällä kertaa ruoka. Italiaserat ovat siis meidän italiafriikkien yhteinen haastepostaus, jossa käydään läpi milloin mitäkin mieltymyksen kohteita. Aihealue on kuitenkin aina sama: Italia. Mukaan saa ilmoittautua, eli jos haluat osallistua omassa blogissasi yhteiseen haasteeseen, Benvenuti!

Äidin tekemä lasagne on ollut aina hyvää. Pienenä olin niin mahdottoman kielivammainen, etten onnistunut päristämään ärrää, muistamaan n-kirjainta ja ässäkin suhisi karmeasti. Koska ng -äänteiden lausuminen oli suoranainen mahdottomuus, kehitin lasagnelle oman nimen, joka oli "Nasakka". Nasakka on siis edelleen käytössä ja faija on jopa onnistunut juurruttamaan sen Rautaruukille :D Ahahah. Nasakka -sanan tietävät myös minut tuntevat ystäväni enkä ole onnistunut välttymään naurunpyrähdyksiltä, kun joku on koulussa erehtynyt kysymään minulta mitä tänään on listalla

- "Nasakkaa".

- "Siis mitä?"

- "Siis, Nasakkaa"

- "Siis..?"

- "Siis sori, Lasagnea"

Eli italialaisista ruuista oma intohimoni on ehdottomasti lasagne, eli nasakka, vaikka rakastan myös tortellineja, focacciaa, pastoja ja monia monia muita herkkuja. Niin, ja Piadinoja! Neljän juuston pizzoja. Munakoisotoasteja! Kakkos-sijan vie kuitenkin sieni-parsa-pasta, joka on aivan taivaallista. Laitan teille joskus sen ohjeen! :)

Ensimmäisellä Italian reissulla (-97) pääsin maistamaan tuota aitoa ja oikeaa nasakkaa, joka muljautti koko perheen silmät ympäri. Niin hyvää! Sen jälkeen olen päässyt nauttimaan ko. herkusta  muiden italiareissujeni ohella myös Damissa, jossa taas kerran söin yhden maailman parhaimmista nasakoista. Ja vaikka nasakan tilaaminen kestääkin aina iäisyyden, on herkku odottamisen arvoinen. Nasakkaa ei nimittäin yleensä ole valmiina, vaan se pyöräytetään pienelle pannulle (josta se myös tarjoillaan) juuri sinua varten. Kun sihisevän kuuma, vasta uunista pullahtanut nasakka tulee tekemään tuttavuutta ruokapöydälle, on sen loppu väistämättä lähellä. Nasakka, ti voglio bene tantissomo! No aspetta, ti amo tantissimissimi !