Karttakokoelman kartuttamista

Kuten Radio Rock on monta kertaa todennut: punaviini kruunaa syysillat. Hyvin sujuneen (ja vihdoin takana olevan) muuton kunniaksi nostimme sekä jalat pöydälle että punaisen maljan uudelle kodille.

Kuvassa tämänpäiväinen löytö Espoon Fidasta - vanhan ja upean, lasisen karttapallon adoptointia ei tarvinut kahta kertaa miettiä, kun kuulin vielä takahuoneessa majailevan (vein useamman pussin itselle ylimääräiseksi jäänyttä tavaraa lahjoituksena) karttapallon lähtevän uuteen kotiin kahdellakymmenellaviidellä eurolla. Riemulla ei ollut rajaa, sillä vastaavanlaisista (ikäisistä) metalli- ja puuosista rakennetuista palloista saa normaalisti pulittaa reilusti yli 50 euroa.

Kartasta löytyvät niin Neuvostoliitto, Jugoslavia, Burma, Siam kuin Suomen yhteys Jäämereen. Leppoista viikonloppua kaikille lukijoille!

I love Prague

Joka ainoa postikorttilistalle joutunut päässyt ystävämme sai reissulta kuvanmukaisen kortin. Prahaa ei voi kuin rakastaa. Olen hengessä mukana, kun vanhin siskoni lähtee miehensä kera juhlimaan faijan synttäreitä oluen, Zdenek Milerin Myyrien sekä Absinthin ikiomaan kaupunkiin. Olisittepa nähneet faijan ilmeen, kun matkalahjakortti luovutettiin synttäripäivän (rastirata kaupungilla sisältäen mm. bilistä, neljän koiran ulkoiluttamista saman aikaisesti, keilausta, matkavisaa, ruokailua jne.) päätteeksi. Ü

Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat mm. vasemman alareunan Týnin kirkko sekä tähtitieteellinen kellotorni Orloj

Mutta palataan faijan synttäreistä takaisin Housut jalkaan ja toiset päälle -reissuun. Antoisan ja budjetissa pysyneen (22€) Krakovan jälkeen (jonne tulemme vielä palamaan samaisen reissun aikana) suunnistimme kohti Prahaa tuolla täysin turhaan pelotellulla yöjunalla. Matka kestäisi useamman tunnin, joten valitsimme tietenkin ajankäytön maksimoinniksi yöjunan. Kenelle tahansa junavalinnastamme kerroimme, saimme pään puisteluita, varottavia esimerkkejä ja vannotuksia siitä, ettemme sulkisi silmiämme samanaikaisesti. Tämä tietenkin hermostutti ja nakersi väsyneitä matkaajia, jotka ehtivät jo laatia nukkumisjärjestyksen parin tunnin vahtivuoroin. Kello yhdeksän juna olisi kuulema se kaikkein pahamaineisin puksu täynnä pitkäkyntisiä.

Vaan eipä ollut. Junan verkkainen vauhti ja keinunta antoi molemmille yhdet parhaista yöunista ikinä. Puksuun päästyämme tajusimme, ettei kenelläkään olisi mitään mahdollisuuksia hiipiä hyttiimme ja raapua painavia rinkkojamme alas ilman, että kuulisimme. Myönnän kuitenkin nukkuneeni sillä vajaan metrin levyisellä lankulla vaatteet päällä passi visusti housujen jemmataskussa. Öinen passintarkastus olikin sitten aikamoista säätöä, kun aloin puoliunisena ja täysin tokkurassa (niiden hyvin ja sikeiden unien vuoksi) kaivella passia housujen sisätaskusta. Varoitukset taisivatkin siis loppujen lopuksi koskea enemmän tavan matkustajavaunussa uinuvia reissaajia. Me kuitenkin ajattelimme maksaa muutaman euron lisää laveripaikasta, jolle pääsisi oikaisemaan junamatkan ajaksi.

8/5/05 09:00

"Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tietenkin; Hyvää Äitienpäivää! Eilen Krakovan juna-asemalla koettu ahdistus on jo laantunut. Ei auttanut muu kuin todeta, ettemme yksinkertaisesti ehdi Kroatiaan, jonka kuitenkin piti olla tämän reissun kohokohta. Ainoa lohdutus on se, että ystävällemme Katille kävi samoin omalla reissullaan. Mikä siinä Puolassa vetoaa niin paljon, että toinen maa jää näkemättä? Vaikka alkuun kirpaisi, ovat fiilikset nyt sitäkin korkeammalla. Meillä ei ole enää kiire minnekään ja voimme rauhassa hengailla siellä, missä huvittaa!"

En tiedä nykypäivästä, mutta ainakin reissumme aikana lähestulkoon jokaisella juna-asemalla oli hostellien sisäänheittäjiä. Lähdimmekin siis hyväuskoisina Mr. Jarošin matkaan kohti herran "hulppeaa" hostellia. Oikoreitti junanvartta pitkin sai kyllä hieman miettimään, että mihin tässä oikein joudutaan -- 10 kilon lihoiksi?

Mutta mitä tulee siihen "hulppeaan" hostelliimme tai omaan huoneesemme (saimme parisängyn herran päätellessä meidät pariskunnaksi).. Marian mielestä yhteisvessan vaaleanpunaiset seinät antoivat anteeksi sen, miltä hostellihuoneemme ja sen sisustus näytti. Punaisen kankaan takaa löytyi punaisilla tiilillä umpeen muurattu oviaukko. Kirjavissa lakanoissa oli useissa eri asennoissa hässiviä kanoja ja kukkoja. Seinät oli maalattu täyteen keltaisia kolmioita ja taulukoukuista roikkuvat pehmopäärynät miellyttivät suunnttamasti Mr. Jarošin silmää "Look at this wonderfully  and beautifuul big room! You see how big bed is? It is all yours, girls!"

No niin toverit, kaikki ensireaktiot ja kommentit meidän hostellihuoneesta ovat enemmän kuin tervetulleita ilahduttamaan muita kanssalukijoita! Jatketaan seuraavassa postauksessa niiden oikeiden nähtävyyksien parissa.

Matkabudjetti:

• menopaluu Hml-Hki 20€
• menopaluu Hki-Tallinna 20€
• Eurobus menopaluu Tallinna-Varsova 70€
• Varsova, ensimmäisen päivän budjetti 17€ (sis. majoitus 45zl. / 2 x lämmin ruoka 10.50zl. / netti 8zl. / bussilippu 2.40zl) 
• Krakova, toisen päivän budjetti 22€
• yht. 149€

Osa 1 / Osa 2 / Osa 3 / Osa 4

RUMBA !

Avaimet taskussa! Tänään on siis tarkoitus painaa pää tyynyyn uudessa kodissa. Muuttorumba lähti käyntiin eilen, kun pakkasin suurimman osan tavaroistamme (joita ei onneksi ole kovin paljoa) erilaisiin pusseihin ja nyssäköihin. Kun viime syksynä kannoin raahasin viisi tonnia painavaa runkopatjaa kierreportaita pitkin yhdeksänteen kerrokseen kirosin, etten tee sitä enää koskaan. Onneksi Matu nakitti tällä kertaa luokkakaverin mukaan auttamaan (kaljapalkalla tietenkin). Meikäläisen hommaksi jää sitten se nyssäkkävuori, yläkerran vinttikomero sekä kaiken turhan roudaaminen Fidaan. Loppusiivouksesta otan myöskin vastuun, sillä pojat tekevät suurimman osan viedessään isoimmat elementit uuteen kotiin. Kiitos vaan anopille ja appiukolle auton jsekä peräkärryn lainaamisesta!

Ihailtava energiapakkaukseni (mieheni) lähti eilen kuuden junalla Hämeenlinnaan hakemaan sohvaa ja ruokapöytää. Muru oli takaisin jo puolen yön aikaan, joten viimeinen yö vanhassa kodissa sujui levottomista unista huolimatta kainalopaikassa.

Muutosta menoja Helsingissä -osioon: viime viikonloppua tahdittivat Henry's Pubin wingsit (voin suositella!) sekä Laiturin (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston  info- ja näyttelytila)  Eläköön meri! Metropoli ja meri -valokuvanäyttely. Paikan päältä napattiin mukaan salmiakkisuolakalojen lisäksi kaksi 4€:n alennuslippua Sealifeen, jonne meidän on - hääleikkiin pohjautuen - tarkoitus mennä "tutkimaan ja opiskelemaan eksoottisia kaloja ennen Thaimaanreissua".

Valokuvakilvan voiton vei Patrik Raskin kuva Uusi Salmisaari

kuvat: laituri.hel.fi

Nomen est omen

Viidenkymmenenkuuden neliön avara, lasitetulla parvekkeella varustettu pintaremontin kokenut isokeittiöinen kaksio on meidän. Kaikki tapahtui salamavauhdilla: uuden kodin perään soiteltiin sunnuntaina siinä kello kahden aikaan, yksityisnäyttö oli kuudelta ja eilinen ilosanoma kruunasi alkavan viikon (lisäplussana tietenkin Claptonin varmistunut keikka ensivuoden kesäkuulle!) Tänään siis kahvitellaan kera uusien vuokranantajien avainten toivossa. Kämppä on nimittäin tyhjillään jo nyt. Lattiasta kattoon yltävät liukuoviset vaatekaapit (kahdella vaatetangolla) molemminpuolin eteistä houkuttelevat hurjasti. Saamme vihdoin ympärillemme sitä kaivattua avaruutta, jota 32 neliön pikkuinen yksiömme ei valitettavasti tarjoa. 9.kerroksen hulppeat näkymät Länärin yli Helsinkiin vaihdetaan myös mielellään sisäpihan puistoon sekä aivan talon vieressä kasvaviin koivuihin (saan siis nakuilla parvekkeella ihan rauhassa).

Ehkäpä saadaan myös nämä upeat löydöt seinille.

Arvaattekin varmaan, että linkkaan tänne pian huutista, sillä ylimääräistä tavaraa löytyy varmasti (ikuisesta perkuuoperaatiosta huolimatta). Ainakin muutama laukku, koruja sekä nahkaiset Vagabondin kiilakorot odottavat uutta kotia (kenkien koko oli muistaakseni 39 tai 40 - ajattelin luopua näistä kerran pidetyistä ihanuuksista [joilla en osaa kävellä liian korkean kiilan vuoksi] 30€:lla [ovh 80€]. Mikäli kiinnostuit niin laita viestiä marinella at houseofsyys.com).

Myös varustautuminen tulevaan thaikkumatkaan on hyvällä mallilla. Nappaan pikapuoliin kuvan viimeisistä hankinnoista tulevaa lentomatkaa varten.

Leppoista tiistaita kaikille lukijoille, teitä on Google Analyticsin mukaan tullut mukava määrä lisää! :)

Ladies and Gentlemen: House of SYYS

Syys on täällä, ja niin ovat myös uudet nahkaiset heijastimet. Luonnon inspiroimat asusteet on suunniteltu matkanteon turvaksi sekä rouheaksi asusteeksi. Lisäilen tuotteita pikkuhiljaa, mutta pyöräytetään homma kuitenkin käyntiin näin kauden sesonkituotteilla :)

pst. Käytiin asuntonäytössä ihan Maapallonpolun vieressä. Toivottavasti nomen est omen!

Katolilainen Pubi

Metro-lehti (22.10.2010) pääsi jälleen kerran hauskuuttamaan/kummastuttamaan lukijoita uutisoimalla vastikään Rooman keskustaan avatusta katolilaisesta pubista. Paikan sisustus ei jätä mitään arvailujen varaan - krusifiksit, raamatun lauseet sekä kuvat ristiinnaulitusta koristavat oluen ystävien kirkollista huonetta pubia. Mutta miksi ei, muuttihan Jessekin veden viiniksi. 

Giovanni Paolo II eli Johannes Paavali II -pubi sijaitsee aivan ydinkeskustassa sijaitsevan kirkon hautaholvissa. Opaskylttejä pubiin ei löydy, mutta mikäli hengellisessä pubissa vieraileminen mahtuu reissusuunnitelmiin, löytyy paikan osoite varmasti googlettamalla tai ainakin paikallisilta kysyttäessä. Bisseä on nimittäin tarjolla huomattavasti edullisemmin kuin muissa keskustan pubeissa (Heineken/Moretti 2.50€, Corona 3€). Vaikka paikkaa koristavan "Give me a drink" -kyltin teksti on suora lainaus Jesseltä itseltään, eivät Vodka tai humaltuminen ole kuitenkaan sallittua - hautaholvin uumenissa on tarkoitus juoda olut tai kaksi sivistyneesti.

"The idea is to offer the young people of Rome... an opportunity to express themselves, to listen, to be listened to, to drink something but in a healthy way, in a nice way," said Maurizio Mirilli, a priest and the landlord." via

Viimeaikaisten polttavien keskustelujen ohella voitaisiin nostaa esille jälleen yksi epäkohta - jos Jesse pystyy muuttamaan - ja haluaa muuttaa - veden viiniksi, miksi alkoholi on kuitenkin kielletty samaisessa kirjassa? :) Älkää lukeko näistä minun mielipiteitäni, asiat vain nousivat esille tutkiessani eri uutislähteitä hautaholviin avatusta kirkosta. Mitä mieltä siis olette, maistuisiko huurteinen hengellisessä ympäristössä?

Lue lisää täältä ja täältä.

Virtual Tour of New York

Sanaton? Ystävä facebookissa jakoi kyseisen linkin ja myönnetään, ettei videon fiilistelymusa ainakaan yhtään helpota Nykin matkakuumeeseen. Ja kaukokaipuuseen. 78 days to go and we're off to Thailand!

สวัสดี

Jos omistaisin iPodin, nappaisin mieluusti oheisen Speak Thai -softan puhelimeeni. Liian helpon kommunikoinnin sijaan käytän 29€:n hidasta nokialaistani edelleen vain perinteisiin tehtäviinsä ja koetan sönkätä seuraavia lauseita mieleeni:

Where is the toilet? = ห้องน้ำ อยู่ ที่ ไหน - hong nam yu tee nai

I don't have any money = ผม ไม่ มี เงิน - phom mai me ngern

Hi! =   สวัสดี  =  sa was dee 

Good morning!  =   อรุณสวัสดิ์  =  a roon sa was 

Can you help me?  = ช่วยฉัน/ผมหน่อยได้ไหม คะ/ครับ
=  chuay chan/phom noi dai mai ka/krab

I'm looking for John  =   ฉัน/ผมกำลังหาจอห์นอยู่
=  chan/phom kam lang ha John you

Café Lingua in Helsinki

Lisätietoja ryhmän omilta facebook-sivuilta! :)
(klikkaa kuva suuremmaksi!)

BUSTED

Lukijakaartia tahdittaa pian jo Matiaksen mummokin, sillä täältä löytyneet hääkuvamme on bongattu juhlavieraiden toimesta ennen kuin oikeita kiitoskortteja/zipattua kuvakansiota on ehditty toimittaa kanssajuhlijoille. Siinä vaiheessa, kun mummo soittaa ja kyselee netistä löytyvien kuvien osoitetta (omistamatta tietokonetta), on varmaankin aika laittaa hääkuvat tilaukseen.. (; Lähisuvun koostuttua matkailuun sekä kulinaristiseen herkutteluun hurahtaneista ihmisistä voin vain todeta valinneeni ympärilleni oikeat ihmiset. Ja oikean miehen. Tai sitten he valitsivat minut. Tai yhteiset kiinnostuksen kohteet vain ajoivat meidät samaan perheeseen. Siispä tervetuloa seuraamaan Kaukokaipuuta te muutkin prinsessalle sukua olevat ystävät!

***

Mikä sen mahtavempi sattuma kuin juuri alkaneet UFFin alepäivät. Tulimme nimittäin juuri puhuneeksi thaikkumatkan varustuksesta: millä takilla lähtisimme liikenteeseen, kun Suomessa on pakkasta ja Thaikuissa ei? Hetken pohdiskelujen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että päälle nakataan vain ohuet sade/kuoritakit, joiden alle hankitaan mahdollisimman edulliset (ja todennäköisesti todella komeat) villapaidat, jotka voidaan sitten hyvällä omalla tunnolla jättää lentokentälle. Kotiinpaluu pitää junailla siten, ettei bussia tarvitse odottaa ulkona. Onnistunee varmasti ja repusta säästetään sen talvitakinkokoinen tila tuliaisille. Ja ne villapaidat pelastetaan UFFista mieluiten tulevana lauantaina.

Tasarahapäivät UFF:n myymälöissä 18.-30.10.

MA 18.10. kaikki vaatteet max. 7 euroa
TI – KE 19. – 20.10. kaikki vaatteet max. 6 euroa
TO – PE 21. – 22.10. kaikki vaatteet max. 5 euroa
LA – MA 23. – 25.10. kaikki vaatteet max. 4 euroa
TI – KE 26. – 27.10. kaikki vaatteet max. 3 euroa
TO – PE 28. – 29.10. kaikki vaatteet max. 2 euroa
LA 30.10. kaikki vaatteet max. 1 euro

***

Muotiblogien videopostaukset voidaan luokitella täysin omaan kategoriaansa. Kaukokaipuu löytyy kuitenkin hyväksi ja käytännölliseksi havaitusta Vimeosta, eli kunhan ensimmäiset järkevät videoinnit (CASION testivoittajapokkarilla ja HD-kuvalla) saadaan tallennettua, jaan audiovisuaalisen ilon myös teidän kanssanne.

***

Mikäli ranskalaisen arjen nostattamat inspiraatiot, hyvät fiilikset sekä au-pair -elämä kiinnostavat, kannattaa tsekata ME and LYON -tyyliblogi, jonka kautta itsekkin seurailen tutun tytön vuodenmittaista reissua ihanassa Lyonissa.

***

BOARDEXPO ! Siellä nähdään !

Rukan remmin kasvomaalaus-sessarit 2008

Miss Kurpitsa

Fiilistelin tovi sitten sadonkorjuukuvilla ja koska en saa kyseisestä vuodenajasta tarpeekseni, jatkan aiheen parissa hieman lisää. Kukaan ei ehkä tullut ajatelleeksi minkälaiseen suosioon Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa vuonna 1903 järjestetty vihannesnäyttely nousisi. Nykyisin 20.-23.10 juhlittava Circlevillen Pumpkin Show kerää yli 300 000 kävijää, joiden joukkoon myös bloggaaja itse tahtoisi kuulua. (Meneeköhän tämä nyt siihen Once In a Lifetime -listaan? Menee!)

(kurpitsakuvat via Pumpkin Show)

Juhlan kohokohta on arvatenkin sen kaikkein suurimman kurpitsan valinta. Viime vuonna voiton vei yli 740 kiloinen hurmuri ja seuraava kurpitsamittelö käydäänkin aivan parin viikon sisällä. Ohjelmasta löytyy myös vuotuinen Miss kurpitsan valinta, piirakansyöntikisoja (lapsille ja aikuisille), paraateja sekä railakasta juhlintaa.

(resepti via Closet Cooking)

Ruokablogieni ehdoton suosikki Closet Cooking on myös juuri sopivasti julkaissut reseptin komean ulkomuodon omaavasta kurpitsadipistä.

Day Five: Six things I wish I'd never done

Day One: Ten things you want to say to ten different people right now.

Day Two: Nine things about yourself.
Day Three: Eight ways to win my heart.
Day Four: Seven things that cross your mind a lot.
Day Five: Six things you wish you’d never done.
Day Six: Five people who mean a lot (in no order whatsoever)
Day Seven: Four turn offs.
Day Eight: Three turn ons.
Day Nine: Two smileys that describe your life right now.
Day Ten: One confession.

Jos toivoisin jonkin tekemäni asian tekemättömäksi, en olisi sama tyttö kuin olen nyt. Olen joskus sanonut, että harmittelen mieluummin sitä minkä tein, kun minkä jätin tekemättä. Joten sry fellas, tämä kohta jää omalta kohdaltani tekemättä. :)

Day Four: Seven things that cross my mind a lot

Day One: Ten things you want to say to ten different people right now.

Day Two: Nine things about yourself.

Day Three: Eight ways to win my heart.

Day Four: Seven things that cross your mind a lot.

Day Five: Six things you wish you’d never done.

Day Six: Five people who mean a lot (in no order whatsoever)

Day Seven: Four turn offs.

Day Eight: Three turn ons.

Day Nine: Two smileys that describe your life right now.

Day Ten: One confession.

1. Tuleehan tänäkin vuonna yhtä paljon lunta kuin viime talvena?

2. Saavatko kaverit matkabudjetin kasaan keväiselle snoukkareissulle Puolaan?

3. Will we ever meet again?

4. Pääsenkö koskaan 100 tavaran tavoitteeseeni?

5. Milloin saan autoa lainaksi, jotta saan ylimääräiset Fidaan kuuluvat pussit pois jaloista?

6. Milloin löydetään isompi koti, jossa voidaan kestitä kaikkia ystäviä?

7. Meneekö kaikki alustavien suunnitelmien mukaan? (;

BONUS: Saataiskohan porukka kasaan myös ensi vuoden ExtremeRunille? (;

Kaukokokki: iskender-kebab

Tervehdys, pienen painostuksen tuloksena (pelotti :) kokeilen vaimon blogin oheen ruoka-aiheista sivublogia! 

Ruoat tulevat olemaan pääasiallisesti muuta kuin kotoisia makuja (vrt. Kaukokokki), koska perinteinen suomiruoka ei ole niitä vahvoja puoliani ;) Tarkoitus on kerätä tänne epäsäännölisin väliajoin poimintoja hyväksi koetuista kokeiluista keittiön puolella. Listaan aina ohjeiden ja kuvien jälkeen kaikki tarvittavat ainekset, jos joku vaikka innostuu kokeilemaan näitä keitoksiani. Kaikkia ohjeita yhdistää ruoka-ainesten hinta, koska opiskelijana yritän laittaa ruokaa mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin pitää olla maukasta!

Aloitellaan tarinointi kotikutoisella iskender-kebabilla, joka on helppo herkku jos ei ole aivan käsi keittiössä. Itse lihan valmistamiseen menee useampi tunti, mutta sitä tuleekin sitten kerralla useampaankin ateriaan riittävä määrä.

Tarvittavat ainekset koko ateriaa varten :

jauhelihaa (käytin naudanlihaa, mutta sekaan voi sotkea lammasta tai sika-nautaakin) 4x400g=1,6kg

suolaa 50-60g

mustapippuria vajaa 0,5 dl

turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 0,5l

pitaleipää 1 pkt

kreikkalaisia pepperoneja 1 prk

paseerattua tomaattia 500g

kaalia

tomaatteja

valkosipulia

kuivattuja yrttejä

 +muutama folioarkki

Ja kebabin taikominen alkaa siitä, että otetaan tarpeeksi iso vati tahi astia minne laitetaan jauhelihat, suolat ja pippurit.  Sitten alkaa työn raskain vaihe eli lihamassan työstäminen käsin, mitä tasaisemman taikinan saa tehtyä sitä parempi lopputulos on odotettavissa. Kun massa näyttää siltä, että ilmakuplat on vaivattu pois taikinasta, muotoillaan siitä tasapaksu pötkö ja kääritään tiukasti pariin foliokerrokseen. Uuniin lämmöksi 100 °C eikä yhtään enempää, koska jos lämpötilaa nostaa lopputulos ei ole halutun tiivis paketti! Paistoaikana käytin varmaankin 4h30min, mutta ei ole kovin tarkkaa jos menee vaikka pidempäänkin kun lämpö on alhaalla niin ei kovin helposti pala piloille.

Ensimäiset 3-3.5 tuntia pötkö voi makoilla ritilällä ja sitten otetaan se ulos uunista. Tökin haarukalla kääryleen alareunaan kymmeniä reikiä jotta ylimääräinen neste saadaan valumaan pois. Tämän jälkeen asetetaan pötkö takaisin ritilälle reikäpuoli alaspäin ja ritilän alle pelti ja leivinpaperi ettei nesteet valu uunin pohjalle. Annetaan olla vielä tunnin verran.

Kun liha on valmista nostetaan se jäähtymään ja avataan foliokääre. Samalla laitetaan paseerattu tomaatti kattilaan lämpiämään. Käytin yrttimaustettua paseerattua ja lisäilin kattilaan vielä hieman suolaa, puristin muutaman valkosipulinkynnen, laitoin hitusen timjamia ja oreganoa ihan vivahteeksi sekä chiliä jauheena (itsehän laitoin tietenkin tarpeettoman paljon, mutta jokainen tietää pitääkö tulisesta vai ei). Samalla, kun kastike vetäytyy miedolla lämmöllä kattilassaan, voidaan hieman jäähtynyt liha nostaa leikkuulaudalle. Sitten kaivellaan laatikosta se terävin kokkiveitsi ja leikataan lihasta paperinohuita siivuja . Kaalista tehdään raaste ja tomaatit murhataan lohkoiksi sekä pitaleipä palasiksi ennenkuin aloitetaan aterian rakentelu. Jogurtti tulee aterian päälle sellaisenaan ja toimii todella hyvin.

Kuvassa näkyviä rainbow'n pepperoneja ei kyllä voi suositella kun maistuivat pahalta :) Mieluummin vaikka royal-merkkisiä ostaisin. Ei vaan voinut tietää ennenkuin maistoi. Lihalastut voi vielä paistaa pikaisesti pannulla jolloin ne ainakin mun mielestä tulee vielä hippusen paremman makuisiksi. Ja loput lihathan laitetaan annospusseissa pakkaseen, josta ne maistuvat aina pannun kautta lämmitettynä todella hyvältä!Lopputulos oli tämän näköinen ja maku erittäin onnistunut kummankin ruokalijan mielestä.

Tipulauma

Yhteiselomme 9. kerroksen nälöalakodissa täytti kuun alussa vuoden. Lapsuudenkodissani olen kuitenkin tottunut kädestä syöviin pikkulintuihin, ulko-oven taakse marssiviin ja pähkinöitä kiekuviin fasaaneihin (jotka todella huutavat niin kauan, että avaat oven ja annat syötävää) oraviin ja pupuihin. Viritettiin siis meidän ranskalaiselle parvekkeelle pieni, kuvanmukainen muovipullonpohja, joka toimittaa lintulaudan virkaa. Suureen suosioon noussut kuppi tyhjentyy noin vartissa, sillä syömässä on parhaimmillaan +kymmenen tipua. Kuppiin tosin mahtuu vain yksi - muut odottavat vuoroaan joko parvekkeen päällä tai ikkunalaudalla. Viikonloppuisin on ilo herätä räystäällä tepasteleviin tirppoihin, jotka myöskin mekastavat niin kauan, että kuppiin ilmestyy täytettä. Auringonkukat välttävät, pähkinät katoavat hetkessä.

Day Three: Eight ways to win my heart

Day One: Ten things you want to say to ten different people right now.

Day Two: Nine things about yourself.

Day Three: Eight ways to win my heart.
(as a friend, I'm already taken!)

Day Four: Seven things that cross your mind a lot.

Day Five: Six things you wish you’d never done.

Day Six: Five people who mean a lot (in no order whatsoever)

Day Seven: Four turn offs.

Day Eight: Three turn ons.

Day Nine: Two smileys that describe your life right now.

Day Ten: One confession.

1. Kun mies luetteli puolestani eri maissa käyttämäni rahayksiköt (joita en itse muistanut), sijoitti kartalle oikein minkä tahansa kysymäni valtion/kaupungin ja kun mies osoitti aitoa kiinnostusta matkustamista sekä matkojani kohtaan, en voinut todeta muuta kuin sen oikean olevan tässä. Ei myöskään unohdeta sitä, että mies muisti ulkoa kaikki dinosauruslajit. Eli kartta- ja tiedekirjojen, Avaran luonnon sekä Tieteen kuvalehden kautta karttunut fiksuus ja nippelitiedon hallinta on jotain aivan älyttömän seksikästä. Jäin heti nalkkiin.

pst. Myös veljeksistä nuorempi on aivan yhtä kirjaviisas ja vieläpä available (;

2. Peräänantamattomuus ja omien unelmien tavoittelu.

3. Avoimuus uusia ihmisiä, tuttavuuksia, kokemuksia ja  kulttuureja kohtaan.

4. Innostuneisuus joka tarttuu. Tai innostumiselle tartunta-altis ihminen. Mikään ei ole sen parempaa kuin kaverin innostuminen omasta jutustasi tai vastakohtaisesti innostua itse kaverin innoittamana. Selkeää?

5. Toisten huomioiminen. Se, että joku avaa oven, moikkaa, hymyilee, pukee takin (kuten muru tekee) tai kysyy kuulumisia. Arjen pienet asiat ovat monesti niitä kaikkein tärkeimpiä fiiliksen nostattajia. Ei maksa mitään ja saa hyvälle tuulelle koko päiväksi.

6. Spontaanisuus niin isommissa kuin pienemmissäkin asioissa. Olen minäkin lähtenyt tanssimaan kaverin pyytämänä vaikka ehdin jo asettua mukavasti lämpimän peiton alle pimeään huoneeseen.

7. Iloisuus.

8. Omistaa mäyräkoira.

Kuvat: 1 / 2 /

13 weeks to go !

Tieto Norwegianin aloittamista halpalennoista Kroatian Splittiin kruunasi noin muutenkin hienosti sujuneen alkuviikon. Kuten monet ovat blogista huomanneet, on Kroatia kaivellut mieltäni vuoden 2005 InterRaililta saakka. Puolassa oli yksinkertaisesti niin kivaa, että koko matkan kohokohta jäi näkemättä. Uskomatonta toimintaa, mutta tässä nähtiin taas se, ettei mitään - etenkään reissutessa - kannata suunnitella liian tiukasti etukäteen. 

kuva: mondo.fi

Huomenissa on luvassa kahvittelua kera Noorun sekä seikkailua Helsingin yössä yhdessä Heidin kanssa. Ajattelin poksauttaa työkaverilta saamani skumppapullon eilen julkaistun Ilmastopalkinnon suunnittelukipailun kunniaksi. Tänään on myös se päivä, jolloin voidaan varata seatit tulevalle thaikkureissulle. Ja paikathan varataan tietenkin Madventureidenkin suositusten mukaan aivan koneen takaosasta läheltä vessoja sekä henkilökuntaa. 13 weeks to go!

***

EDIT// Toisaalta sitten tällaiset uutiset pilaavat hyvät fiilikset hetkessä. :,(

InterRail -05 / Varsovan vanhasta kaupungista Krakovaan

Krakova 8.5.2005

"Jep, täällä ollaan. Mutta se, miten paikan päälle päädyttiin, ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Myöhästyimme neljän junasta ja pääsimme hyppäämään lisämaksua vastaan vasta kuuden puksuun. Unohdettiin ihan rehellisesti siirtää kelloja. Junassa Maria aloitti hienovaraisen keskustelun siitä, että ulkonahan alkaa hämärtyä.. No tietenkin alkoi, koska kello lähenteli iltayhdeksää. Vieraassa paikassa poukkoileminen on miellyttävämpää päivänvalossa, eikä tilannetta auttanut ainakaan se, että säilyttämäni ohjeet yöpaikallemme olivat kadonneet.. Shit!

Meillä ei ollut Krakovan karttaa emmekä paikantaneet sellaista juna-asemalta. Emme myöskään tienneet missäpäin kaupunkia juna-asema sijaitsi. Hienosti valmistauduttu? Totta maar! Ainoa muistikuva oli Karmelica(?)-nimisestä kadusta, jolta saattaisi päästä ratikoilla 4 tai 14 kohti hostelliamme (vaikka lipunmyyjä neuvoi menemään 3:lla?), jonka nimeä emme muistaneet. Voi Jeesus. Isi, annoit matkaan puutarhahanskat muttet kompassia."

Nykyisin en unohtele asioita vastaavalla tavalla, mutta myönnettäkööt, että ensimmäinen seikkailureissu ulkomaille toteutettiin aikamoisen hyvällä tuurilla. Virheistä oppii (;

"Yritin parhaani mukaan rahoitella tuohtunutta (ja ihan syystä) matkatoveriani. Kaikki kyllä lutviutuisi vaikka meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kannattaisi tehdä. Miten kysyt tietä hostellille, jonka nimeä et muista? Lähdimme seuraamaan kahta ranskaa puhuvaa reissaajaa, jotka kadotimme steissin portaissa."

Maria on kirjoittanut tähän kohtaan reissupäiväkirjaani: "Hermoile nyt *ittu."

"Maria halusi myöhemmin puhua kanssani henkeviä - nyt hän uskoo, että Jumala on belgialainen. Tämä siis johtuu siitä, että samaiset herrat joita aikaisemmin lähdimme seuraamaan, pöllähtivät yht'äkkiä luoksemme. Kyllä reissaaja aina toisen löytää, vähintäänkin sen hehtaarikokoisen rinkan vuoksi. Ja ennen kuin oikeastaan tajusimme, olimme belgialaisten Davidin sekä Wim (pesuaineen) kanssa samassa taxissa.

Kuinka ollakaan, osasi taxikuski viedä meidät oikean hostellin eteen. Hostelli lienee siis reissaajien suosiossa ja olihan se loppujen lopuksi yllättävän lähellä steissiä.  Muistin hostellin nimen - tottakai -  heti, kun näin oven yläpuolella kiikkuvan kyltin. Huonevarauksemme oli ok ja samaan kahdeksan hengen huoneeseen majoittuivat myös uudet reissutoverit, jotka olivat saapuneet Krakovaan ilman yöpaikkaa. Pojat halusivat maksaa taksin, joten tässä vaiheessa emme olleet käyttäneet rahaa kuin eilispäivän eväisiin sekä junamatkaan. Hostellin ilmainen netti + aamupala olivat myös poikaa. Niukasta budjetista on pidettävä kiinni.

Uskomattoman alkuillan päätteeksi lähdimme bailaamaan neljän hengen porukallamme. Yritin kyllä useamman kerran tarjoutua ostamaan oman juomani, mutta sehän ei tietenkään käy päinsä eurooppalaisille miehille. Ilta oli siis loppujen lopuksi aivan uskomaton ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Kiitos Marian, en päätynyt halaamaan pönttöä vaan lähdimme vielä ihmisten aikoihin takaisin hostellille."

Kolmas kuva alhaalta: Sain baarissa käyntikortin, jota tutkin tarkemmin vasta Suomeen päästyäni. Baarissa hengaillut valokuvaaja oli kuvannut meitä ja bailaustamme useamman otoksen verran - kuvat löytyvät edelleen ko. krakovalaisen baarin kotisivuilta. Eheh. :)

InterRail -05 / Warsovan kaaliherkkuja

Warsovan juna-asema 6.5.2005

"Päivä on ollut ihana. Auringonpaisteessa kylpenyt upea Old Town ei juurikaan muistuttanut sitä toisen maailmansodan lopulla pommitettua kaupunkia, josta tuhoutui yli 80%. Surullinen sota vei mukanaa yli puolet kaupungin asukkaista. :/ Raskas menneisyys on kuitenkin aistittavissa huolimatta ihmisten iloisesta ja avuliaasta luonteesta. Kun kysymme neuvoa paikallisilta, on ympärillämme yht'äkkiä pieni joukko käsillään huitovia ja englanniksi sanan sieltä toisen täältä muistavia ihmisiä. Kaikki haluavat auttaa meitä."

Ruoka on hyvää ja halpaa. Kasvisruokiin erikoistuneita ravintoloita ja kahviloita pamahtelee eteemme useammin kuin missään muualla. Kaikki tuntuvat rakastavan kaalia. Vanhan kaupungin ravintolat eivät tosin ole niitä kaikkein huokeimpia, mutta hieman takavasemmalle poistuneet reissaajat löysivät erinomaiset kasvispurilaiset parin euron kappalehintaan. Kyllä kotikaupungin hotsi kalpeni!"

Ruokakulinaristina ja kaikkea mahdollista kokeilevana reissaajana puffaan mielelläni puolalaisia, joskin raskaita, herkkuja kuten raviolin kaltaisia Pierogi-nyyttejä, Golabki-kaalikääryeitä sekä Kapusniak-kaalikeittoa. Maittavan ja runsaan luonaan saa nauttia jopa kolmella eurolla. Parhaissa paikoissa samaan hintaan on sisällytetty litran tuoppi olutta.

"Jätimme siis taaksemme ihanan Nathanin ja olemme pian matkalla kohti Krakovalaista hostellia, jonka puhelimeen kukaan ei vastaa. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy perinpohjainen kirjallinen opastus paikanpäälle! Täällä teiden nimien muistaminen kun ei ole mitenkään mahdollista."

***

Ja nyt sitten niitä äänestyksessä toivottuja kämmikokemuksia - oheinen lainaus on Marian reissupäiväkirjasta:

"Si vaan luukulle yksi. Oplata oplata? Nainen kirjoittaa lapulle. Erillistä tulkkaamista, huitomista ja ir-lipun esittelyä. Nainen esittelee kirjoittamaansa lappua. Make* on pihalla. Nainen on pihalla. Rinkka kaatuu. Elinan & Marjaanan** ohjelauseen esittelyä. Nainen esittelee lappuaan. Siinä sit lukikin "10,-", mutten tajunnut. Make kuulemma tajus heti, mutta EKAA KERTAA UNIVERSUMISSA se piti sitten suunsa kiinni. Rahan antoa. Lippu, 1kpl, saatu. Minulle ei vaihtorahoja 50:stä, Make oli saanut ne. Liian vähän rahaa. Hämmennystä. Nainen ottaa rahat takaisiin ja antaa oikein. Ilon kyyneliä ja rinkkojen raahaus pois lippuluukulta.."

* = meikäläinen

** = reissulla tavatut kuopiolaiset likat

Kuten ehkä arvaatte, ei lipunosto ollut mikään itsestäänselvyys. Veikkaan kuitenkin, että nyt vuosien jälkeen ja turismin lisäännyttyä virkailijat osaavat edes sanan tai kaksi englantia. Ainakin toivottavasti.

 

ps. Rantapallon juttu Suomen matkailublogien kymmenen kärjestä heinäkuussa 2010 Ü

 
 
 

Korkeasaaripäivä 4.10

Onnea kaikille maailman eläimille, etenkin pupuille ja mäyräkoirille! Tänään (4.10) vietetään Maailman eläintenpäivää, jonka kunniaksi Korkeasaareen on ilmainen sisäänpääsy! Päivän ohjelman (eläinten ruokinta-ajat, rastit yms.) löytyvät Korkeasaaren omilta kotisivuilta (klik!). Ü

Day two: Nine things about yourself.

Day One: Ten things you want to say to ten different people right now.
Day Two: Nine things about yourself.
Day Three: Eight ways to win your heart.
Day Four: Seven things that cross your mind a lot.
Day Five: Six things you wish you’d never done.
Day Six: Five people who mean a lot (in no order whatsoever)
Day Seven: Four turn offs.
Day Eight: Three turn ons.
Day Nine: Two smileys that describe your life right now.
Day Ten: One confession.


Nine things about myself


1. Olen kärsimätön perfektionisti.
2. Olen hakannut lentopalloa 13 vuotta ja saavuttanut kolme nuorten Suomen mestaruutta.
3. Mielialani reagoi vahvasti ympärillä soivaan musiikkiin. 
4. Voitettiin graafikkosiskon kera Helsingin ilmastopalkinnon suunnittelukilpailu, joka julkaistaan 6.10.2010 Ü
5. Ikävöin kaiken aikaa - harva näkee sitä perusiloisen luonteeni takaa.
6. Green Day forever. Amen.
7. Rakastan sieniruokia.
8. Haluaisin töihin ulkomaalaiseen laskettelukeskukseen.
9. Koen aivan järjetöntä hinkua päästä San Fransiscoon. Kaipuu on palanut viisitoistakesäisestä saakka. Enkä tiedä miksi?


Lisää faktoja löytyy web-portfolioni me-osiosta. Ü enjoy!




 

200th anniversary of Oktoberfest !

Have you been to Octoberfest? :) We haven't and that's why I'd love to know more!